Profeetta Elian kirkko (Viipuri)

Profeetta Elian kirkko kesällä 2012.

Profeetta Elian kirkko (ven. Свято-Ильинский храм, Svjato-Iljinski Hram; aikaisemmin Neitsyt Marian elävöittävän lähteen ikonin kirkko) on Viipurissa sijaitseva ortodoksinen kirkko. Ennen alueluovutuksia Profeetta Elian kirkko oli Viipurin suomalaisen ortodoksiseurakunnan pääkirkko. Kirkko otettiin uudelleen kirkolliseen käyttöön vuonna 1997. Profeetta Elian kirkko sijaitsee entisessä Repolan kaupunginosassa lähellä Papulan kaupunginosaan vievää rautatien ylittävää siltaa. Kirkko kuuluu Venäjän ortodoksisen kirkon Viipurin hiippakuntaan.

Historia

Kirkon suunnitteli arkkitehti Johann Brockmann, mutta piirustuksia ei noudatettu kellotornin osalta. Kirkko rakennettiin tiilestä ja rapattiin. Kirkko valmistui vuonna 1796 ja tuolloin se vihittiin Neitsyt Marian elävöittävän lähteen ikonin muistolle. Kirkkoa korjattiin vuosina 1932–1933 ja 1939.

Profeetta Elian kirkkoa korjattiin vuonna 1939 ja kirkossa ehdittiin korjauksen jälkeen pitää vain yksi jumalanpalvelus ennen talvisodan syttymistä. Kirkko ei kärsinyt suuria vaurioita talvisodassa, mutta se paloi Viipurin takaisin valtauksen yhteydessä jatkosodan alussa vuonna 1941. Jäljelle jäi vain tiilirunko, jonka kaupungin uudet valtiaat purkivat jatkosodan jälkeen pois rakennusmateriaaliksi.

Venäläiset rakensivat kirkon uudestaan vuonna 1997.

Arkkitehtuuri

Profeetta Elian kirkko on suorakaiteenmuotoinen rakennus, jonka länsipäässä on kellotorni ja itäpäässä puoliympyrän muotoisessa apsiksessa alttari. Pääsisäänkäynti on kellotornin alaosassa. Tornin katto on kellomainen ja sen päällä on pieni sipulikupoli, jonka päällä on risti. Kirkkosalissa on satulakatto ja sen keskellä on pienen varren päässä pieni sipulikupoli ja sen päällä risti. Pääovi ja kellotornin avoimet ääniaukot olivat kaariaukkoja ja kirkon ikkunat suorakaiteen muotoisia.

Profeetta Elian kirkon pinta-ala on 241 neliömetriä. Matalaa kirkkosalia kattoi tasakatto, jonka reunat oli holvattu. Tätä holvattua osaa koristivat maalaukset. Ikonostaasi oli yksikerroksinen.

Lähteet

• Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
• Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide, toimittanut Kristina Thomenius ja Minna Laukkanen.Artikkelin kirjoittanut Hanna Kemppi. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-018-2

Aiheesta muualla

• Luovutetun alueen ortodoksiset seurakunnat (Arkistoitu – Internet Archive)
• Profeetta Elian kirkko 3D-mallinnuksena VirtuaaliViipurin sivuilla