Tehyn työtaistelu 2007

Tehyn työtaistelussa käyttämä logo.

Terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestö Tehyn työtaistelu syksyllä 2007 alkoi Tehyn ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen KT:n tuloksettomiksi jääneistä sosiaali- ja terveysalan neuvotteluista.

Työtaistelu sai paljon julkisuutta, koska Tehy käytti harvinaista joukkoirtisanoutumista painostuskeinona. Yliopistosairaaloiden kriittisimmistä tehtävistä oli irtisanoutumassa jopa 70–100 prosenttia hoitajista, ja sairaanhoitopiirit arvioivat, että potilaita olisi kuollut jo muutamassa tunnissa, mikäli työtaistelu olisi alkanut.

KT ja Tehy saivat solmittua erillisen virka- ja työehtosopimuksen 19. marraskuuta 2007, ja sopimus päättyy 31. joulukuuta 2011. Sopimus ei ole osa kunnallista virka- ja työehtosopimusta, vaan se koskee vain Tehyn jäseniä.

Taustaa

Sairaanhoitajat olivat olleet lakossa kolmesti ennen vuoden 2007 työtaistelua: vuosina 1968, 1983 ja 1995. Työtaisteluiden saavutukset olivat jääneet kuitenkin vähäisiksi. Neuvottelujärjestö TNJ:n puheenjohtaja Juhani Palomäki on sanonut, että vuonna 1983 sairaanhoitajat saivat sympatiaa, mutta eivät rahaa, ja vuonna 1995 he eivät saaneet kumpaakaan. Aikaisemmista lakoista saadut kokemukset vaikuttivat vuoden 2007 työtaisteluun, kuten siihen, että Tehy valitsi joukkoirtisanoutumisen uhan painostuskeinokseen.

Vuoden 1983 työtaistelu

Vuoden 1983 lakkoon osallistui vain noin 20 000 hoitajaa, mutta heitä oli kaikista sairaanhoitajaliitoista. Lähes kuukauden kestäneen lakon saavutukset jäivät kiistanalaisiksi. Palomäen ja monien muidenkin mielestä saavutukset olivat vähäiset, mutta esimerkiksi Tehyn mukaan lakko tuotti hyvän sopimuksen.

Vuoden 1995 työtaistelu

Vuoden 1995 lakko osui keskelle lamaa. Lakko kesti noin kuukauden, ja siihen osallistui noin 60 000–80 000 hoitajaa. Työpäiviä menetettiin yli 600 000. Vaikka sairaanhoitajilla oli aluksi kansan tuki, he menettivät sen nopeasti. Lakkoa alettiin vastustaa yhä enemmän paitsi taloudellisen laman, myös lakon aiheuttamien muutamien kuolemantapausten vuoksi. Lakko kävi kalliiksi Tehylle, mutta sairaanhoitajat saivat palkankorotusta vain prosentin verran yli yleisen tason. Vaikka Tehy ilmoitti jälleen olevansa tyytyväinen lakon saavutuksiin, monet sairaanhoitajat olivat tyytymättömiä, ja osalle jäi lakosta pahoja muistoja.

Työtaistelun kehittyminen

Työtaistelua edelsivät vuoden 2007 eduskuntavaalit, joiden jälkeen hallitukseen nousivat Keskusta, Kokoomus, Vihreät ja RKP. Varsin pian vaalien jälkeen alettiin keskustella vaalilupauksista. Kokoomuksen vaalilupauksiin sisältyi ns. tasa-arvotupo, jonka mukaan naisvaltaisten kunnallisten alojen palkkatasoa nostettaisiin hallituksen avulla. TUPO-sopimusta ei kuitenkaan syntynyt, sillä työnantajajärjestöt irtautuivat siitä huhtikuussa 2007. Ylen Kokoomuksen vaalitentissä 9. helmikuuta 2007 puheenjohtaja Jyrki Katainen ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Maija Perho lupasivat kunnille korotettuja valtionosuuksia, jotta kuntatyönantajalla olisi varaa palkankorotuksiin. Hallituksen budjettiesitys sisälsi vuosittaisen 150 miljoonan euron tasa-arvoerän, jolla kohennettaisiin matalapalkkaisten alojen palkkoja.

