Skeema

Skeema on psykologiassa mielen sisäinen malli tosimaailmasta. Ihmiset järjestävät tietoa skeemoihin ja skeema käytetään uuden tiedon ymmärtämiseen. Skeema on sisäisesti organisoitunut muistirakenne, joka kiteyttää ja pelkistää valtaisaa havaintoinformaatiota ja nopeuttaa informaatiosta tehtäviä johtopäätöksiä. Kun skeema aktivoituu, kaikissa alasysteemeissä aktivoituvat myös vastaavat reaktiot, kuten merkitykseen liittyvät tunteet, käyttäytyminen, fysiologiset reaktiot ja motivaatio.

Sisäiset mallit jaetaan psykologiassa kognitiivisiin karttoihin, toiminnan käsikirjoituksiin ja erilaisiin asioista muodostamiimme käsityksiin ja tietokokonaisuuksiin. Kognitiivinen kartta on muodostamamme käsitys fyysisestä ympäristöstä, esimerkiksi tavaroiden sijainnista huoneessa, toiminnan käsikirjoitus on opimmamme toiminta, kuten pyörällä ajaminen. Objekteista muodostamme tietokokonaisuudet voivat koskea mitä vain maailmassa, konkreettisesta jalkapallosta abstraktiin suhteellisuusteoriaan. Skeemojen muuttumista, muuttumattomuutta ja kehitystä ohjaa Neisserin havaintokehä.

Käytännön esimerkkejä

Ihmisellä on skeema polkupyörästä, eli käsitys siitä, millainen polkupyörä on. Tämän skeeman avulla ihminen voi tunnistaa hyvin erinäköisiä polkupyöriä samaksi kulkuneuvotyypiksi. Skeemaan sisältyy myös toimintaa: polkupyörää poljetaan.

Kun henkilö näkee ensimmäistä kertaa lastenistuimen pyörän takaosassa, voi tapahtua assimilaatiota, eli uuden tiedon nivomista vanhaan skeemaan.

Joskus uusi tieto voi muuttaa skeeman: näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun lapsi oppii maan olevan pyöreä eikä litteä. Tällöin tapahtumaa kutsutaan akkommodaatioksi.

Kognitiivisen psykologian mukaan skeemat ovat tärkeä osa oppimista. Esimerkiksi lasten litteän maan skeema saattaa istua vakaasti lapsen mielessä. Siksi opetuksessa voi olla hyödyllistä kartoittaa oppijoiden skeemoja kunnolla, ja opettaa uutta vanhojen skeemojen pohjalta.

Tunnelukot

Kognitiivisessa psykoterapiassa lapsuudessa opituista haitallisista skeemoista käytetään nimitystä tunnelukko. Tunnelukot laukaisevat voimakkaita vihan, pelon, surun ja ahdistuksen tunteita, ja ne ohjaavat ajatuksia, emootioita ja käyttäytymistä. Tunnelukon voi aiheuttaa lapsuudessa tapahtunut hylkääminen, arvostelu, ylisuojelu, kaltoinkohtelu, syrjintä, hyväksikäyttö tai laiminlyönti.

Tunnelukko on osa defenssiivistä käyttäytymistä sekä yksilön, ja henkilön pyrkimystä suojautua vastaavanlaisia kokemuksia vastaan, eli siis psyyken ja mielen yritys pitää yksilö tasapainoisena ja harmonisena. Defenssit ovat mielen ja psyyken puolustusreaktioita. Yksilö turvautuu sosiaalisesti, sosiologisessa ja psykologisessa mielessä defensseihin säilyttääkseen mielensä tasapainon vastaavanlaisissa sosiaalisissa yhteyksissä, joissa aiemmat kokemukset olivat ilmenneet. Tunnelukko on osa defensiivistä käyttäytymisreaktiota ja käyttäytymismallia. Tunnelukot ovat luontainen osa ihmisen mielen ja siis psyyken toimintaa, joilla on aivotoiminnallinen välittäjäaineellinen pohja ja perusta.

Tärkeissä asioissa defensiivisesti ajatteleva pessimisti käy usein ennalta läpi kaikki mahdolliset tavat, joilla asiat voivat mennä pieleen. Tämä prosessi lievittää ahdistusta ja auttaa välttämään yleisimpiä sudenkuoppia, pakotettu optimismi taas tutkitusti heikentävät suorituksia esimerkiksi matemaattisissa tehtävissä ja tikanheitossa. Jos jollakulla on huono päivä, siitä puhuminen todella auttaa mutta jatkuvan positiivisen ajattelun idea on kyllästänyt yhteiskunnan, kukaan ei kuuntele. Elämän vaikeisiin kysymyksiin ei välttämättä ole helppoja vastauksia eikä ole väärin tuntea pahaa oloa, kun elämä lyö vasten kasvoja.

Yritysmaailmassa se tarkoittaa, että mietitään perusteellisesti, mikä kaikki voi mennä pieleen jos johonkin ryhdytään. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua -kysymys myös paljastaa, jos yritys on ottamassa liian ison riskin josta koko yritys on vaarassa mennä vararikkoon ja harkittua operaatiota ei ehkä kannata toteuttaa.

