Pax Americana

Pax Americana (latinaa, suom. ’Amerikan rauha’ tai ’amerikkalainen rauha’) on termi, joka kuvaa toisen maailmansodan jälkeen vuodesta 1945 saakka länsimaissa vallinnutta verrattain rauhallista aikaa, jota kuvastaa myös Yhdysvaltojen hallitseva sotilaallinen ja taloudellinen asema.

Pax Americana asettaa Yhdysvallat Rooman valtakuntaa vastaavaan sotilaalliseen ja diplomaattiseen rooliin (katso Pax Romana), brittiläisen imperiumin seuraajaksi. Pax Americanan aikana tärkeimpien länsimaiden kesken ei ole puhjennut aseellisia konflikteja, eikä ydinaseita ole käytetty, vaikka Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovatkin osallistuneet erinäisiin paikallisiin sotiin kuten Korean, Vietnamin, Falklandin, Persianlahden, Afganistanin ja Irakin sotiin.

Termiä Pax Americana käyttävät niin Yhdysvaltain ulkopolitiikan kannattajat kuin vastustajatkin, joten siihen liittyy erilaisia painotuksia riippuen asiayhteydestä. Esimerkiksi uuskonservatiivinen ajatushautomo Project for the New American Century käyttää termiä raportissaan Rebuilding America's Defences, mutta sitä ovat käyttäneet myös ne, jotka syyttävät Yhdysvaltain toimintaa supervaltana imperialistiseksi ja hyökkääväksi.

Pax Americana on verrattavissa Rooman valtakunnassa vallinneeseen rauhan aikaan (Pax Romana). Molemmissa tapauksissa rauha tarkoittaa "suhteellista rauhaa", jolloin sotia kyllä käydään, mutta ne ovat verrattain pienimuotoisia eivätkä vaaranna hallitsevan valtion olemassaoloa tai asemaa teollisuuden, kaupankäynnin, maatalouden tai sotilaallisen voiman alueilla.

Pax Americanan alkuperä

Termi juontuu osittain Yhdysvaltain suorasta vaikutusvallasta, mutta myös amerikkalaisen taloudellisella ja diplomaattisella tuella toimivista kansainvälisistä instituutioista.

Kun toinen maailmansota päättyi vuonna 1945, Yhdysvalloilla oli etulyöntiasema kaikkiin muihin teollisuusmaihin verrattuna. Se oli maailman ainoa ydinasevaltio, hallitsi puolta maailman teollisuustuotannosta, 80 prosenttia maailman kultavarannoista, maan infrastruktuuri oli säilynyt sodassa vahingoittumattomana ja sen asevoimat olivat ennennäkemättömän voimakkaat. Euroopan suurvaltojen kokemat infrastruktuurin, pääoman ja ihmishenkien menetykset olivat kova isku niin voittajien kuin häviäjienkin imperialismille.

Sodan jälkeen Yhdysvallat investoi voimakkaasti Länsi-Euroopan ja Japanin jälleenrakennukseen esimerkiksi Marshall-avun kautta, mikä vahvisti sen taloudellista vaikutusvaltaa alueilla, joita se jo hallitsi sotilaallisesti. Tämä edesauttoi rautaesiripun laskeutumista ja kylmän sodan kehittymistä, kun länsiliittoutuneet ja Neuvostoliitto ryhtyivät kehittämään sodassa miehittämiään alueita omien taloudellisten näkemystensä mukaisesti. Yhdysvallat luopui perinteisestä isolationismistaan ja ryhtyi kehittämään kansainvälisiä instituutioita, jotka ylläpitäisivät sille suotuisaa maailmanjärjestystä. Näihin instituutioihin kuuluvat muun muassa Maailmanpankki, Nato, Maailman kauppajärjestön (WTO) edeltäjä GATT sekä YK, jonka turvallisuusneuvostossa pysyvillä jäsenvaltioilla on veto-oikeus.

Katso myös

• Yhdysvaltain dollari
• Bretton Woodsin järjestelmä
• Petrodollari