Oppositiossa olleet SDP, Vasemmistoliitto, Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset pitivät hallituksen esitystä riittämättömänä ja tekivät hallitukselle välikysymyksen.

Lupaukset 500 euron korotuksista ja kuntien valtionosuuksien lisäämisestä

Tehyn työtaisteluhalukkuuteen vaikutti se, että poliitikot suhtautuivat myönteisesti sairaanhoitajien palkkojen nostamiseen ja nämä mielipiteet olivat laajasti esillä tiedotusvälineissä sekä eduskuntavaalien alla että niiden jälkeen.

Kun Iltalehti kysyi 12. helmikuuta 2007 kiertohaastattelussa eduskuntapuolueiden puoluesihteereiltä, pitäisikö sairaanhoitajien peruskuukausipalkkaa nostaa vähintään 500 euroa, muut eduskuntapuolueet vastasivat "kyllä", mutta Keskustalla ei ollut selkeää kantaa. Vihreät ja Perussuomalaiset vastasivat lisäksi, että asia pitää hoitaa vaalikauden aikana. Keskustan linja oli maltillisempi: Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen sitoutui kunta-alan palkkojen nostoon 500 eurolla kymmenen vuoden aikana 25. heinäkuuta 2007 Helsingin Sanomien haastattelussa. Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen kertoi, että malli kelpaa hänellekin.

Kysymys 500 euron palkankorotuksesta nousi esiin pian hallituksen muodostamisen jälkeen. Oppositio kritisoi erityisesti Kokoomuksen puheenjohtajaa Jyrki Kataista, joka oli valittu valtiovarainministeriksi.

Kunta-alan neuvottelut

Kunta-alan neuvotteluosapuolet pääsivät - Tehyä lukuun ottamatta - sopimukseen palkankorotusten tasosta lokakuun lopussa 2007. Sopimusta edelsi värikäs keskustelu, jossa esillä olivat Tehyn lisäksi erityisesti Akavalainen Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, joista viimeksi mainittu hyväksyi neuvotellun sopimuksen yksimielisesti. OAJ:n liitoista Lastentarhanopettajien liitto hylkäsi esitetyn ratkaisun, mutta OAJ:n hallitus päätti kuitenkin mennä sopuratkaisuun mukaan. Tehy ei tyytynyt tarjottuun noin 12 prosentin palkankorotukseen. Toinen hoitoalan liitto Super katsoi kuitenkin, että se voi yhtyä kunta-alan sopimukseen omissa nimissään silti rikkomatta Superin ja Tehyn yhteisen neuvottelujärjestön TNJ:n sääntöjä . Tehy ilmoitti pitävänsä sitä sääntörikkeenä ja eroavansa TNJ:stä välittömästi.

Tehy ilmoitti tavoittelevansa korkeasti koulutettujen hoitohenkilöiden palkkoihin erillistä 15 prosentin kuoppakorotusta niiden korotusten lisäksi, mitä jo tehdyissä kunta-alan sopimuksissa oli sovittu. Esitetyn vajaan 2,5 vuoden sopimuskauden aikana korotus olisi 400–600 euroa. Lisäksi järjestö ilmoitti 15. lokakuuta käyttävänsä painostuskeinona joukkoirtisanoutumisia. Irtisanoutujien määräksi ilmoitettiin 12 800 ja irtisanoutumispäiväksi 19. marraskuuta 2007. Lisäksi Tehy ilmoitti, että järjestöllä oli noin 2 000 vapaaehtoista, jotka irtisanoutuisivat tarvittaessa. Joukkoirtisanoutuminen olisi kohdistunut kriittisille hoitoalueille: sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan tehohoidon, päivystyksen, synnytysten ja leikkausten hoitajista aikoi irtisanoutua 40–70 %. Tehy aloitti viikolla 44 uusien irtisanoutumislistojen keräämisen.

Kuntaliitto ja kuntatyönantaja KT pitivät Tehyn palkkavaatimuksia liian suurina, ja KT:n mielestä työtaistelu oli jopa "ennennäkemättömän julma" kohdistuessaan kiireelliseen hoitoon. Kunta-työnantaja myös hämmästeli sitä, että Tehy hyväksyi yksityiselle puolelle pienemmät korotukset kuin kunta-alalle.

