Polikarpov I-16
Polikarpov I-16 (ven. Поликарпов И-16) oli Neuvostoliiton ensimmäinen alatasoinen hävittäjä. Koneen venäjänkielinen nimitys oli Išak (ишак) eli pieni muuli. Espanjan sisällissodassa se sai lempinimet Rata (rotta) ja Mosca (kärpänen). Sen I-16UTI versio oli kaksipaikkainen koulukone.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koneen suunnittelu aloitettiin kesällä 1932 ja sen prototyyppi valmistui Valtion lentokonetehdas numero 39:stä vuonna 1933. Saman vuoden joulukuussa tapahtui myös ensilento. Koneen rungossa oli punatähden sisällä kirjaimet VT. VT oli lyhenne sanoista Vnutrennaja Tjurma, sisäinen vankila, joka Tehdas 39 itse asiassa oli. Säädettävä potkuri ja sisäänvedettävä laskuteline olivat edistyksellisiä ominaisuuksia 1930-luvun alussa. Laskutelinettä ei tosin liikuttanut hydrauliikka, vaan telinettä piti käyttää käsiveivillä. Koneen versioissa käytetty ŠVAK-konetykki oli aikansa järein ja oli suuren tulinopeuden lisäksi luotettava.
I-16 oli puu- ja metallirakenteinen. Siipisalot olivat metallia ja ohjainpinnat ja peräsimet teräsputkirakennetta kankaalla päällystettynä. Siivet olivat kangaspäällysteiset. Rungossa oli vanerinen kuorirakenne. Ensimmäisissä sarjoissa koneen ohjaamo oli katettu, mutta se muutettiin avo-ohjaamoksi lentäjien vaatimuksesta näkyvyyden parantamiseksi.[1]
Vuonna 1935 Neuvostoliitossa todettiin hävittäjän lentämisen olevan liian vaikeaa ilman 2-paikkaista koulukonetta, jolloin I-16UTIn (tunnetaan myös tunnuksella UTI-4) valmistus aloitettiin. Tämä lienee ensimmäinen tyyppikoulutusta varten tehty hävittäjän kaksipaikkainen versio.
Merkillinen yksityiskohta koneen suunnittelussa oli, että sen suunnittelijat Dimitri Grigorovitš (joka oli suunnitellut lentoveneitä tsaarin laivastolle ensimmäisen maailmansodan aikana) ja Nikolai Polikarpov (vangittu jo 1929 puhdistusten aikana) olivat Josif Stalinin käskystä vangittuja insinöörejä, jotka vangittiin, koska Stalinin antamaa käskyä rakentaa suorituskykyinen ja uudenaikainen hävittäjä, ei ollut noudatettu tarkasti. Sama kohtalo oli useilla muillakin lentokonesuunnittelijoilla usein siksi, että heidän asemansa organisaatiossa oli ollut liian lähellä puhdistuksissa eliminoituja kenraaleita. Tässä tapauksessa suunnittelijat eivät saaneet lentokonetta suunnitelluksi kahdessa vuodessa ja siksi suunnittelijat joutuivat tekemään suunnittelutyönsä loppuun valvonnan alla.
Kaikkiaan 7 005 yksipaikkaista hävittäjää ja 1 636 kaksipaikkaista koulutuskonetta rakennettiin.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konetta käytettiin taistelutehtävissä Espanjan sisällissodassa tasavaltalaisten puolella ja se antoi hyvän vastuksen Francisco Francon kapinallisten lentovoimille. 500 konetta toimi Espanjassa – Rata (rotta) ja Mosca (kärpänen) oli eri puolien kutsumanimi koneelle.
Kiina osti Rata-koneita puolustustaisteluunsa Japania vastaan.
Vuonna 1941 I-16 muodosti 2/3 Neuvostoliiton hävittäjävahvuudesta. Satoja tuhottiin ensimmäisissä Saksan hyökkäyksissä Neuvostoliiton lentokentille kesäkuussa 1941. 80 km/h hitaampana I-16 ei pärjännyt Messerschmitt Bf 109:lle, paitsi kaartotaistelussa. Hävittäjätarpeen vuoksi valmistus kuitenkin jatkui ja malli oli käytössä vuoteen 1943. Venäläiset käyttivät myös törmäystä saksalaisten pommikoneiden tuhoamiseen, koska Rata oli luja. Osa ohjaajista pystyi vielä hyppäämään koneesta törmäyksen jälkeen.
Käyttö Suomea vastaan ja sotasaaliskoneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kone oli Suomen ilmavoimien vastuksena talvi- ja jatkosodassa ja tunnettiin nimellä Rata. Se oli ominaisuuksiltaan Suomen tärkeintä talvisodan aikaista hävittäjämallia eli Fokker D.XXI:tä selvästi parempi, mutta Fokker-koneen parempi syöksynopeus mahdollisti irtautumisen. Fokker ohjaajille annettiin käsky välttää kaartotaistelua I-16-koneita vastaan, jos mahdollista.[2] Talvisodan alussa venäläisten lentäjien keskimääräinen taso oli heikko, mikä ei tehnyt oikeutta koneen ominaisuuksille. Joissakin taistelukuvauksissa esiintyy I-16 bis -nimi ja kuvailuja koneen ulkonäöstä, mutta tällaista tyyppiä ei ollut olemassa.
