Ignatios
| Ignatios | |
|---|---|
_-_Ignatios.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
| Kuollut | 108/140 Rooma, Rooman valtakunta |
| Arvonimi | Kirkkoisä |
Ignatios Antiokialainen (kuoli noin 98–117) oli Antiokian kolmas patriarkka Pietarin ja Euodioksen (kuoli noin 68) jälkeen. Eusebioksen mukaan Ignatios seurasi Euodiosta.[2] Theodoretos sanoo, että Pietari itse nimesi hänet Antiokian piispaksi, tehden hänet suoraan apostolien seuraajaksi.[3] Ignatios lasketaankin apostolisten isien joukkoon.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ignatios kutsui itseään myös nimellä Theoforos (”Jumalan kantaja” tai ”Jumalan kantama”: sanasta foros, kantaa, Gyllenberg, joista ensin mainittu todennäköisin. Viimeksi mainittu perustuu varhaiskristilliseen legendaan, jossa hän olisi yksi niistä lapsista, jotka Jeesus otti syliinsä ja siunasi, Mk 10:16). Hän oli todennäköisesti sekä apostoli Pietarin että apostoli Johanneksen opetuslapsi. Hänet lasketaan pyhimykseksi sekä katolisessa kirkossa, joka viettää hänen muistopäiväänsä 1. helmikuuta, että ortodoksisessa kirkossa, joka viettää sitä 20. joulukuuta.
Roomalaiset pidättivät Ignatioksen Antiokiassa, ja hänet kuljetettiin Roomaan. Häntä vartioi koko matkan ajan kymmenen sotilasta, joita hän kutsui leopardeiksi. Matkan aikana Ignatioksen annettiin tavata paikallisia kristittyjä ja kirjoittaa kirjeitä. Hän kirjoitti muun muassa Efesoksen, Magnesian, Tralleisin, Filadelfeian, Smyrnan ja Rooman seurakunnille sekä Polykarpokselle.[4] Perimätiedon mukaan hän oli ensimmäinen kristitty joka kuoli marttyyrinä Colosseumilla.[5]
Ignatioksen pidättämisestä, kärsimyksestä ja marttyyrikuolemasta on olemassa kirjoitus Martyrium Ignatii. Se on yksityiskohtainen, mutta todennäköisesti väärennetty. Se esittää olevansa silminnäkijäkertomus, jonka ovat kirjoittaneet Ignatioksen toverit Filon Kilikialainen, Tarsoksen diakoni, ja Rheus Agathopus, syyrialainen.
Martyrium Ignatii -kirjoituksen luotettavin versio on 900-luvulta peräisin oleva Codex Colbertinus (Pariisi), joka päättyy kyseiseen kirjoitukseen. Se kuvaa Ignatioksen ja Trajanuksen välistä vastakkainasettelua, joka on tyypillinen marttyyrien elämäkerroille, sekä pitkää pääosin maareittiä kuljettua matkaa Roomaan.
Marttyyrikuoleman jälkeen hänen toverinsa kuljettivat hänen maalliset jäännöksensä takaisin Antiokiaan ja ne haudattiin ensin kaupungin muurien ulkopuolelle, mutta keisari Theodosius II:n käskystä ne siirrettiin Tykhen temppeliin, josta tehtiin Ignatiokselle omistettu kristitty kirkko. Vuonna 637 pyhäinjäännökset siirrettiin Pyhän Klemensin kirkkoon Roomaan.
Kirjoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ignatiokselta on säilynyt seitsemän kirjettä, jotka myös Eusebios mainitsee:
- Kirje efesolaisille
- Kirje filadelfialaisille
- Kirje magnesialaisille
- Kirje roomalaisille
- Kirje smyrnalaisille
- Kirje tralleslaisille
- Kirje Polykarpokselle
Ignatioksen kirjeet ovat olleet tärkeää todistusaineistoa kristitylle teologialle, sillä kirkon historian ensimmäisiltä kahdelta vuosisadalta on säilynyt hyvin vähän kirjoituksia. Kirjeet on selvästi kirjoitettu kiireellä ja ilman erityistä suunnitelmaa, ja ajatukset seuraavat niissä toisiaan epäjärjestelmällisesti.
