Preludit (Chopin)

Chopinin preludit ovat Frédéric Chopinin soolopianolle säveltämiä preludeja. Varsinaisesti siihen kuuluvat vain opuksen 28 preludit, kaksi muuta preludia Chopin sävelsi erikseen. Ennen romantiikkaa preludi oli yleensä vain "lämmittelykappale". 1800-luvulla preludi miellettiin pikkukappaleeksi, improvisaatioksi kesken konsertin. Chopin kuitenkin muutti tämän käsityksen säveltämällä kahdenkymmenen neljän preludin sarjan, jossa duuri ja molli vaihtelee rinnakkaissävellajeissa järjestyksessä C-duuri, a-molli, G-duuri, e-molli jne., jolloin kappaleet täydentävät toisiaan. Kokoelma on omistettu Camille Pleyelille, jonka ansiosta Chopin sai nämä preludit sävellettyä.

Chopinin 24 preludia on myös kunnianosoitus säveltäjän esikuvalle Johann Sebastian Bachille. Kuten Bachin kaksi kokoelmaa Das wohltemperierte Klavier (48 preludia ja fuugaa), myös Chopinin preludeja on yksi jokaisessa sävellajissa. Bachin kokoelmien sävellajit tosin vaihtelivat kromaattisesti, Chopinilla kvinttiympyrän mukaan. Preludikokoelma op. 28 on hyvin arvostettu nykyäänkin, ja sitä soitetaan paljon.^lähde? Preludit 4 ja 6 olivat Chopinin surumarssin ohella ainoat hänen omat sävellyksensä, jotka soitettiin hänen hautajaisissaan.

Rakenne

• Preludit ovat järjestyksessä:

1. C-duuri Agitato
2. a-molli Lento
3. G-duuri Vivace
4. e-molli Largo
5. D-duuri Molto allegro
6. h-molli Lento Assai
7. A-duuri Andantino
8. fis-molli Molto Agitato
9. E-duuri Largo
10. cis-molli Molto Allegro
11. H-duuri Vivace
12. gis-molli Presto
13. Fis-duuri Lento
14. es-molli Allegro
15. Des-duuri Sostenuto
16. b-molli Presto con Fuoco
17. As-duuri Allegretto
18. f-molli Molto allegro
19. Es-duuri Vivace
20. c-molli Largo
21. B-duuri Cantabile
22. g-molli Molto Agitato
23. F-duuri Moderato
24. d-molli Allegro Appassionato

• Kaksi muuta preludia:
  • Preludi op. 45 cis-molli Sostenuto "A Mademoiselle la Princesse Elisabeth Czernicheff"
  • Preludi As-duuri Presto con leggierezza "A mon ami Pierre Wolff"

Preludi 1

Preludi 1 on näyte Chopinin loistavasta kyvystä koristella vaatimatontakin teemaa lisä-äänillä ja monimutkaisilla rytmeillä. Idea jatkuu koko kappaleen ajan samanlaisena, kuin nuottiesimerkissä. Preludi on lyhyt, nopeasti soitettuna vain noin 30 sekuntia.

Preludi 2

Preludi 2 on lähes täysin vastakohta riemuisalle alulle. Sama säestyskuvio toistuu koko kappaleen ajan, ja melodiakaan ei ole varsin monimutkainen. Oikea saa vielä lopussa oman parin tahdin mittaisen soolonsa.

Preludi 3

Kolmas preludi on vaikea lähinnä vasemmalle kädelle. Tempo on kova, ja samaa säestyskuviota pitäisi jaksaa soittaa koko kappaleen ajan. Viimeisissä tahdeissa oikeakin alkaa soittaa samaa säestyskuviota, ja loppu onkin loistelias.

Preludi 4

Preludi 4 on hieman samantapainen kuin 2. Siinäkin vasen soittaa samantyyppistä säestyskuviota, joka laskee yhä alemmas vähän kerrallaan. Oikean melodia on yksinkertaisen kaunis. Prelude no. 4 (Arkistoitu – Internet Archive)

Preludi 5

Viides preludi koostuu teemasta ja sitä ympäröivästä sävelkudoksesta ja nämä molemmat yhdessä on melko vaikea soittaa. Pedaalitekniikkakin vaatii harjoittelua. Kuten muissakin preludeissa, idea ei muutu mihinkään.

Preludi 6

Kuudennessa preludissa melodia on vasemmalla, oikea soittaa aina kyseistä sointua, mutta vaan kahdessa osassa. Hieman ennen loppua vasen muuttaa tyyliään hiukan, mutta suurta eroa ei ole. Kappale ei ole läpeensä surullinen, mutta suurin osa on mollia.

