Lasikatto
Lasikatolla viitataan kuvainnollisesti niihin näkymättömiin ja keinotekoisiin esteisiin, joiden uskotaan estävän päteviä naisia nousemasta liike-elämässä johtopaikoille ja muihin korkeisiin asemiin. Kattoa kutsutaan lasiseksi, koska sitä ei helposti huomaa, vaikka se on olemassa.[1] Vaikka käsitettä käyttivät ensimmäisenä feministit kuvaamaan naisten urakehityksen esteitä, nykyisin lasikatosta voidaan puhua myös etnisten ja muiden vähemmistöjen kohdalla, niihin kuuluvat miehet mukaan lukien.[1]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Seuraavassa on esitetty kaksi erilaista käsitystä. Koskevatko molemmat väitteet naisia, jotka haluavat edetä urallaan ja nousta organisaatiossa ylöspäin? Osa naisista ei halua panostaa sen paremmin työhönsä kuin perheeseensäkään, osa panostaa työhönsä, osa perheeseensä ja osa panostaa sekä työhönsä että perheeseensä. |
Monet väittävät, että lasikatto muodostaa naisille ja vähemmistöille yritysmaailmassa todellisen esteen. Tällaiset naisia pysäyttävät uraesteet ovat hierarkkisia, ne johtuvat asenteista tai organisatorisista vinoumista, niitä näyttää olevan mahdotonta ylittää, ja ne pahenevat mitä korkeammalle hierarkiassa nainen nousee. Käsitteen arvostelijoiden mielestä väitetyt lasikatot eivät kuitenkaan johdu rakenteellisesta epätasa-arvosta tai syrjinnästä vaan naisten omista valinnoista, kuten oman perheen asettamisesta työuran edelle.[1]
Nimitystä lasikatto (engl. glass ceiling) käytti ensimmäisenä yhdysvaltalainen toimittaja Gay Bryant Adweek-lehdessä vuonna 1984. Hän kutsui lasikatoksi tilannetta, jossa amerikkalaisnaisten urakehitys pysähtyy ylemmän keskijohdon tasolle. Seuraavana vuonna kansallisen naisjärjestön NOW:n johtaja sanoi haastattelussa, että naisten ei ole mahdollista rikkoa lasikattoa ilman naisliikettä. Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush perusti vuonna 1991 erityisen komitean tuottamaan yrityksille suosituksia lasikatto-ongelman ratkaisemiseksi. Samana vuonna esiteltiin lasikattoasetus osana kansalaisoikeusasetusta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Boyd, Karen S. (toim. Schaefer, Richard T.): ”Glass ceiling”, Encyclopedia of Race, Ethnicity, and Society, s. 548–551. Sage Publications, 2008. ISBN 978-1-4129-2694-2