Mieli eli psyyke on aivojen sähköistä, välittäjäaineellista ja hormonaalista toimintaa, joilla on siis biologinen ja lääketieteellinen perusta. Mieli eli psyyke on yhtä kuin aivotoiminta. Tunnekokemukset eli emootiot ilmenevät vain välittäjäaineperustaisina. Välittäjäaineet määräävät, mitä emootioita ihminen ja yksilö kulloinkin kokee. Välittäjäainetaso määrää taas tunteen voimakkuuden eli kuinka paljon välittäjäainetta erittyy, niin siten ihminen kokee.

Kognitiivinen psykoterapia yhdistettynä biologiseen ja siis lääketieteelliseen tietämykseen ja tietoon on traumaattisista kokemuksista ja haitallisista skeemoista vapauttavaa sosiaalista vuorovaikutusta eheyttävää terapiaa. Kognitiivinen, rationaalisuuteen pohjaava psykoterapia on keskusteluterapiana sosiaalisia suhteita eheyttävää. Yksilö voi omien tunnekokemustensa mukaisesti ja emootioidensa pohjalta rationaalisuuteen pitäytyen prosessoida itse omat sosiaaliset negatiiviset kokemuksensa. Välittäjäaineet määräävät mitä yksilö siis kulloinkin kokee.

Tunnekokemukset ovat siis yksilöllisiä, ja yksilön henkilökohtaisen välittäjäaine- ja hormonitason mukaisia. Kaikki eivät koe samoin samanlaisissa sosiaalisissa tilanteissa, vaan yksilöllinen aivotoiminta ratkaiseen ja määrää kokemusperäisen tiedon pohjalta yksilön reaktiot. Kommunikoimaan kykenevä yksilö on kykenevä ilmaisemaan itseään sosiaalisissa tilanteissa ja käyttämään sosiaaliset tilanteet hyödykseen terapeuttisessa mielessä. Poikkitieteellisesti saadaan oikeaa tietoa skeemojen ja tunnelukkojen taustalla vaikuttavista tekijöistä.

Tieteenalat: biologia, lääketiede, psykiatria, psykologia, ja sosiologia. Alan kirjallisuus selkeyttää asioita lisää. Kaikki kokemukset tunnetasolla ovat yksilöllisiä ja skeemat muistirakenteeseen liittyen vaikuttavat yksilötasolla. Muistirakenne vapauttaa välittäjäaineita, jotka määräävät sosiaalisen tilanteen emootiot. Muistijälki on pysyvä. Vain uudet sosiaaliset kokemukset voivat uuden kokemusperäisen tiedon pohjalta muokata ja rakentaa sekä jäsentää skeemojen toimintaa sekä niiden sisäisesti organisoitunutta muistirakenteisiin tallentunutta kokemuksiin pohjaavaa tietoa uudeksi tiedoksi. Uusi tieto tallentuu muistiin vanhan tiedon päälle ja muokkautuu uuden tiedon pohjalta.

Skeematerapian 18 nimettyä tunnelukkoa ovat:

• hylkäämiskokemus
• kaltoinkohtelu
• riippuvuussuhde
• suojattomuuden kokemus
• tunnevaje emotionaalisena tunnekokemuspuutoksena
• ulkopuolisuuden kokemus
• vajavuuden eli sosiaalisen riittämättömyyden kokemus
• epäonnistuminen yksilöllisenä toiminnallisena kokemuksena
• alistumisen kokemus/ alistumisen valinta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ylivoimaa vastaan
• vaativuuden kokemus/ omien kykyjen ja tiedon riittämättömyyden kokemus
• oikeutuksen kokemus/ kokemus oikeudesta toimia tietyllä tavalla
• hyväksynnän haku sosiaalisessa ryhmässä
• pessimismi/ negatiivinen sosiaalinen suhtautuminen
• emotionaalinen estyneisyys/ kykenemättömyys ilmaista tunteitaan
• riittämätön itsekontrolli/ hallitsematon käyttäytyminen
• rankaisevuus/ sosiaaliset negatiiviset kokemukset ryhmässä
• kietoutuneisuus/ tunneriippuvuus ja ripustautuminen toiseen yksilöön
• uhrautuminen/ itsensä ja omien tarpeidensa kieltäminen

Katso myös

• Noema
• Meemi
• Kognitiivinen kartta
• Toiminnan käsikirjoitus
• Havaintokehä
• Tieto
• Kognitiivinen psykologia

Kirjallisuutta

• Kognitiivinen psykoterapia / toimittajat: Seppo Kähkönen, Irma Karila, Nils Holmberg ; [kirjoittajat: Esa Chydenius .. et al.] ISBN 951-656-071-7
• Rauste-von Wright M, von Wright J: Oppiminen ja koulutus (1994)WSOY
• Takanen, Kimmo: Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38312-4
• Young, Jeffrey E. & Klosko, Janet S.: Avaa tunnelukkosi: Vapaudu elämään täydesti. ((Reinventing your life, 1993.) Suomentanut Jyrki Tuulari) Helsinki: Kansanvalistusseura, 2007. ISBN 978-951-9140-35-3

Aiheesta muualla

• Mikä on skeema?
• Oppimiseen liittyviä käsitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Skeematerapia.fi
• Tunnelukot ja testi tunnelukkojen tunnistamiseksi (Arkistoitu – Internet Archive)