Semiokemikaali
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Semiokemikaalit ovat orgaanisia yhdisteitä, joiden avulla eläimet ja kasvit välittävät kemiallisia viestejä. Semiokemikaalien avulla lajit pystyvät viestimään lajin sisäisesti tai lajirajojen ulkopuolelle. Nykyisin on tunnistettu yli 3 000 hyönteisten kemialliseen viestintään liittyvää semiokemikaalia. Semiokemikaalitutkimuksessa yhdistyy kemian ja biologian osaaminen. Semiokemikaalitutkimuksen eräs käytännön tavoite on kehittää tuholaisten torjuntaan ja valvomiseen soveltuvia metodeja ja sovelluksia.
Kemiallisesti semiokemikaaleja voidaan tarkastella sekä vaikutuksen että rakenteen pohjalta. Semiokemikaalit jaetaan vaikutuksen puolesta kahteen pääryhmään: feromoneihin ja allelokemikaaleihin. Feromonit ovat semiokemikaalien suurin yhdisteryhmä. Niillä välitetään vain oman lajin sisäisiä viestejä. Feromonit jaetaan tehtäviensä puolesta kokoontumis-, hälytys-, sukupuoli-, jälki- ja merkitsemisferomoneihin. Allelokemikaalit jaetaan allomoneihin, kairomoneihin ja synomoneihin. Allomonit hyödyttävät niiden tuottajaa, mutta eivät vastaanottajaa (allelopatia). Kairomonit tuovat etua niiden vastaanottajalle. Synomonit hyödyttävät sekä niiden vastaanottajaa että niiden lähettäjää.
Semiokemikaaleista määrällisesti suurimmat rakenteelliset alaryhmät ovat esterit, hiilivedyt, ketonit, alkoholit, amiinit, aldehydit ja karboksyylihapot.
Hyönteiset aistivat semiokemikaalit suoraan ilmasta hajureseptorien avulla, jotka sijaitsevat useimmilla hyönteisillä tuntosarvien värekarvoissa. Sama molekyyli voi yhdelle lajille toimia feromonina ja samanaikaisesti jollakin toisella lajilla kairomonina tai allomonina.
Semiokemikaaleihin liittyvää tutkimustietoa on koottu verkossa Pherobase-nimiseen tietokantaan.