Kuuloluut
Kuuloluita[1] on ihmisellä kolme kappaletta – vasara[1] (malleus), alasin[1] (incus) ja jalustin[1] (stapes) – ja ne sijaitsevat välikorvassa[1] välikorvaontelossa. Kaikilla nisäkkäillä on edellä mainittuja korvaluun osia kolme kappaletta. Muilla selkärankaisilla on vain yksi kuuloluu, joka vastaa lähinnä jalustinta. Kaloilla ei ole kuuloluita.
Kuuloluuketjun toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasaraluu on kiinni tärykalvossa, jonka värähtelyt siirtyvät kuuloluuketjun värähtelyiksi. Samalla ne vahvistavat ääntä. Kuuloluuketjun viimeinen jäsen, jalustin, on kiinni sisäkorvan eteisikkunassa, jonka kautta kuuloluiden värähtelyt siirtyvät sisäkorvan nesteen värähtelyiksi.
Kuuloluuketju vahvistaa äänen värähtelyä välikorvassa, koska tärykalvon koko on suhteessa moninkertainen verrattuna jalustimen litteään osaan, joka kiinnittyy eteiskäytävään. Ilman värähtely saa herkkäliikkeisen tärykalvon värähtelemään, mikä liikuttaa edelleen siihen ketjussa kiinnittynyttä kuuloluuketjua. Kuuloluuketjun viimeinen luu – jalustinluu (stapes) – välittää mekaanisen ilman värähtelyn eteisikkunan kautta nesteliikkeiden värähtelyksi sisäkorvan eteiskäytävään. Tämän seurauksena syntyy myöhemmin kuuloaistimus.
Kuuloluut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Vasaraluu
-
Alasinluu
-
Jalustinluu
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1