Kissankello

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kissankello
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Kellokasvit Campanulaceae
Suku: Kellot Campanula
Laji: rotundifolia
Kaksiosainen nimi

Campanula rotundifolia
L.

Katso myös

  Kissankello Wikispeciesissä
  Kissankello Commonsissa

Kissankello (Campanula rotundifolia) on monivuotinen 10–60 senttimetriä korkea kellokasveihin kuuluva ruoho. Se on kuivien ja aurinkoisten paikkojen, kuten niittyjen, ketojen, mäenrinteiden, kallioiden ja pientareiden kasvi.

Kissankello kasvattaa ensimmäisenä vuonna pääjuuren ja matalan lehtiruusukkeen. Toisena vuonna kasvavat kukkaversot, jolloin kasvi myös kehittää uusia ruusukeversoja muodostavia maanalaisia rönsyjä. Kukkaversojen lehdet poikkeavat malliltaan huomattavasti ensimmäisen vuoden ruusukeversojen munuaismallisista lehdistä, jotka yleensä kuihtuvat kukinnan alkaessa kesäkuussa. Kukinta-aikaa kestää kesäkuusta elokuuhun. Kellomaiset kukat ovat nuokkuvia, vaaleansinisiä (harvinaisemmin valkeita) ja kooltaan 10–30 millimetriä.

Kissankellon valkoinen värimuunnos.

Kissankello esiintyy yleisenä koko Suomessa, myös pohjoisen Lapin tuntureilla metsänrajaakin korkeammalla. Suomessa kissankelloa tavataan viittä alalajia, joiden väliset erot ilmenevät muun muassa koossa, kasvupaikassa ja kukkien lukumäärässä: niittykissankello (Campanula rotundifolia subsp. rotundifolia), tunturikissankello (Campanula rotundifolia subsp. groenlandica), lapinkissankello (Campanula rotundifolia subsp. gieseckiana), metsäkissankello (Campanula rotundifolia subsp. fennica) ja pohjankissankello (Campanula rotundifolia subsp. kemensis). Tunturikissankello on silmälläpidettävä laji.[1][2]

Kissankello on Keski-Pohjanmaan maakuntakukka.[3]

  1. Kissankello Luontoportti.com. Viitattu 3.6.2014.
  2. Tunturikissankello – Campanula rotundifolia subsp. groenlandica Punaisen kirjan verkkopalvelu. Viitattu 10.3.2023.
  3. Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 157. Otava, 2007.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]