Kissankello
| Kissankello | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Kellokasvit Campanulaceae |
| Suku: | Kellot Campanula |
| Laji: | rotundifolia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Campanula rotundifolia |
|
| Katso myös | |
Kissankello (Campanula rotundifolia) on monivuotinen 10–60 senttimetriä korkea kellokasveihin kuuluva ruoho. Se on kuivien ja aurinkoisten paikkojen, kuten niittyjen, ketojen, mäenrinteiden, kallioiden ja pientareiden kasvi.
Kissankello kasvattaa ensimmäisenä vuonna pääjuuren ja matalan lehtiruusukkeen. Toisena vuonna kasvavat kukkaversot, jolloin kasvi myös kehittää uusia ruusukeversoja muodostavia maanalaisia rönsyjä. Kukkaversojen lehdet poikkeavat malliltaan huomattavasti ensimmäisen vuoden ruusukeversojen munuaismallisista lehdistä, jotka yleensä kuihtuvat kukinnan alkaessa kesäkuussa. Kukinta-aikaa kestää kesäkuusta elokuuhun. Kellomaiset kukat ovat nuokkuvia, vaaleansinisiä (harvinaisemmin valkeita) ja kooltaan 10–30 millimetriä.
Kissankello esiintyy yleisenä koko Suomessa, myös pohjoisen Lapin tuntureilla metsänrajaakin korkeammalla. Suomessa kissankelloa tavataan viittä alalajia, joiden väliset erot ilmenevät muun muassa koossa, kasvupaikassa ja kukkien lukumäärässä: niittykissankello (Campanula rotundifolia subsp. rotundifolia), tunturikissankello (Campanula rotundifolia subsp. groenlandica), lapinkissankello (Campanula rotundifolia subsp. gieseckiana), metsäkissankello (Campanula rotundifolia subsp. fennica) ja pohjankissankello (Campanula rotundifolia subsp. kemensis). Tunturikissankello on silmälläpidettävä laji.[1][2]
Kissankello on Keski-Pohjanmaan maakuntakukka.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio (toim. Leena Hämet-Ahti, Juha Suominen, Tauno Ulvinen, Pertti Uotila). Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki, 1998. 4. p. ISBN 951-45-8167-9.
- Uusi värikuvakasvio (toim. Heikki Väänänen; 2. painos: Arto Kurtto). WSOY. Porvoo, 1995. 7. p. ISBN 951-0-15608-6.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kissankello (Campanula rotundifolia)
- Nettikasvio: Kissankello (Campanula rotundifolia)[vanhentunut linkki]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kissankello Luontoportti.com. Viitattu 3.6.2014.
- ↑ Tunturikissankello – Campanula rotundifolia subsp. groenlandica Punaisen kirjan verkkopalvelu. Viitattu 10.3.2023.
- ↑ Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 157. Otava, 2007.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2022: Kissankellon (Campanula rotundifolia) levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Campanula rotundifolia subsp. rotundifolia - kissankello subsp. niittykissankello
- Pohjolan kasvien pauloissa: Campanula rotundifolia subsp. groenlandica - kissankello subsp. tunturikissankello
- ITIS: Campanula rotundifolia (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Campanula rotundifolia (englanniksi)