Munuaissyöpä
| Munuaissyöpä | |
|---|---|
| 5-vuotisennuste | Suomessa miehillä 60 %, naisilla 59 % |
| Ensioireet | verivirtsaisuus, ruokahaluttomuus, laihtuminen, kuume |
| Tärkein hoitomuoto | leikkaus, sädehoito |
| Uusia tapauksia Suomessa vuosittain | 700 |
| Alkuvaiheen tutkimuksia | ultraääni |
Munuaissyöpä on munuaisissa esiintyvä syöpä. Suomessa todetaan joka vuosi noin 700 uutta munuaissyöpää. Munuaissyöpää esiintyy enemmän miehillä kuin naisilla. Noin kolme prosenttia kaikista uusista syöpätapauksista on munuaissyöpiä. Munuaissyövän tyypillisin muoto tunnetaan munuaissolukarsinoomana[1].
Munuaissyöpä kehittyy monesti hyvänlaatuisesta adenoomasta munuaiskudoksessa.
Tärkeimpiä yksittäisiä riskitekijöitä on tupakointi, tämän lisäksi mm. korkea verenpaine ja ylipainoisuus. Miespuolisista potilaista 30 %:lla taudin on aiheuttanut suoraan tupakointi. Naisista vastaava määrä on noin 25 %.[2] Von Hippel-Lindaun tautiin liittyy noin 40 % munuaissyöpävaara.[3] Simpson–Golabi–Behmelin oireyhtymä voi johtaa syövän kehittymiseen varhaisessa lapsuudessa.[4] Munuaiskarsinoomia on raportoitu esiintyneen myös Birt–Hogg–Dubén oireyhtymän yhteydessä.[5]
Dialyysihoitoa saavien henkilöiden munuaissyöpävaara on arviolta 57–134-kertainen muuhun väestöön verrattuna.[6]
Munuaissyöpäriski kasvaa iän myötä, ja suurin osa munuaissolukarsinoomapotilaista on iältään 50–70-vuotiaita. Ympäristötekijät saattavat vaikuttaa taudin syntyyn.
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Munuaissyövän oireita ovat muun muassa verivirtsaisuus, ruokahaluttomuus, laihtuminen ja joskus kuume. Sairaus on vaikeasti hoidettava, sillä sen alkuvaiheissa oireita ei yleensä juuri esiinny. Munuaissyöpään ei aina liity samankaltaista kipua, kuten useimpiin muihin syöpiin. Noin 33 % munuaissyövistä tuntuu möykkyinä kylkikaaren alla. Munuaissyöpä lähettää etäpesäkkeitä useimmiten keuhkoihin, aivoihin tai luustoon. Jos potilaalla on etäpesäkkeitä, myös ne aiheuttavat erilaisia oireita.
Munuaissyöpää pidetään salakavalana tautina. Se ehtii monesti edetä pitkälle ilman merkittäviä oireita, ja kasvain leviää hyvin herkästi muun muassa veriteitse keuhkoihin. Potilaalla saattaa ilmetä hemoglobiinin laskua.[7]
Tutkimukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen tutkimus, joka tehdään potilaalle, jolla epäillään munuaissyöpää, on yleensä vatsaontelon kaikututkimus (ultraääni). Sairauden levinneisyyttä selvittäessä käytetään usein tietokonetomografiaa.
Esiintyvyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikista syövistä munuaissyöpiä maailmanlaajuisesti uskotaan olevan noin 2 %. Pohjoismaissa esiintyvyys on suurempi, ja Suomessa munuaissyöpiä onkin todetuista syövistä 3,3 %.[8]
Suomessa havaitaan vuositasolla noin 700 tapausta. Vuonna 1997 702 sairastuneesta noin 60 % oli miespuolisia.
Ennuste ja hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Munuaissyöpä hoidetaan useimmiten munuaisen poistoleikkauksella[9] tai sädehoidolla. Joskus myös yhdistellään eri hoitomuotoja. Leikkauksen jälkeen potilasta seurataan viiden vuoden ajan. Munuaissyövästä tekee vaikeahoitoisen se, että taudin alkuvaiheissa oireita ei yleensä juuri esiinny. Potilaan ennuste ja sairauden hoito riippuvat siitä, kuinka levinnyt syöpä on. Yli 50 % niistä, joiden munuaissyöpä ei ole ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä ja joiden kasvain on mahdollista poistaa leikkauksella, paranevat.
Leikkaus on munuaissyövän pääasiallinen hoitomuoto. Myös sädehoitoa ja sytostaatteja saatetaan kokeilla, mutta ne eivät tämän sairauden kohdalla tehoa erityisen hyvin. Levinnyttä munuaissyöpää, jota ei voi poistaa kirurgisesti, saatetaan hoitaa immunologisten hoitomuotojen yhdistelmällä. Tästä on saatu melko hyviä tuloksia, mutta levinneen taudin ennuste on edelleen melko huono.
Viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta on Suomessa elossa miehistä 61 % ja naisista 63 %.[10] Henkilöllä, jolla on ollut syöpä yhdessä munuaisessa, on viiden prosentin riski saada se myös toiseen munuaiseen.[11]
Pienillä lapsilla todetaan toisinaan Wilmsin kasvaimia, munuaissyöpätauteja, joiden ennuste tosin on parempi kuin munuaissyövällä yleensä. Jopa yli 90 % sairastuneista lapsista paranee.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Magneettikuvaus tarkentaa ylävatsan diagnostiikkaa
- ↑ http://www.cornellurology.com/kidney/causes/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.cancer.net/patient/Cancer+Types/Von+Hippel-Lindau+Syndrome (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Genetics Home Reference: Simpson-Golabi-Behmel syndrome
- ↑ Birt-Hogg-Dube Syndrome: eMedicine Dermatology
- ↑ Munuaisten rakkulataudit (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.fastiron.fi/munuaissyopa.php?id=1 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://209.85.129.104/search?q=cache:Zd7Kykkia8wJ:www.ttl.fi/NR/rdonlyres/3B22E7E9-5F4D-4C67-A959-3E5CD6FE6CA7/0/katsaus_lohi_et_al.pdf+munuaissy%C3%B6p%C3%A4%C3%A4n&hl=fi&ct=clnk&cd=6&gl=fi[vanhentunut linkki]
- ↑ Munuaisenpoistoleikkaus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Syöpäpotilaiden eloonjäämisluvut
- ↑ Living with kidney disease
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Syöpäjärjestöt: Munuaissyöpä, Kaikki syövästä
- Mayo Clinic: Kidney cancer (englanniksi)
- Johns Hopkins Medicine: Kidney Cancer (englanniksi)