Páll Ísólfsson
Páll Ísólfsson (12. lokakuuta 1893 Stokkseyri – 24. marraskuuta 1974) oli islantilainen säveltäjä, urkuri, kapellimestari ja kuoronjohtaja[1]. Myös hänen isänsä Ísólfur Pálsson oli säveltäjä ja urkuri.[2]
Páll muutti teini-ikäisenä Reykjavíkiin, jossa opiskeli Sigfús Einarssonin johdolla. Vuonna 1913 hän lähti jatkamaan opintojaan Leipzigiin, Saksaan. Urkujensoittoa hänelle opetti Karl Straube, jonka avustajana hän itse toimi vuosina 1917–1919. Pállin muita opettajia olivat Robert Teichmüller, Hans Grisch ja Max Reger. Vielä vuosina 1924–1925 Páll täydensi opintojaan Pariisissa urkuri Joseph Bonnet'n johdolla.[2]
Reykjavíkin musiikkikoulu perustettiin vuonna 1930, ja Páll työskenteli sen ensimmäisenä rehtorina vuoteen 1957 saakka. Hän toimi lisäksi muun muassa radion musiikkijohtajana ja vuosina 1939–1968 Reykjavíkin tuomiokirkon urkurina. Páll oli aktiivinen konserttiesiintyjä ja johti muun muassa Reykjavíkin ensimmäisen oratorioesityksen, jossa tulkittiin Joseph Haydnin Luominen.[2] Pállin omien sävellysten joukossa on juhlakantaatti, jolla hän voitti ensipalkinnon Alltingin tuhatvuotisen historian kunniaksi järjestettyyn festivaaliin liittyneessä kilpailussa.[3] Lisäksi hän sävelsi muun muassa piano-, urku- ja orkesterimusiikkia sekä yksinlauluja. Säveltäjä Jón Þórarinssonin analyysin mukaan teoksissa on vaikutteita 1900-luvun alkuvuosikymmenten Saksassa vallinneesta tyylistä ja etenkin myöhemmässä tuotannossa islantilaisista kansanlauluista.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tónlistarsaga Reykjavíkur: III Tímabilið 1900 – 1930: Páll Ísólfsson Musik.is
- ↑ a b c Páll Ísólfsson Íslenskur músík- og menningararfur
- ↑ The Nature of Nordic Music (edited by Tim Howell), s. 99–100
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