Preludi 7

Numero 7 on rauhallinen A-duuri-andantino, joka voisi yhtä hyvin olla vaikka oma teoksensa. Melodiaa on koristeltu erilaisilla intervalleilla. Kappaleen ainoa vaikeus (jos sekään) on kerran esiintyvä viiden sävelen sointu oikeassa kädessä, kaksi alinta ääntä pitää ottaa peukalolla, ellei ole erittäin iso käsi.

Preludi 8

Kahdeksas preludi on yksi kokoelman vaikeimpia. Se ei välttämättä mene virtuoosiltakaan. Tempo on melko korkea ja melodia on helppo, mutta 32-osat ja kappaleen suuri pituus luovat haastetta kappaleeseen.

Preludi 9

Numero 9:ssä tyyli pysyy koko ajan samana, trioleista pitää saada ylä-ääni esiin. Kappaleen keskiosassa on huippukohta, "fortissimo", jonka jälkeen tunnelma rauhoittuu, mutta loppusoinnuissa on jälleen fortissimo. Tämä ei ole kovin vaikea kokeneemmalle pianistille, mutta ylä-äänen esiinsaaminen vaatii jo sorminäppäryyttä. Prelude no. 9 (Arkistoitu – Internet Archive)

Preludi 10

Numero 10 on nopea, jossa vasen soittaa koko ajan arpeggio-sointuja ja oikea laskeutuvaa melodiaa, parin nopean tahdin jälkeen on aina kohta, jossa tunnelma rauhoittuu (kts. nuottiesimerkki). Tämä on yksi kokoelman lyhyimmistä preludeista.

Preludi 11

Myös 11. preludissa teemaa ympäröi vahva sävelkudos. Se on huomattavasti iloisempi kuin äskeinen preludi. Chopinimaiset korukuviot tuovat pirteyttä melodiaan.

Preludi 12

12. preludi on nopea ja ärhäkkä, jossa vasemman lisäksi säestyksestä huolehtii myös oikea itse. Sen lisäksi oikean vastuulla on myös erittäin nopea kromaattinen nousu. Preludi on lisäksi erittäin pitkä, sisältäen väliosan. Idea on hieman samanlainen kuin numero kuudessa.

Preludi 13

13. preludi on sikäli poikkeuksellinen, että siinä idea ei pysykään koko ajan samana. Alussa oikea soittaa melodiaa sointuina, väliosassa se säestää ja soittaa yksinkertaisempaa melodiaa.

Preludi 14

Preludi 14 on trioleista koostuva es-molli-vuodatus. Melodia kulkee vuorotellen alemman äänen kanssa, ja sama idea toistuu koko kappaleen ajan. Joka toisella äänellä on korko. Kappale on nopea ja lyhyt, ja vaikea soittaa.

Preludit 13 ja 14 poikkeavat sarjasta sikäli, että preludi 13 on Fis-duurissa, mutta preludi 14 es-mollissa eivätkä näin ollen ole rinnakkaissävellajeissa. Varsinaisen rinnakkaissävellajisarjan kokoonpanoon preludin 14 olisi oltava dis-mollissa.

Preludi 15

Viidestoista preludi, lisänimeltään "Raindrop" eli "Pisarapreludi", on kokoelman pisin ja melodisin teos. Teoksen voidaan katsoa olevan ABACCDA-muotoinen, alkuteeman jälkeen on vuorossa As-duuri-väliosa, jonka jälkeen palataan jälleen takaisin alkuun. Sitten vuorossa on as-molli-väliosa, jossa oikea toistaa aluksi pelkkää as-säveltä, ja vasen soittaa melodiaa soinnuilla. Oikealla tulevat mukaan oktaavit, ja lopuksi on huippukohta, jossa molemmat soittavat oktaaveja, ja soinnut ovat samanaikaisesti oikealla. Sama toistuu lähes identtisenä uudelleen, lukuun ottamatta siirtymää D-osaan. Se on epätoivoa cis-mollissa, joka toistuu kahtena eri "versiona", jälkimmäisessä on siirtymä takaisin A-osaan. A-osa ei itse asiassa ehdi toistua kokonaan, vaan puolessavälissä sitä tulee kahden tahdin mittainen siirtymä, joka johdattaa loppusointuihin. Tämä on varmastikin kokoelman kuuluisin preludi.

Preludi 16

Kuudennessatoista preludissa on 6 aggressiivista sointua alussa, sen jälkeen lähtee varsinainen teema, eli juoksutus, joka jatkuu koko ajan vasemman säestyksellä.

