Saalem-temppeli
| Saalem-temppeli | |
|---|---|
 Saalem-temppelin sisäänkäynti Näkinkujalla |
|
| Sijainti | Hakaniemi, Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Helsingin Saalem-seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1977 |
| Suunnittelija | Veikko Gröhn |
| Istumapaikkoja | 1620 |
| Tyylisuunta | helluntailainen kirkkoarkkitehtuuri |
 |
|
Saalem-temppeli on Helsingin Hakaniemessä sijaitseva Helsingin Saalem-seurakunnan helluntaikirkko. Rakennus on valmistunut vuonna 1977 ja vihittiin käyttöön vuoden 1978 alussa. Saalem-temppeli sijaitsee osoitteessa Näkinkuja 3, Hakaniemen metroaseman ja liikekeskuksen välittömässä läheisyydessä.
Saalem-temppelin suunnittelu aloitettiin 1970-luvulla, kun vanhat, Pengerkadulla sijainneet tilat, eivät enää vastanneet seurakunnan kasvaneen toiminnan vaatimuksia. Uuden Saalem-temppelin suunnitteli arkkitehti Veikko Gröhn ja rakentamisesta vastasi Rakennusliike Puolimatka. Uuden 1620 istumapaikkaa käsittävän Saalem-temppelin vihkiäisjuhlaa vietettiin 1. tammikuuta 1978.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hankkeen käynnistyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uuden temppelin rakennushanke oli ollut esillä Saalem-seurakunnassa vuodesta 1961, jolloin seurakunta osti tontin ja kiinteistön Hakaniemen Näkinkujalta. Saalem-temppelin tontti on Suomen helluntailiikkeen kannalta historiallinen, sillä samalla paikalla kokoontui 1900-luvun alussa rukousryhmä, joka kutsui Thomas Ball Barrattin Suomeen vuonna 1911. Tätä tapahtumaa pidetään hetkenä, jolloin Suomen helluntaiherätyksen on katsottu saaneen alkunsa.[2]
Ennen Saalem-temppeliä Näkinkujalla sijainneessa kiinteistössä toimi kristillinen alkoholi- ja narkomaanityön keskus. Paikalla oli kaksi vanhaa Hakaniemen viimeisimpiin kuulunutta puutaloa sekä syreenien ja lehmusten ympäröimä piha.[3] Helsingin Saalem-seurakunta lähestyi arkkitehti Veikko Gröhnin uuden rukoushuonen rakentamissuunnitelmien vuoksi talvella 1975.[2]
Rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saalem-seurakunta julisti vuonna 1975 uudesta rukoushuoneesta ns. ranskalaisen arkkitehtikilpailun, jossa kahdelta johtavalta rakennusliikkeltä pyydettiin sekä arkkitehtisuunnittelu että urakan kustannusarvio. Kilpailun voittajaksi tuli vanhimmiston äänestyksessä arkkitehti Gröhnin suunnitelma, jonka pohjalta Rakennusliike Puolimatka oli tehnyt kustannuslaskelmat. Syyskuun alussa 1976 Näkinkujan vanhoja puutaloja alettiin purkaa.[3]
Rakennushanketta jouduttiin hakemaan asemakaavan muutosta. Helsingin kaupunki hyväksyi kaavamuutoksen syyskuussa 1976. Näkinkujan tontti oli ahdas ja tämän vuoksi rakennusluvan saaminen ja viranomaismääräysten huomioonottaminen tuotti erinäisiä hankaluuksia. Asemakaavamääräyksistä johtuen temppeliä ei saanut rakentaa viereistä Svenska Gårdenia korkeammaksi, mutta tilaohjelman mukaisesti rakennukseen tuli mahtua istumapaikat vähintään 1600 ihmisille, henkilöstön toimitilat sekä riittävästi pysäköintitilaa autoille. Myöskään julkisivulautakunta ei hyväksynyt kirkon piirrustuksia sellaisenaan, mitä on pidetty jossain määrin arkkitehtien arvovaltakiistana.[4]
Rakennuslupa saatiin 21. joulukuuta 1976 ja rakennustyöt aloitettiin vähän ennen vuodenvaihdetta. Vuosi 1977 oli seurakunnalle aktiivista rakentamisen aikaa. Peruskiven muuraustilaisuus järjestettiin Kai Antturin johdolla 4. helmikuuta 1977.[4] Rakennusksen kokonaiskustannukset irtaimisto mukaan lukien oli 9,4 miljoona markkaa.[5]
Käyttöönotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saalem-temppeli valmistui vuoden 1977 lopulla ja ensimmäinen hartaushetki pidettiin jouluaattona 1977. Saalem-temppelin juhlalliset vihkiäiset olivat uudenvuodenpäivänä 1. tammikuuta 1978.[5] Vihkiästilaisuudessa tervehdyksiä toivat Helsingin kaupunginjohtaja Teuvo Aura sekä Helsingin piispa Aimo T. Nikolainen. Uuden tilan ensimmäisinä toimintavuosina kuulijoita kävi tilaisuuksissa n. 5000 / viikko ja vuosittain lähes 300 000. 1980-loppuun mennessä.[6]
Arkkitehtuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ikkunalinjat ja kolmioaihe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkkitehti Veikko Gröhn halusi ilmentää Saalem-temppelin ulkoisessa muodossa herkkyyttä karussa ubraanissa ympäristössään. Gröhn esitti ensin luonnosta, jossa ikkunoiden yläreunaan oli suunniteltu erityinen kolmioaihe. Viranomaisten vaatimuksesta kolmioaihe jouduttiin kutienkin tiputtamaan etukatoksen päälle. Ikkunalinjat muutettiin suoraviivaisiksi ja kehystettiin sinisellä klinkkerilaatoituksella.[5] Kolmioaihe on toteutettu ikkunoiden yläreunaan.[7]
Sisäänkäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saalem-temppelin sisäänkäynnin päällä on kuparista tehty "leikkivä" katos. Rakennuksen aulatiloihin avautuu suuri lasiseinä ja iltavalaistuksessa rakennnus näyttää kutsuvalta, eroittua myös ympäristöstään.[5] Saalem-temppelin lasisissa sisäänkäyntiovissa on valetut ovenvetimet, joissa on seurakunnan vanha öljylamppu-symboli. Ovenvetimet on suunnitellut taiteilija, kuvanveistäjä Veikko Leppänen.[2]
Kirkkosali ja sisätilat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saalem-temppelin sali suunniteltiin seurakunnan johtajan Kai Antturin toiveen mukaan sellaiseksi, että jumalanpalveluksessa syntyy yhteisen osallistumisen tunne. Kirkkosalin viuhkamainen muoto kohdistaa katseen alttarille.[7] Arkkitehdin kantavana ajatuksena rakennukselle oli alttari, joka toisi esiin Jumalan ja ihmisten kohtaamisen ytimen. Arkkitehti halusi kohdistaa symbolisesti katosta tulevan valon suoraan alttarille.[2] Alttariosan näkymä kutsuu satunnaista kulkijaa poikkeamaan sisälle saliin.[5]
Ulkolasiseinän kautta avautuu lämminhenkinen kirkkosalin sisämaailma, jonne ei ole mitään kynnystä. Suoraan eteisaulasta lähtevä keskiakseli johtaa aina alttarille ja kastealtaaseen saakka. Kastealtaan kivet ovat poimuttunutta muskiitti-kiveä Puolangalta.[5]
Kirkkosalin kattokruunu on valmistettu Mikko Haapsalon taidetakomossa Virroilla. Messinkivaluinen kattokruunu painaa 700 kiloa. Kattokruunu johtaa valon akryylisauvoja pitkin alaspäin.[8]
Materiaalit, värit ja symbolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakentamisessa on käytetty ajattomia ja kestäviä materiaaleja. Punaruskea puukatto toimii akustisena elementtinä. Lattian tiiliklinkkeri, petsatut puistet penkit ja niiden alla kokolattiamatto tuovat saliin kodikkuutta. Seinät on valettu valkoisesta betonista ja niiden harjattu slammaus tuo saliin tunnelmaa. Kirkkorakennuksessa valo on tuotu sisään katon kautta ja valaisimet on upotettu kattoon. Suoraan altarille kohdistuva valo korostaa alttarin keskeistä merkitystä.[7]
Salin värivalinnassa näkyy raamatullinen symboliikka: salissa on käytetty ilmestysmajan värejä: valkea seinäpinta, punaruskea puu ja messinki tuovat väreihin puhtauden ja pyhyyden tunnetta. Kristinuskon vahvin symboli, risti, on kastealtaan kiviseinän yläpuolella. Seinästä valuu kastealtaaseen soljuva vesi.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eero Antturi, Thorleif Johansson, Mary Yrjölä: Näky raamatullisesta seurakunnasta: Helsingin Saalem-seurakunta 60 vuotta. Somero: Saalem-lähetys ry, 1988. ISBN 951-96116-0-6
- Leevi Launonen: Kutsuva kirkko: arkkitehti Veikko Gröhnin elämäntyö. Aikamedia, 2010 . ISBN 978-951-606-899-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Historia | Saalem.fi saalem.fi. Arkistoitu 21.7.2015. Viitattu 9.12.2021.
- ↑ a b c d Launonen 2010, s. 41–42
- ↑ a b Launonen 2010, s. 44
- ↑ a b Launonen 2010, s. 48–49
- ↑ a b c d e f Launonen 2010, s. 53
- ↑ Antturi, Johansson & Yrjölä 1988, s. 24-26
- ↑ a b c d Launonen 2010, s. 57
- ↑ Launonen 2010, s. 61
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saalem-temppeli Wikimedia Commonsissa