Tehyn joukkoirtisanoutumisissa työntekijä saattoi itse valita, osallistuisiko siihen vai ei. Jos hän osallistuisi, työt loppuisivat irtisanomisajan loputtua eikä irtisanoutumista voisi peruuttaa ilman työnantajan suostumusta. Siitä, riittäisikö pelkkä nimi irtisanoutumislistalla, käytiin keskustelua. Julkisuudessa esiintyneiden asiantuntijoiden ja poliitikkojen käsitykset poikkesivat toisistaan. Lapin yliopiston työoikeuden professorin Seppo Koskisen mukaan irtisanoutuminen pitäisi tehdä henkilökohtaisesti eikä Tehyn ilmoittama menettelytapa olisi lainmukainen. Kuntatyönantaja vaatikin hoitajilta henkilökohtaista irtisanoutumista. 16. lokakuuta työministeri Tarja Cronberg esitti tulkintansa, jonka mukaan listalla irtisanoutuminen voisi kuitenkin tässä tapauksessa olla sallittua.

Työtuomioistuimessa

Kuntatyönantaja KT riitautti Tehyn joukkoirtisanoutumislistat ja ryhtyi vastatoimenpiteisiin. Tehyn mielestä KT ei edes yrittänyt neuvotella, vaan keskittyi "kaikkeen muuhun" ja yritti varautua irtisanoutumisiin. Työnantaja tarkisti listoja epäselvyyksien vuoksi ja lähetti irtisanoutuville hoitajille varmistuskirjeen, jossa tarjottiin mahdollisuutta perua irtisanoutuminen 29. lokakuuta mennessä. Työnantaja myös tulkitsi lakia auttamisvelvollisuudesta niin, että irtisanoutuneitakin hoitajia voitaisiin määrätä töihin. Työnantajan kirje johtikin siihen, että muutama sata hoitajaa perui irtisanoutumisensa.

KT vei Tehyn 24. lokakuuta 2007 työtuomioistuimeen irtisanoutumislistojen virkasuhteessa olevien hoitajien osalta, joita oli 764. Työnantajan mukaan virkasuhteessa olevat eivät lain mukaan saisi osallistua joukkoirtisanoutumiseen. Tehy taas tulkitsi lakia päinvastoin Lokakuun 30. päivä Tehy haastoi vuorostaan KT:n oikeuteen. Syynä oli varmistuskirjeiden lähettäminen ja se, että työnantaja aikoi julistaa irtisanoutuvien työpaikat avoimeen hakuun.

Työtuomioistuimen tuomiolauselman mukaan työtaistelu oli virkasuhteiden osalta laiton, kun taas kirjeiden lähettäminen oli perusteltua ja uusien työntekijöiden palkkaaminen oikeutettua. Tuomioistuin määräsi Tehylle 7 000 euron sakon ja sen noin 20 jäsenyhdistykselle yhteensä 24 000 euron sakot. Tehy perui päätöksen jälkeen virkasuhteisten irtisanoutumiset.

Sovittelut

Työriidan sovitteluneuvottelut alkoivat valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen johdolla maanantaina 22. lokakuuta, ja ne jatkuivat aluksi keskiviikkoon 24. lokakuuta asti. Saloniuksen esityksestä työministeriö määräsi sovittelulautakunnan selvittämään kiistaa. Lautakunnan puheenjohtajaksi asetettiin arkkiatri Risto Pelkonen. Sen muut jäsenet olivat KT:n työmarkkinajohtaja Markku Jalonen, Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola (kok.), alivaltiosihteeri Martti Hetemäki, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen (kok.), STTK:n pääsihteeri Leila Kostiainen, tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen, KT:n valtuuskunnan puheenjohtaja Pekka Palola sekä Tehyn valtuuston varapuheenjohtaja, kansanedustaja Paula Sihto (kesk.). Sovittelulautakunta päätti pian, ettei se kerro neuvottelujen etenemisestä mitään, ennen kuin sovintoesitys on saatu valmiiksi.

