Mennään bussilla
| Mennään bussilla | |
|---|---|
| On The Buses | |
 |
|
| Tyyli | Komedia |
| Kestoaika | noin 30 minuuttia |
| Luoja(t) | |
| Pääosissa |
|
| Alkuperämaa |
 Iso-Britannia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Verkko | ITV |
| Esitetty | 28. helmikuuta 1969 (Isossa-Britanniassa) – 20. toukokuuta 1973 |
| Jaksoja | 74 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Mennään bussilla (engl. On The Buses) oli brittiläinen tilannekomediasarja, jota tehtiin vuodesta 1969 vuoteen 1973.[1] Sarjan loi käsikirjoittajapari Ronald Wolfe ja Ronald Chesley ja sen tuotti London Weekend Television.[1]
Sarjaa näytettiin myös Suomessa tuoreeltaan 1970-luvulla ja uusintana 1990-luvulla.[2] Kolmannen tuotantokauden eli ensimmäiset värilliset jaksot ovat saatavilla dvd:nä Suomessa.[3]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjan päähenkilö on bussinkuljettaja Stan Butler (Reg Varney[4]), joka ajaa Luxton & District Traction Companyn kaksikerrosbussia. Stanin läheisin ystävä, naapuri ja työpari on rahastaja Jack Harper (Bob Grant[5]), pahin vihollinen puolestaan bussiyhtiön hitlerviiksinen tarkastaja Cyril ”Blakey” Blake (Stephen Lewis[6]). Stan asuu kotona leskiäitinsä (Cicely Courtneidge[7] / Doris Hare[7]), Olive-siskonsa (Anna Karen[8]) sekä tämän miehen Arthurin (Michael Robbins[8]) kanssa. Sarjan vakituisia teemoja ovat Stanin ja Jackin kahnaukset esimiehensä Blakeyn kanssa töiden hoitamisesta, Stanin ja Jackin yritykset menestyä naismaailmassa, hömppämäisen Oliven ja jäykkäniskaisen Arthurin liitoksissaan natiseva avioliitto sekä Stanin ja Arthurin väliset erimielisyydet.
Suosio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mennään bussilla ei ollut kriitikoiden arvostama, mutta brittiläiset televisionkatsojat ottivat oitis sen omakseen. Sarjaa tehtiin seitsemän tuotantokautta ja kaiken kaikkiaan 74 jaksoa. Sarjan suosio poiki myös kolme elokuvaa: On the Buses (1971), Mutiny on the Buses (1972) ja Holiday on the Buses (1973).[9][10] Ensimmäinen elokuvista oli vuoden suurin katsojamenestys Britanniassa ja voitti jopa James Bond -elokuvan Timantit ovat ikuisia (1971).[8][9]
Syksyllä 1971 Mennään bussilla oli Katso-lehden lukijaäänestyksessä toiseksi suosituin televisio-ohjelma Naapurilähiön jälkeen. Katsojia se sai Suomessa yli kaksi miljoonaa.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hayward, Anthony: Ronald Wolfe obituary TV & Radio. 19.12.2011. The Guardian. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Muistatko Mennään bussilla -sarjan Oliven? Tältä hän näytti oikeasti – katso kuvat! Tv & Elokuvat. 3.12.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Mennään bussilla Muistikuvaputki: Rouva Ruutu. 17.12.2007. Vintti, Yleisradio (Yle). Viitattu 6.1.2019.
- ↑ On The Buses actor Reg Varney dies at 92 Obituaries. 16.11.2008. The Telegraph. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Hayward, Anthony: Bob Grant Obituaries. 21.11.2003. The Independent. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Stephen Lewis, On the Buses' 'Blakey', dies aged 88 Entertainment & Arts. 14.8.2015. BBC News. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Doris Hare Obituary. 1.6.2000. The Telegraph. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Webber, Richard: Whatever happened to Olive from On the buses Lifestyle. 9.10.2014. Express. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Roberts, Andrew: On the Buses: just like a Ken Loach film Film. 23.6.2011. The Guardian. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Parkinson, David: On the Buses: Holiday on the Buses by Bryan Izzard (1973) Review. Radio Times. Arkistoitu 6.1.2019. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Katso 8/1972, katso Elfving, Sari: Taikalaatikko ja tunteiden tulkit. Televisio-ohjelmia ja -esiintyjiä koskeva kirjoittelu suomalaisissa lehdissä 1960- ja 1970-luvuilla, s. 270. (Väitöskirja) Tampereen yliopisto, 2008. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.7.2021).