Radoslaw Gryta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Radoslaw Zdzislaw Gryta (14. elokuuta 1955 Krasnik Lubelski, Puola – 31. toukokuuta 2023[1]) oli puolalaissyntyinen suomalainen kuvanveistäjä.[2]

Gryta muutti Suomeen 1979 ja sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1986. Hän opiskeli kuvanveistoa Repin-instituutissa Leningradissa sekä Krakovan ja Suomen taideakatemioissa.[3] Veistostensa materiaalina hän käytti muun muassa graniittia, keramiikkaa, lasikuitua, marmoria, peltiä ja puuta.[4]

Hän sai kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1989 ja toimi vuodesta 1994 lähtien kuvanveiston professorina Kuvataideakatemiassa.[5] Hän opetti myös Taideteollisessa korkeakoulussa ja Imatran taidekoulussa[1].

Hän sai Suomen Taideyhdistyksen tunnustuspalkinnon ansiokkaasta elämäntyöstä vuonna 2020.[1]

Hänen teoksiaan on muun muassa Suomen valtion, Porin ja Kokkolan kaupunkien, Taidemuseo Urkin Piilopirtin, Tuulensuun veistospuiston sekä Helsingin taidemuseon kokoelmissa.[6]

Kuvia julkisista teoksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Veikko Sinisalon reliefi, 1986, Riihimäki.
    Veikko Sinisalon reliefi, 1986, Riihimäki.
  • Hyvä ja paha, 1988, Myyrmäen kirjasto, Vantaa.
    Hyvä ja paha, 1988, Myyrmäen kirjasto, Vantaa.
  • Palanen, 1992, Helsinki.
  • Teatterin muistolaatta, 1995, Riihimäki.
    Teatterin muistolaatta, 1995, Riihimäki.
  • Monumentti tavallisille, osa 1997, Helsinki.
    Monumentti tavallisille, osa 1997, Helsinki.
  • Ensimmäisen valtuuston kokoontumispaikan muistolaatta, 1997, Riihimäki.
    Ensimmäisen valtuuston kokoontumispaikan muistolaatta, 1997, Riihimäki.
  • Perusnurkkka, 1999, Kouvola
    Perusnurkkka, 1999, Kouvola
  • Kivikirjasto, 2002, Tampere.
    Kivikirjasto, 2002, Tampere.
  • Talo, 2019, Koria.
    Talo, 2019, Koria.
  • Poem, Runo, 2021 (1991), Saarijärvi.[7]
    Poem, Runo, 2021 (1991), Saarijärvi.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kuolleet | Palkittu kuvanveistäjä Radoslaw Gryta on kuollut Helsingin Sanomat. 5.6.2023. Viitattu 5.6.2023.
  2. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 128. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  3. ↑ Radoslaw Gryta Tampereen nykytaiteen museo. Viitattu 6.11.2014.
  4. ↑ Ehdokas 1996: Radoslaw Gryta Ars Fennica. Arkistoitu 6.11.2014. Viitattu 6.11.2014.
  5. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 130. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  6. ↑ Radoslaw Gryta (PDF) (CV) kouvola.fi. 23.3.2010. Arkistoitu 6.11.2014. Viitattu 6.11.2014.
  7. ↑ Tarinasoitin / Paavo Saarijärven museo.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Radoslaw_Gryta&oldid=22679660”