Kolme muskettisoturia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kolme muskettisoturia
Les trois mousquetaires
Maurice Leloirin kuvitusta vuoden 1894 laitokseen.
Maurice Leloirin kuvitusta vuoden 1894 laitokseen.
Alkuperäisteos
Kieli ranska
Julkaistu 1844
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kolme muskettisoturia (ransk. Les trois mousquetaires) on Alexandre Dumas vanhemman kirjoittama romanttinen seikkailukirja, joka sijoittuu 1600-luvun alun Ranskan hovijuonittelujen pyörteisiin. Kirja ilmestyi vuonna 1844.

Dumas'n kirjoittamia Kolmen muskettisoturin jatko-osia ovat Muskettisoturit seikkailevat jälleen (myös nimillä Kaksikymmentä vuotta myöhemmin ja Myladyn poika), Muskettisoturien viimeiset urotyöt (myös nimillä Bragelonnen varakreivi ja Kymmenen vuotta myöhemmin). Teoksen Viimeinen muskettisoturi (1883, myös nimillä Portoksen poika ja Aramiksen kuolema) on haamukirjoittanut Paul Mahalin[1]. Myös muut kirjailijat ovat kirjoittaneet muskettisoturien seikkailuista. Kirja on sovitettu useita kertoja elokuvaksi.

Kirjan tarina sijoittuu Ranskaan ja Englantiin. Kirjassa liikutaan sekä kaupungissa (Pariisi) että maaseudulla, suurimmaksi osaksi kuitenkin aatelisten hoveissa.

Tarina alkaa, kun nuori d'Artagnan lähtee kotoaan Pariisiin liittyäkseen muskettisotureihin. Häntä ei kuitenkaan hyväksytä suoraan muskettisotureihin, vaan häntä kehotetaan suorittamaan ensin asepalvelus jossain muussa komppaniassa. Hän sattuu loukkaamaan eräitä miekkamiehiä ja saa haasteen kaksintaisteluihin. Hän taistelee muskettisoturi Athoksen, Aramiksen ja Porthoksen kanssa. Mutta koska kaksintaistelut olivat kiellettyjä, paikalle tulevat kardinaali Richelieun kaartilaiset. Tässä taistelussa d'Artagnan siirtyy muskettisoturien puolelle ja ystävystyy heidän kanssaan.

Sen jälkeen tarinassa seuraa romansseja ja seikkailua. D'Artagnan rakastuu rouva Bonacieuxiin, jota hän on ollut etsimässä tämän miehen pyynnöstä. Kuningatar Anna Itävaltalaisen timanttineulojen takia käydään Englannissa asti. Buckinghamin herttua on rakastunut kuningattareen ja kardinaali juonittelee kaikenlaista. D'Artagnan suututtaa Mylady Winterin tämän rakastajaan liittyvillä asioilla ja saa tästä vihamiehen itselleen. Murhiakin tapahtuu ennen loppua, jolloin d'Artagnan vihdoin hyväksytään muskettisoturiksi.[2]

  • D'Artagnan, nuori, huimapäinen, tuleva muskettisoturi
  • Athos, toiselta nimeltään kreivi de La Fère, kylmäpäinen ja usein surumielinen muskettisoturi, d'Artagnanille isähahmona
  • Aramis, hengellisen kutsumuksen omaava, mutta kiusausten kanssa kamppaileva (naiset, juonittelu) muskettisoturi
  • Porthos, turhamainen ja rahanahne muskettisoturi
  • Mylady Winter, toiselta nimeltään kreivitär de La Fère, vastustamattoman kaunis ja älykäs, mutta pahantahtoinen nainen
  • Buckinghamin herttua, korkeassa asemassa oleva englantilainen ministeri, Anna Itävaltalaisen rakastaja
  • Kardinaali Richelieu, ovela ja älykäs kuninkaan pääministeri, käytännössä Ranskan toinen johtaja
  • Kuningas Ludvig XIII, hyväntahtoinen, mutta voimaton kardinaalin edessä
  • Kuningatar, Anne Itävaltalainen, hyväntahtoinen, taistelee salaa kardinaalia vastaan
  • Rouva Bonacieux, Constance, kauppiaan vaimo, d'Artagnanin kovaonninen rakastajatar
  • Herra Bonacieux, menestyvä kauppias ja D'Artagnanin vuokraisäntä, kardinaalin tukija
  • Lordi Winter, Mylord Winter, hyväntahtoinen ja vaikutusvaltainen mies, Mylady Winterin lanko
  • Upseeri Felton, Myladyn vietelty vanginvartija, Buckinghamin herttuan murhaaja
  • Herra de Treville, muskettisoturien johtaja, kardinaalin vihamies
  • Planchet, d'Artagnanin uskollinen ja älykäs palvelija
  • Grimaud, Athoksen hiljainen palvelija
  • Bazin, Aramiksen palvelija
  • Mosqueton, Porthoksen palvelija
  • "Meungin mies", kreivi de Rochefort
  • Lillen pyöveli, virkamies jolle Mylady oli tehnyt veristä vääryyttä

Myös Neuvostoliitossa on tehty menestyksekkäitä elokuvia kyseiseen kirjasarjaan perustuen.

Aiheeseen perustuvat myös:

Muiden kirjoittamia teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "Kolmen muskettisoturin" välivuodet 1: Salaperäinen ritari (Paul Féval ja M. Lassez kirjoittaneet; Karisto 1929)
  • "Kolmen muskettisoturin" välivuodet 2: Kuningattaren puolesta (Paul Féval ja M. Lassez kirjoittaneet; Karisto 1929)
  • "Kolmen muskettisoturin" välivuodet 3: Bastiljin salaisuus (Paul Féval ja M. Lassez kirjoittaneet; Karisto 1929)
  • "Kolmen muskettisoturin" välivuodet 4: Buckinghamin perintö (Paul Féval ja M. Lassez kirjoittaneet; Karisto 1930)
  • "Kolmen muskettisoturin" välivuodet 5: Valtiosalaisuus (Paul Féval ja M. Lassez kirjoittaneet; Karisto 1930)
  • "Kolmen muskettisoturin" välivuodet 6: Rautanaamion pako (Paul Féval ja M. Lassez kirjoittaneet; Karisto 1930)
  • "Kolmen muskettisoturin" välivuodet 7: Cyranon häät (Paul Féval ja M. Lassez kirjoittaneet; Karisto 1931)

Kolmesta muskettisoturista on tehty myös ankkaversio; neljä muskettisoturia jotka seikkailevat kirjassa Ankalliskirjallisuuden klassikot 2.

  1. pastichesdumas.com (lähde haamukirjoittajan nimelle)
  2. Dumas, Alexandre: Kolme muskettisoturia. Suomentanut P. J. Hannikainen. Jyväskylä: K. J. Gummerus, 1889.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]