Public Enemies
| Public Enemies | |
|---|---|
 Elokuvan virallinen juliste. |
|
| Ohjaaja | Michael Mann |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | Elliot Goldenthal |
| Kuvaaja | Dante Spinotti |
| Leikkaaja | Paul Rubell |
| Tuotantosuunnittelija | Nathan Crowley |
| Pukusuunnittelija | Colleen Atwood |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
| Levittäjä |
UIP-Dunafilm Netflix |
| Ensi-ilta |
 1. heinäkuuta 2009[1] 3. heinäkuuta 2009[2] 14. elokuuta 2009 |
| Kesto | 140 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 100 000 000 $[3] |
| Tuotto | 214 104 620 $[3] |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Public Enemies on Michael Mannin ohjaama gangsterielokuva, joka sai ensi-iltansa kesällä 2009. Kertomus sijoittuu 1930-luvun alkuun ja siinä on useita todellisuuspohjaisia henkilöhahmoja, kuten FBI-agentti Melvin Purvis ja rikolliset John Dillinger, Baby Face Nelson ja Pretty Boy Floyd. Filmi perustuu Bryan Burrough’n kirjaan Public Enemies: America’s Greatest Crime Wave and the Birth of the FBI, 1933–34.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarina alkaa vuonna 1933, kun John Dillinger järjestää jengiläistensä ja joidenkin muiden vankien paon vankilasta. Kun karkulaiset juhlivat vapauttaan ravintolassa, Dillinger tapaa narikassa työskentelevän puoliksi ranskalaisen, puoliksi intiaanitaustaisen kauniin naisen.
Dillinger nauttii jopa jonkinlaista kansansuosiota, kun hän ryöstää pankkeja, joita pidetään talouskurjuuden syntipukkeina, ja kieltäytyy kidnappauskeikoista. Dillingerin väki liittoutuu Frank Nittin johtamien Chicagon mafiarikollisten kanssa. Näyttävän pankkiryöstön jälkeen FBI julistaa Yhdysvaltain historian ensimmäisen ”sodan rikollisuutta vastaan”.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Michael Mann halusi elokuvan näyttävän siltä, kuin se olisi kuvattu ”tässä ja nyt”. Kuvaukset pyrittiin tekemään todellisilla tapahtumapaikoilla ja lähikuvat näyttelijöiden kasvoista otettiin usein käsivaralla.[4]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nyt-liitteen Veli-Pekka Lehtonen kirjoitti, että suuresta budjetista huolimatta Dillingerin henkilöhahmo jää pinnalliseksi. Julkisuutta, pahantekijän perhetaustaa tai FBI:n syntyä käsitellään vain irrallisina huomioina rikosten, poliisitutkimusten, takaa-ajojen ja tulitaisteluiden välissä. Tarinan kulku on hänestä arvattava ja kaiken selittäminen fatalismilla on liian helppo ratkaisu.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Public Enemies ComingSoon.net. Arkistoitu 6.3.2009. Viitattu 6.4.2009. (englanniksi)
- ↑ Release dates for Public Enemies Internet Movie Database. Viitattu 19.3.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Public Enemies Box Office Mojo. Viitattu 24.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Johanna Juntunen: Ohjaaja halusi katsojista todistajia. Nyt-liite/Helsingin Sanomat, 2009, nro 33, s. 15.
- ↑ Veli-Pekka Lehtonen: Mahtia pintaa. Nyt-liite/Helsingin Sanomat, 2009, nro 33, s. 15.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Public Enemies Wikimedia Commonsissa
