Kieku ja Kaiku

Kieku ja Kaiku on sarjakuvapiirtäjä Asmo Alhon piirtämä ja kirjailija Mika Waltarin kirjoittama sarjakuva, joka ilmestyi Oma Koti -lehdessä vuosina 1932–1934 (ml. näytenumero 1931) ja Kotiliedessä vuosina 1934–1975. Kieku ja Kaiku oli aikansa suosituimpia sarjakuvia ja ilmestyi monina kokoelmina.

Sarjakuva sijoittuu aikansa suomalaiselle maaseudulle, ja sen päähenkilöt ovat valkea kukonpoika Kieku sekä musta kukonpoika Kaiku. Päähenkilöt olivat aivan aluksi, kuuden sarjan verran, normaaleja kanalintuja, mutta sitten ne muuttuivat antropomorfisiksi eläimiksi. Sivuhahmoista keskeisin oli Kieun ja Kaiun porsasystävä Possu, joka nousi vuosien varrella yhä olennaisempaan asemaan. Sarjakuva tunnetaankin myös pitemmällä nimellä Kieku, Kaiku ja Possu tai Kieku ja Kaiku ja Possu. Muina sivuhahmoina esiintyi esimerkiksi karhuja ja jäniksiä.

Kieun ja Kaiun maailma oli konservatiivinen, ja siinä opetettiin (lapsi-)lukijoille hyviä tapoja ja käyttäytymissääntöjä pienten arkipäiväisten kommellusten avulla. Yhden sivun mittaisissa sarjakuvissa oli tavallisesti jokin opetus, jossa joku päähenkilöistä sai kokea, mitä esimerkiksi ylpeydestä, laiskuudesta tai hätäilemisestä seuraa. Kieku ja Kaiku saattoivat myös opettaa yhteisvastuuta kutsumalla kodittomia eläimiä viettämään joulua kanssaan tai jakamalla ateriansa vähäosaisille. Mukana oli kuitenkin myös puhtaita vitsisarjoja.

Vanhan eurooppalaisen sarjakuvan tapaan Kieku ja Kaiku ei käyttänyt puhekuplia, vaan tarina kerrottiin ruutujen alle sijoitetuilla, Mika Waltarin riimittelemillä kuvateksteillä. Sarjakuvan tavallinen syntyprosessi oli se, että Asmo Alho keksi tarinaluonnoksen ja Waltari kirjoitti siihen kuvatekstit, joiden pohjalta Alho piirsi sarjakuvan puhtaaksi. Sarjakuvan suosion salaisuus olivat Waltarin nokkelasti riimittelemät tekstit, joissa tavallisesti käytettiin vaikeita kolmitavuisia loppusointuja, kuten ”Kissakin jää joskus hiirettä / jos se pitää liian kiirettä” tai ”Opetus on oiva tällistä / törmäily on häpeällistä”. Muun muassa runoilija, professori V. A. Koskenniemi kertoi lukevansa Kiekua ja Kaikua vain nähdäkseen, kuinka paljon kolmitavuisia loppusointuja Waltari pystyy keksimään. Vaikka Waltari lopetti varsinaisen kirjailijannuransa 1964, jolloin häneltä ilmestyi hänen viimeinen romaaninsa, Kieku ja Kaiku -riimejä häneltä syntyi yhä helposti. Sarjakuvan tekeminen päättyi Asmo Alhon kuolemaan 1975.

Waltarin lisäksi riimejä kirjoittivat sarjan historian aikana myös Valentin (Ensio Rislakki), Fr. Ruotsalainen ja Viljo Kajava.

Sarjakuvasta on tehty muutamia pastissejakin, kuten Rieku ja Raiku.

Lähteet

• Apila-Salo, Inkeri: Kieku ja Kaiku: suomalaisen sarjakuvan klassikko. Kotiliesi, 1994, nro 11, s. 4–7.
• Vainio, Jyrki: Kieku ja Kaiku, 80 vuotta (ja risat). Kukonpojat riimittelivät itsensä suomalaisten sydämiin. Sarjainfo, 2012, nro 4, s. 28–29.

Aiheesta muualla

• S. Santikko: Reippaat kukkopojat - ja Possu. Kvaak.fi 17.11.2007.