Ignatioksen pääteemana on, että kussakin seurakunnassa tulee olla piispa, jolle kaikkien tulee olla uskollisia. Hänen apunaan ovat seurakunnan vanhimmat eli presbyteerit, toisin sanoen papit ja diakonit. Kristillisyyttä tulee katsoa hänen mukaansa vahvan hierarkian kannalta, jossa näillä työtehtävillä on tarkat erilliset toimensa. Ignatioksen kirjeiden aitous kyseenalaistettiin pitkään, sillä seurakunnan vallan kolmijaon ajateltiin olevan myöhempää perua.[6] Vaikka Ignatios antaa selkeän kuvan seurakunnan johtajuudelle, ovat piispa ja presbyteeri vanhempia käsitteitä.[7] Ignatios myös painottaa ehtoollisen merkitystä, kutsuen sitä ”kuolemattomuuden lääkkeeksi”.
Ignatios osoittaa kirjeissään suurta halua kuolla marttyyrinä, ja kertoo asiasta hyvin kuvaannollisesti,[8] mikä saattaa nykyajan lukijasta tuntua oudolta. Hänen pelastusoppinsa mukaan pelastus on kuitenkin pelastusta nimenomaan kuoleman voimasta ja pelosta. Hänestä marttyyrikuolemasta pakeneminen olisi siis kuolemanpelkoa ja asettumista takaisin kuoleman voiman alle.
400-luvulle tultaessa kirjeiden kokoelmaan oli lisätty väärennettyjä kirjeitä, ja alkuperäisiin kirjeisiin oli lisätty tekstiä. Näin Ignatioksesta yritettiin tehdä ratkaisijaa väärennösten tekoaikana esiintyneisiin teologisiin kiistoihin. Väitetty silminnäkijäkuvaus hänen marttyyrikuolemastaan on todennäköisesti syntynyt samana aikana.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Halldorf, Peter: 21 kirkkoisää: Kristillisen uskon muotoutumisen historiaa. ((21 kyrkofäder: Historien om hur kristendomen formades, 2000.) Suomennos: Jorma Aspegrén) Kokkola: Barents Publishers-Fin, 2001. ISBN 952-5179-11-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ British Museum person-institution thesaurus. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Eusebios Kesarealainen: Kirkkohistoria II.iii.22.
- ↑ Theodoretos: Dial. Immutab. I.iv.33a.
- ↑ Halldorf 2000, s. 18.
- ↑ Halldorf 2000, s. 26.
- ↑ Halldorf 2000, s. 22.
- ↑ Halldorf 2000, s. 23.
- ↑ Halldorf 2000, s. 19.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirby, Peter (toim.): Ignatius of Antioch Early Christian Writings (englanniksi)
- O'Connor, John Bonaventure: St. Ignatius of Antioch Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
- Suomen ortodoksisen kirkon synaksarion: Pyhä marttyyripiispa ja jumalankantaja Ignatios Antiokialainen (Arkistoitu – Internet Archive) (suomeksi)
Klemens I · Ignatios · Polykarpos · Papias · Hermas · Justinos Marttyyri · Irenaeus · Klemens Aleksandrialainen · Tertullianus · Origenes · Cyprianus · Eusebios Kesarealainen · Athanasios Suuri · Efraim Syyrialainen · Basileios Suuri · Gregorios Nazianzilainen · Gregorios Nyssalainen · Kyrillos Jerusalemilainen · Epifanios · Johannes Khrysostomos · Kyrillos Aleksandrialainen · Ambrosius · Hieronymus · Augustinus · Leo Suuri · Pseudo-Dionysios Areopagita · Gregorius Suuri · Maksimos Tunnustaja · Johannes Damaskolainen