Preludi 17

Preludi 17 on keskivaikea, vaikeutena on lähinnä saada melodia esiin isosta kasasta säveliä. Tunnelma on koko ajan rauhallinen, lukuun ottamatta väliosaa, joka on kyllä sekin erittäin iloinen. Teos on yksi kokoelman pisimpiä, mutta myös kauneimpia. Tämä oli muun muassa Clara Schumannin lempipreludi.

Preludi 18

Preludi 18 on erittäin epänormaali romantiikan aikakauden teos. Oikea esittelee epätyypillistä melodiaa vasemman soittaessa aina pari sointua väliin. Sen jälkeen oikea ja vasen lähtevät yhdessä kiipeämään samantyyppistä asteikkoa ylöspäin. Sama toistuu useamman kerran. Lopussa pitkä trilli ja nopeat staccato-triolit tuovat virtuoosisuutta loppuun, jos sitä ei kappaleen aikana tarpeeksi ole ollut. Tämä on myös yksi kokoelman vaikeimmista kappaleista.

Preludi 19

19. Preludi on sydämellinen ja kaunis, joskin erittäin vaikea. Nopeista trioleista pitää saada ylä-ääni esiin. Se on kaiken lisäksi vielä yksi pisimmistä.

Preludi 20

Preludi 20 "Surumarssi" on erittäin surullinen ja ehkä masentavakin. Kappaleessa on ainoastaan 13 tahtia, mutta se on hyvin pitkä. Ensimmäiset 4 tahtia on teeman esittelyä, seuraavat 4 surullista sivuteemaa ja sitä seuraavat 4 äskeisen kertaamista, tällä kertaa vain pianissimossa. Viimeinen tahti on loppusointua varten.

Preludi 21

21. Preludi koostuu oikean käden melodiasta ja vasemman käden hieman erikoisesta säestyskuviosta. Teoksessa on väliosa, joskaan ei kovin pitkä, ja melko iloinen. Tempo on kohtalainen, eikä koe suuria vaihteluita.

Preludi 22

Seuraava preludi onkin musertava 22 g-mollissa. Vasen käsi soittaa oktaaveilla kohtalaisen vaikeaa melodiaa, ja oikea säestää lähes ärsyttävillä soinnuilla. Teosta on myös kutsuttu nimellä "Kärsimätön", ja sellaisen mielikuvan teosta kuunnellessaan saakin. Kuin pieni lapsi, joka ei malta odottaa jouluaattoa.

Preludi 23

Preludi 23. on erittäin herttainen. Se on rauhallisuudestaan huolimatta teknisesti vaikea, juoksutus kulkee juuri niin, ettei sitä ilman sormijärjestyksen vaihtoa saa menemään. Aluksi teema esitellään F-duurissa, sitten C-duurissa, sitten oktaavia korkeammalta F-duurissa. Sen jälkeen tulee väliosa, joka johdattaa teeman jälleen F-duuriin, tällä kertaa kaksi oktaavia korkeammalta kuin alussa.

Preludi 24

Viimeinen preludi on kokoelman op. 28 huipennus. Siinä vasen käsi soittaa toistuvasti viiden sävelen säestyskuviota, oikean soittaessa aggressiivista melodiaa. Tämä kaikki toistuu monessa eri sävellajissa, nopea juoksutus johdattaa aina seuraavaan sävellajiin. Siirtyminen c-molliin on jo lopun alkua. Pienen kehittelyn jälkeen ollaan taas d-mollissa, tällä kertaa oikea käsi soittaa melodian oktaaveina. Ennen loppua on valtava kromaattinen terssijuoksutus, joka koostuu 16-osa-trioleista, ja on virtuooseillekin kova paikka. Loppuun mennään d-molli-tunnelmissa, ja koko preludikokoelma päättyy ytimekkäästi kolmeen peräkkäiseen alimpaan d-nuottiin, mitä flyygelistä saa.

Preludi opus 45

Preludi cis-molli, op. 45, on sävelletty erikseen kokoelma op. 28:sta, ja on omistettu prinsessa Elisabeth Czernicheffille. Chopin ei alun perin tiennyt, miten hänen nimensä kirjoitetaan. Teos on melko rauhallinen, lukuun ottamatta nopeaa väliosaa, Cadenzaa.

Preludi 26

Preludi 26:lla ei ole opusnumeroa, mutta se on omistettu Pierre Wolffille. Se on erittäin nopea, ja on melkein pelkkää murrettua As-duuria. Lopussa alkuteema kertautuu vielä uudestaan oktaavia korkeammalta.