Jatkosodassa kone tarjosi vastuksen Curtiss Hawk -koneelle, jonka etuna oli parempi syöksynopeus.[3] Brewster F2A -koneen menestys I-16:ta vastaan perustui niin ikään sen syöksynopeuteen ja tehokkaaseen aseistukseen, joita käytettiin taktisesti oikein ketterää tyyppiä vastaan - syöksy, tulitus, syöksy pois - ylösveto tai poistuminen saavutetun nopeuden avulla.[4] I 16 -lentäjät pyrkivät väistämään alle tiukalla kaarrolla ja tulittamaan ylösvetäviä koneita. Toinen keino oli muodostaa puolustusrengas, Espanjalainen kehä, jossa koneet lensivät ympyrää toistensa takana suojaten toisiaan.
Suomen ilmavoimilla oli kuusi I-16-sotasaaliskonetta, joista kaksi kunnostettiin ja ne olivat käytössä 1940–1943. Kunnostetut koneet olivat alatyyppejä 6 ja 18.
Suomen ilmavoimat ampui alas 16 Rataa talvisodassa. Yksi I-16UTI otettiin sotasaaliiksi ja korjattiin UT-1-tunnuksella varustetuksi ilmavoimien koneeksi, jolla esiteltiin konetta eri laivueille vuonna 1942. Vuoden 1943 loppuun mennessä molempien käyttö oli lopetettu ja toinen oli toimitettu Saksaan. Koneilla lennettiin vain noin kuusi tuntia Suomen ilmavoimien käytössä. Nykyään UT-1 on entisöitynä Suomen ilmailumuseossa.
Suomalaisten lempinimi koneelle oli Siipiorava.[5]
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konetta kehitettiin pääasiassa lisäämällä moottoritehoa ja parantamalla aseistusta. Suursarjoina valmistettiin alatyyppejä 1, 4, 5, 6, 10, 17, 18 ja 24 joka oli viimeinen muunnos.
Arvot ovat tyypeille 6 ja 18 (suluissa)[1]
- Kärkiväli: 9,18 m
- Pituus: 6,13 m
- Korkeus: 2,41 m
- Tyhjäpaino: 1 260 kg
- Lentopaino: 1 660 kg (1 880 kg)
- Lakikorkeus: 9 100 m (9 700 m)
- Lentomatka: 820 km (690 km)
Suoritusarvoja
- Suurin vaakalentonopeus: 440 km/t (463 km/t) 5 000 m:ssä
- Matkanopeus: 390 km/t (411 km/t)
- Nousunopeus: 6 min 18 sek 5 000 m (6 min)
Päämuunnokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]I 16 Tyyppi 1
- Voimalaite: Švetsov M-22 9-sylinterinen tähtimoottori; lisenssillä rakennettu Wright Cyclone SGR 1820 -moottori 712 hv
- Aseistus 2 kpl 7,62 mm:n ŠKAS-konekivääriä
- Tyyppi 4: kuten tyyppi 1, mutta voimalaite M-25 – 710 hv. Nopeus 455 km/h.
- Tyypit 5, 6: avo-ohjaamo, M 25A, 730 hv
- Tyyppi 10: 750 hv, 4 kpl ŠKAS-konekivääriä
- Tyyppi 17 oli ensimmäinen jossa oli 2 kpl 20 mm:n ŠVAK-tykkiä ja 2 kpl 7,62 mm:n konekivääriä.
- Tyypissä 18 palattiin 4. konekivääriin mutta moottoriksi tuli 850 hv:n M-62.
- Tyypissä 24 oli 1 000 hv:n M62 tai M63 ja aseistus 2 kpl 20 mm:n tykkiä ja kaksi konekivääriä.
UTIssa 750 hv M-25V-moottori ja se voitiin varustaa kahdella siipikonekiväärillä ja kiinteällä tai sisäänvedettävällä laskutelineellä.
- Nopeus: 389 km/t
- Nousunopeus: 5 000 m 6 min 18 sek
- Lakikorkeus: 9 260 m
- Lentomassa: 1 492 kg
- Toiminta-aika 1 tunti
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Klaus Niska: Suomen ilmavoimien historia 7 - Venäläiset hävittäjät. Tietoteos, 1993. ISBN 951-9035-25-7
- Joppe Karhunen – Taistelulentäjien jatkosota Tammi 1994 ISBN 951-31-0132-0
- Joppe Karhunen – Talvisodan taistelulentäjät Tammi 1989 ISBN 951-30-8942-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kalevi Keskinen,Kari Stenman, Klaus Niska - Venäläiset hävittäjät s. 55, 58
- ↑ Joppe Karhunen - Talvisodan taistelulentäjät s. 76–80
- ↑ Kyösti Karhilan haastattelu http://www.saunalahti.fi/fta/finace10f.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ Joppe Karhunen: Taistelulentäjien jatkosota s.54
- ↑ https://www.airvectors.net/avpkpv.html
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- И-16 тип 24 (venäjäksi)
- Polikarpov I-16 (englanniksi)
- Early Polikarpov I-16 Variants (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)