Siionin veljeskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Siionin veljeskunta eli Siionin luostari (myös Siionin prioraatti) on kuvitteellinen salaseura, jonka tehtäväksi on kerrottu Jeesuksesta polveutuneen Merovingien kuningassuvun suojeleminen.[1]

Historiallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siionin veljeskuntaa ei tiettävästi ole ollut olemassa, vaan se on ranskalaisen Pierre Plantardin (1920–2000) keksintö. Siionin veljeskunta mainitaan Dossiers Secrets -dokumenttikokoelmassa, joka sekin on Pierre Plantardin valenimellä 'Henri Lobineau' tekemä hengentuote – Plantard antoi dokumenttikokoelmansa 1960-luvulla Ranskan kansalliskirjaston kokoelmiin. Kokoelmaa, joka sisältää muun muassa Merovingien sukutauluja, suurmestariluettelon ja lehtiartikkeleita, on käytetty lähteenä kirjassa Pyhä veri, pyhä Graal, josta Siionin luostari päätyi Dan Brownin menestysromaaniin Da Vinci -koodi[2].

Kertomukset Jeesuksen jälkeläisistä on kirjailijoiden luoma myytti. Aiheesta on kuitenkin luotu useita salaliittoteorioita. Tunnustettuaan valheensa Pierre Plantard katosi julkisuudesta täysin. Kiihkeimmät veljeskunnan kannattajat väittävät edelleen katolisen kirkon vaientaneen hänet, mutta asian todistaminen ei ole enää mahdollista.

Dossiers Secrets d'Henri Lobineau pitää veljeskunnan "suurmestareina" muun muassa Leonardo da Vincia, Isaac Newtonia, Victor Hugo'ta ja Jean Cocteau'ta.

Siionin veljeskunnan uskottiin tulevan esiin millenniumin aikaan ja paljastavan sukulinjan, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

Dan Brownin mukaan Siionin veljeskunta palvoi pyhää naiseutta, joka Brownin järjestön mukaansa oli lähtöisin Magdalan Mariasta. Pyhä veri, pyhä Graal -kirjassa häntä väitettiin Jeesuksen vaimoksi ja lapsen äidiksi.

Siionin luostarin Dossiers Secrets d'Henri Lobineau on luetteloinut Merovingien suvun alkavan Benjaminin heimosta. Pierre Plantard väitti olevansa Merovingien suvun viimeinen jäsen.

Luettelo väitetyistä suurmestareista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Victor Hugo, jonka väitetään olleen yksi suurmestareista
Leonardo da Vinci, jonka väitetään olleen yksi suurmestareista
  1. Jean de Gisors (1188–1220)
  2. Marie de Saint-Clair (1220–1266)
  3. Guillaume de Gisors (1266–1307)
  4. Edouard de Bar (1307–1336)
  5. Jeanne de Bar (1336–1351)
  6. Jean de Saint-Clair (1351–1366)
  7. Blanche d’Evreux (1366–1398)
  8. Nicolas Flamel (1398–1418)
  9. René I, Anjoun herttua (1418–1480)
  10. Jolanda, Lothringenin herttuatar (1480–1483)
  11. Sandro Botticelli, oikea nimi Alessandro di Mariano Filipepi (1483–1510)
  12. Leonardo da Vinci (1510–1519)
  13. Charles de Bourbon (1519–1527)
  14. Ferdinand de Gonzague (1527–1575)
  15. Louis de Nevers (1575–1595)
  16. Robert Fludd (1595–1637)
  17. Johann Valentin Andrea (1637–1654)
  18. Robert Boyle (1654–1691)
  19. Isaac Newton (1691–1727)
  20. Charles Radclyffe (1727–1746)
  21. Karl Alexander Lothringen (1746–1780)
  22. Maksimilian Frans, Itävallan arkkiherttua (1780–1801)
  23. Charles Nodier (1801–1844)
  24. Victor Hugo (1844–1885)
  25. Claude Debussy (1885–1918)
  26. Jean Cocteau (1918–1963)

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Voice of Reason: Exposing the Da Vinci Hoax, Live Science, Joe Nickell, 24.5.2005
  2. ↑ Teemu Hotti, Maailmanlopun maisemissa. Helsingin Sanomat 5.8.2011 sivu B 10
Suosittuja salaliittoteorioita
Kuolemia
Onnettomuuksia
Terrori-iskuja
Avaruus ja maan ulkopuolinen elämä
Muita
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siionin_veljeskunta&oldid=22741265”