SLF (taajuusalue)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
ITU:n määrittelemät radiotaajuusalueet

SLF-taajuusalue (SLF < engl. Super low frequency[1]) on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) termi radiotaajuusalueelle 30–300 Hz (aallonpituus 1 000–10 000 km). SLF-alue on ITU:n ELF-alueen (0,03–300 Hz) alialue.[1]

Tämä taajuusalue sisältää verkkovirran taajuudet (50 Hz ja 60 Hz), joskaan verkkovirrassa kyse ei ole radioaalloista, vaikkakin sähköjohdot jossain määrin emittoinevat 50/60 Hz:n sähkömagneettisia aaltoja ympärilleen.

Hyödyntäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siinä missä koko ELF-alueen radioaallot, myös SLF-alueen radioaallot ovat käyttökelpoisia rannalta sukellusveneelle viestittelyyn. SLF-lähetinantenni on ELF-alueen alialueiden antenneista pienin – kuitenkin kilometrejä, mutta sillä ei ole yhtä hyvä tunkeuma veteen kuin muilla - matalampitaajuisilla - ELF-alueiden radioaalloilla. ITU onkin määritellyt alueen sukellusveneille viestitsemiseen.[1]

  1. a b c d Nomenclature of the frequency and wavelength bands used in telecommunications itu.int. 8/2015. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.