Livadijan palatsi

Livadijan palatsi (ukr. Лівадійський палац, Livadijskyi palats) on palatsikompleksi Livadijan kaupunkityyppisessä taajamassa Jaltan kaupungissa Krimillä Ukrainassa. Se on toiminut muun muassa Venäjän keisari Aleksanteri II:n, Aleksanteri III:n ja Nikolai II:n kesäasuntona, ja vuonna 1945 siellä järjestettiin Jaltan konferenssi.

Vuonna 1834 kreivi, diplomaatti Leon Severinovitš Potocki, suuri antiikin taiteen ihailija (1789–1860) osti Livadian (kreik. "raivaus, nurmikko") Venäjän armeijan Kreikkalaisen Balaklava-pataljoonan komentajalta, Theodosios Reveliottilta, joka omisti laajoja maa-alueita Krimillä. Kreivi Potocki perusti sinne varhaiskristillisillä veistoksilla ja sarkofageilla koristellun, huolella vaalitun maisemapuiston sekä kasvihuoneen ja rakennutti arkkitehti Filip F. Elsonin suunnitteleman huvilan, jossa säilytettiin kreivin antiikin taiteen kokoelmia.^[1]

Keisarillinen rahakamari osti paikan kreivin jälkeläisiltä vuonna 1861. Entisen huvilan paikalle suunnitteli sveitsiläistaustainen hoviarkkitehti Ippolit Monighetti (1819–1878) Livadijan vanhan suurpalatsin, joka rakennettiin vuosina 1862-1866.^[1] Samalla rakennettiin myös tataarityylinen pieni palatsi kruununperijälle, kirkko, asuinrakennuksia keisarilliselle seurueelle ja suuriruhtinaille sekä puutarhurille, uusi keittiö, talousrakennuksia sekä 70 muuta rakennusta. Perustettiin myös puutarha, jossa oli paviljonkeja, veistoksia ja suihkulähteitä, josta vastasi puutarhamestari Klimenti Haeckel.^[2] Keisari Aleksanteri II perheineen vieraili Livadijassa lähes joka vuosi.^[2] Keisari Aleksanteri III asui Livadijassa vieraillessaan pienessä palatsissa, missä hän kuoli 20. lokakuuta 1894. Pieni palatsi tuhottiin toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana.^[3]

Kosteusongelmista kärsinyt^[2] vanha suurpalatsi purettiin ja sen paikalle rakennettiin vuosina 1910–1911 Nikolai II:n kesäasunnoksi arkkitehti Nikolai Krasnovin suunnittelema Valkoinen palatsi eli Suurpalatsi, joka varustettiin modernilla tekniikalla (teräsbetonirakenteet, vesikiertolämmitys, sähkövalo, puhelin, kolme hissiä, oma sähkölaitos). Valkoinen kivijulkisivu käsiteltiin tummumista ehkäiseväksi. Palatsi noudattelee pääosin italialaista renessanssityyliä, mutta siinä on myös elementtejä bysanttilaisesta, goottilaisesta ja arabialaisesta arkkitehtuurista sekä modernismista. Palatsissa on 116 huonetta, neljä sisäpihaa ja sen kokonaispinta-ala on 5 855 m². Kerroksia on pääosin kaksi mutta paikoitellen kolme. Valkoisen palatsin yhteydessä sijaitsee vuonna 1864 rakennettu bysanttilaistyylinen Ristin ylentämisen kirkko,^[1] jossa Nikolai II antoi hallitsijanvalansa lokakuussa 1894 ja hänen morsiamensa Hessenin prinsessa Alix, suuriruhtinatar Aleksandra Fjodorovna kääntyi ortodoksiseen uskoon.^[2] Palatsista ja puistosta koostuvalla kompleksilla on pinta-alaa yhteensä 40,1 hehtaaria.^[1]^[4] Joittenkin tietojen mukaan uusi palatsi tuli maksamaan 4 miljoonaa kultaruplaa.^[5] Vuosina 1911-1914 keisariperhe vieraili palatsissa joka vuosi.^[6]

Keisari Nikolai II kuvaili perheensä elämää Livadijassa:

"Vietämme päivän yleensä seuraavasti: nousemme klo 8 1/2, juomme kahvia parvekkeella ja kävelemme klo 9 1/2 - 11 1/2, käyn uimassa tähän aikaan jos vesi ei ole kovin kylmää, Alix piirtää ja luen tunnin verran. Syömme aamiaisen musiikin kera. Noin klo 3 lähdemme pitkälle kävelylle, palaamme kotiin aikaisintaan klo 6 tai 6 1/2. Työskentelen klo 8 asti. Alix kylvettää lapset, ruokkii ja laittaa heidät nukkumaan. Illallisen jälkeen (eli noin klo 21) bezique (eräänlainen korttipeli) on vallalla, vetäydymme huoneisiimme klo 11 1/2 ja menemme nukkumaan klo 12." ^[3]

Vuosina 1921–1925 palatsi toimi museona, jossa oli näytteillä keisariperhelle kuuluneita esineitä. Vuosina 1931-1941 se toimi talonpoikien tuberkuloosiparantolana, minkä myötä sieltä ryöstettiin arvosesineitä. Helmikuussa 1945 palatsin Valkoisessa salissa järjestettiin Jaltan konferenssi. Palatsi toimi Josif Stalinin ja ylimmän puoluejohdon datšana vuosina 1946-1953, minkä jälkeen sitä käytettiin sydäntautiparantolana. Vuonna 1974 viisi salia palatsissa muutettiin Jaltan konferenssista kertovaksi museoksi. Vuosina 1988–1992 palatsia remontoitiin. Vuonna 1993 Krimin kulttuuriministeriö antoi palatsille valtionmuseon statuksen. Vuonna 2009 museo lisättiin Ukrainan kansallisen kulttuuriperinnön kohteiden listalle.^[1]^[6]