Matti Rautio
Matti Olavi Rautio (25. helmikuuta 1922 Helsinki – 22. kesäkuuta 1986 Tampere) oli suomalainen säveltäjä.[1]
Matti Rautio syntyi Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettajat Helle Ilmari Rautio ja Katri Agatha Pesonen. Hänen puolisonsa vuodesta 1946 oli hammaslääkäri Ulpu Ainikki Aho.[2] Rautio opiskeli Sibelius-Akatemiassa Aarre Merikannon johdolla ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1946 pääaineena musiikkitiede. Hän työskenteli opettajana Sibelius-Akatemiassa vuosina 1947–1964 ja korkeakoulun lehtorina vuosina 1956–1975, Sibelius-Akatemian koulumusiikkiosaston johtajana vuosina 1966–1970 sekä Tampereen yliopiston kansanmusiikin lehtorina vuodesta 1975 sekä vt. professorina vuosina 1977–1982. Hän toimi Suomen Musiikinopettajain Liiton puheenjohtajana vuosina 1961–1972 ja musiikkilehti Rondon päätoimittajana vuosina 1963–1969. Rautio julkaisi vuonna 1959 tutkielman Rytmikasvatus ja koulusoittimet. Hän oli myös tunnettu ja suosittu musiikkipakinoitsija.[3]
Rautio toimitti suomeksi muiden muassa yhdysvaltalaisen Michael Aaronin Pianoaapisen vuonna 1954 sekä neliosalsen Pianokoulun vuosina 1954–1956, nuottikokoelman Barokin mestareita vuonna 1956 sekä kolmiosaisen nuottikokoelman Johann Sebastian Bachin pianomusiikkia vuosina 1957–1958.[2]
Säveltäjänä hän sai teoksiinsa vaikutteita uusklassismista (mm. Sergei Prokofjevilta ja Dmitri Šostakovitšilta). Raution varhaisimpia teoksia oli Suita per piano, jonka avausosa oli omistettu Carl Czernyn muistolle. Rautio sävelsi vuonna 1955 Divertimenton I veljelleen, sellisti Erkki Rautiolle. Vuonna 1957 valmistui hänen balettinsa Sininen haikara. Tanhumusiikin (1960) valmistumisen jälkeen Rautio piti säveltämisestä yli vuosikymmenen mittaisen tauon.
1970-luvulla Matti Rautio sävelsi muun muassa pianokonserton, sarjan Hanoniana (1971) ja Divertimenton II (1972).
Rautio oli jäsenenä Sylvi Kekkosen johtamassa kulttuurivaltuuskunnassa, joka vieraili Kiinassa keväällä 1953.[4]
Matti Raution veljiä olivat viulisti ja kapellimestari Paavo Rautio ja sellisti Erkki Rautio. Erkki Raution poika on pianisti Martti Rautio (s. 1962). Matti, Paavo ja Erkki Raution enoja olivat lääkintöhallituksen pääjohtaja Niilo Pesonen, säveltäjä Olavi Pesonen ja viulisti Urpo Pesonen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mitä Missä Milloin, s. 116. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-08999-4
- ↑ a b c Einari Marvia (toim.): Suomen säveltäjiä II, s. 478–487. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1966.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 342–343. Helsinki: Otava, 1997.
- ↑ Timo Soikkanen, Henna Lohento ja Pekka Lähteenkorva: Sylvin matkassa: yksityiset päiväkirjat Kiinasta, s. 16. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-37355-1.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
