Simo Puupponen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Simo Puupponen
Henkilötiedot
Koko nimi Simo Tapio Puupponen
Syntynyt23. lokakuuta 1915
Kuopio
Kuollut10. lokakuuta 1967 (51 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Kirjailija
SalanimiAapeli
Esikoisteos Onnen pipanoita (pakinoita, 1947)
Siunattu hulluus (romaani, 1948)
Palkinnot

Eino Leinon palkinto ja valtion kirjallisuuspalkinto 1959

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Simo Tapio Puupponen (nimimerkki Aapeli; 23. lokakuuta 1915 Kuopio – 10. lokakuuta 1967 Helsinki), oli suomalainen kirjailija ja toimittaja.[1] Puupponen toimi Kuopiossa ilmestyneissä Pohjois-Savo ja Savon Sanomat -lehdissä pitkäaikaisena toimittajana ja pakinoitsijana 1936–1953.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puupponen pääsi ylioppilaaksi 1934 ja opiskeli muutaman vuoden Helsingissä. Opinnot kuitenkin keskeytyivät ja Puupponen pestautui Pohjois-Savo-lehden toimittajaksi. Vuonna 1939 hänestä tuli lehden päätoimittaja, mutta talvisota sotki suunnitelmat. Vuonna 1941 Puupponen siirtyi Savon Sanomiin toimittajaksi. Tähän aikaan hän alkoi julkaista lehdissä pakinoita nimimerkillä Aapeli. Pakinat kuvasivat jatkosotaa rivimiehen näkökulmasta. Laajemman yleisön tietoisuuteen hän tuli vuonna 1946, kun hän julkaisi lyhyen parodian Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta nimellä Mörkki monologi. Vuonna 1953 Puupponen muutti Helsinkiin.[2]

Pakinat ja romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aapelin esikoispakinakokoelma on Onnen pipanoita (1947). Se sisältää alaotsikkonsa mukaisesti 50 juttua elämän aurinkoiselta puolelta. Ne on alun perin julkaistu sanomalehdissä (Savon Sanomat, Kansan Kuvalehti ja Seura). Pakinat ovat hyvin kirjoitettuja ja sisältävät ajattomia aineksia, joten ne eivät ole vanhentuneet. Tästä ensimmäisestä kokoelmasta lähtien teksteissä esiintyy Aapelin vakiohahmo mäkitupalainen Hermanni Hulukkonen, joka tuo pakinoihin maalaishuumoria. Muitakin vakiohahmoja on, ja yksi niistä on kirjailijan alter ego. Pakinatekstit on kirjoitettu minä-muotoon. Hauskuus syntyy myös kohelluksista ja vitsikkyydestä.[3]

Savolaisella huumorilla ja salaviisaudella höystetyt pakinat ja romaanit olivatkin Aapelin ominta aluetta. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Pikku Pietarin piha vuodelta 1958. Puupposen tekstien pohjalta on tehty useita elokuvia ja teatterisovituksia. Novellikokoelma Meidän Herramme muurahaisia on Aapelia satiirisimmillaan. Aapelin nuorisokirjoista tunnetuimmat ovat Koko kaupungin Vinski ja sen jatko-osat.[2] Puupposen puoliso Tuovi Puupponen toimitti ja julkaisi pakinakokoelmia ja valikoimia miehensä tuotannosta vielä hänen kuolemansa 1967 jälkeen. Yksi niistä on sodanaikaisia pakinoita sisältävä kokoelma Alapertin pitkä sota. Siinä kuvautuu jatkosodan riemukas alkuvaihe, arkinen asemasotavaihe ja sitkeyttä vaatinut sodan loppuosa. Tekstin huumori syntyy alkuvaiheessa siviilielämän ja sodankäynnin vertailusta, ja loppuosassa sotilaisiin liittyvistä anekdooteista. Kirjailijan ilmaisuvapautta on rajoittanut se, että tekstit on julkaistu pakinoina jo sodan aikana, jolloin joistakin asioista on pitänyt vaieta.[3]

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1959 Puupponen sai Eino Leinon palkinnon ja valtion kirjallisuuspalkinnon.

Elokuvassa Pikku Pietarin piha (1961) Simo Puupposella on myös elokuvarooli: hän esiintyy Jumalan äänenä, kun Pietari juttelee katolla Jumalan kanssa.[4]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaaneja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakinoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mörkki monologi (1946, sivun mittainen parodia Olavi Paavolaisen kirjasta Synkkä yksinpuhelu)
  • Onnen pipanoita: Eli viisikymmentä juttua elämän aurinkoiselta puolelta (1947)
  • Pajupilli: Pakinoita (1950)
  • Mutahäntä ja muita (1953)
  • Sipuleita: Lapsellisia juttuja (1956)
  • Onnipussi eli 110 pikkujuttua sieltä täältä (1957)
  • Onko koira kotona?: Pakinoita (1960)
  • Puuhevonen pakkasessa: Familiäärejä kertomuksia triviaaleista aiheista (1962)
  • Timonen ja muita tuttavia (1963)
  • Kissa, kissa, kissa: Pakinoita (1967)

Valikoimia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hermanni Hulukkonen ja puolisonsa Eveliina (1968)
  • Aapelin valitut ilot (1972, koonneet Pasi ja Tuovi Puupponen)
  • Aapelin valitut pakinat (1979)
  • Aapelin lukemattomat (1986, ”Puhuttuja pakinoita”, toim. Tuovi Puupponen)
  • Alapertin pitkä sota: Pakinoita sodan ajalta 1941–1944 (1986, toim. Tuovi Puupponen)

Käännöksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Dámská kabelka. Svět v obrazech 1974, 27, s. 20–21. Käänsi Luděk Brožek.
  • Život manželský. Svět v obrazech 1974, 15, s. 21.
  • Hela stans Ville. 1960.
  • Der Hof des kleinen Petrus. 1961.
  • Das Unsichtbarkeitspulver. 1962
  • Detektivbüro Winski und Waldemar. 1964

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Parkkinen, Jukka: ”Puupponen, Simo (1915–1967)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 834–836. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 2.11.2013).
  2. ↑ a b Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria 5: Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 221. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0
  3. ↑ a b Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 13–15. Helsinki: BTJ Finland, 2013. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  4. ↑ Pikku Pietarin piha (1961) Elonet. Viitattu 13.3.2009.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Simo_Puupponen&oldid=22727057”