Säletekniikka
Säletekniikka oli kivikautinen työkalujen valmistustapa, jossa työkaluja tehtiin keskuskivestä eli ytimestä isketyistä litteistä säleistä. Tämä oli nykyihmisen luoma tapa, ja ilmestyi myöhäispaleoliittisella kaudella.
Säletekniikan vastakohta on ydintekniikka, jossa kivityökalu tehtiin ydinkiveä työstämällä. Afrikassa ja Lähi-idässä löydöissä on nähtävissä asteittaista siirtymistä säletekniikan käyttöön. Eurooppaan se tuli äkkiä nykyihmisen mukana noin 40 000 vuotta sitten. Säletekniikka lienee kehittynyt asteittain itäisessä ja eteläisessä Afrikassa ehkä jo 100 000–90 000 vuotta sitten, josta se levisi pohjoiseen. Varhaisia alkeellisia säletyökaluja on löydetty Klasiesin luolasta 100 000 vuoden takaa, ja kehittyneempiä tehtiin jo 90 000 vuotta sitten. Säletekniikka kehittyi myöhemmin mikroliittiperinteeksi.
Libyassa Kyrenaikan niemimaalla oli noin 60 000 vuotta sitten säletekniikkaan perustunutta Aurignacin kulttuurin edeltäjää. Libyaan palasi vanha Levalloisin tekniikka muualta tulleiden mukana. Myöhempi mikroliittiperinne levisi sinne 40 000–35 000 vuotta sitten.[1].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arvi Hurskainen ja Ari Siiriäinen: Afrikan kulttuurien juuret, s. 32–34. (Tietolipas 134) Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. ISBN 951-717-822-0, ISSN 0562-6129