Osapuolten erimielisyydet olivat suuret vielä 8. marraskuuta 2007. Julkisuudessa esitettiin, että suurin syy ongelmaan oli maan hallitus, joka ei suostunut maksamaan lisää rahaa kunnille. Kuntatyönantajat vastustivat suuria korotuksia. Myös hallituksen kaavailema pakkolaki oli herättänyt närää hoitajien ja Tehyn keskuudessa. YLE:n uutisissa arveltiin, että valtakunnansovittelija "ei lähde kokeilemaan kepillä jäätä", eli sovintoesitys annettaisiin vasta sitten, kun se menee varmasti läpi.

Sovittelulautakunnan puheenjohtaja Pelkonen kertoi 14. marraskuuta 2007, että sovitteluissa oli edetty jonkin verran koko ajan. Myös Saloniuksen mukaan muun muassa sopimusoikeutta koskevissa tekstiasioissa oli päästy eteenpäin, mutta näkemykset palkankorotuksista olivat kuitenkin vielä kaukana toisistaan.

Lauantai-iltana 17. marraskuuta 2007 tilanne näytti kärjistyvän, ja Salonius piti hoitajien työtaistelua todennäköisenä. Erimielisyys palkankorotuksista oli hänen mukaansa vielä silloin suuri. Laitinen-Pesola sanoi, että myös sovittelijoiden tunnelmat olivat vakavat. Jalonen ilmoitti työnantajan pyrkineen liikkumaan asiassa, eli tulleen vastaan. Myös hallitus huolestui, ja se vetosi toistamiseen saman päivän aikana osapuoliin sovinnon saamiseksi. Pääministeri Vanhanen kertoi sunnuntaina päivällä osapuolten olevan "henkisesti vielä suhteellisen kaukana".

Sovintoesitys

Sovittelulautakunta sai aikaan yksimielisen, nelivuotisen sovintoesityksen illalla 18. marraskuuta. Sovintoesitys oli hyväksyttävä 19. marraskuuta 2007 kello 18:aan mennessä. Osapuolet sopivat, ettei esityksen sisältöä kerrottaisi ennen kuin Tehyn ja KT:n päättävät elimet olisivat kokoontuneet. Tehyn hallitus esitti valtuustolle sovintoesityksen hyväksymistä, ja sekä KT että Tehy hyväksyivät sovintoesityksen.

Sopimus

Kuntatyönantajan mukaan tehyläisten palkat nousevat nelivuotisella sopimuskaudella noin 16–18 %, mutta Tehyn laskelmien mukaan nousu on 22–28 %. Ero johtuu siitä, että Tehyn laskelmissa on mukana myös arvio vuosien 2010–2011 yleiskorotuksista, joista sovitaan kuntatyöalan sopimuksen päätyttyä tammikuussa 2010. Yleisradion teettämien laskelmien mukaan sopimus nostaa palkkoja kauden alussa vain hieman enemmän kuin koko kuntakenttää koskeva sopimus, jonka Tehy hylkäsi.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto on laskenut, että vajaan kahden ja puolen vuoden aikana Tehyn sopimuksessa korotus on 12,9 prosenttia ja yleisessä kunta-alan sopimuksessa 12,1 prosenttia. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin mukaan Tehyn sopimuksessa on sama palkankorotus kuin Superin 2,4 vuoden sopimuksessa. Superin mukaan neljän vuoden sopimus toisi Tehyn jäsenille 16–18 prosentin palkankorotukset. Tehyn sopimus jatkuu vuoden 2011 loppuun saakka, kun muilta hoitojärjestöiltä se loppuu aikaisemmin. Superin puheenjohtajan Juhani Palomäen mukaan Tehyn korotukset eivät kuitenkaan välttämättä toteudu, koska ne on sidottu henkilökunnan määrän vähenemiseen ja tuottavuuden kehitykseen.

Kun sopimus oli syntynyt, hallitus ilmoitti, että se ei anna kunnille suoraa rahallista tukea Tehy-sopimuksen takia. Pääoppositiopuolueen SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma vaati valtiota "ojentamaan kunnille kättä", jotta ne selviäisivät palkankorotuksista. Heinäluoma piti hallituksen toimintaa kriisin yhteydessä taitamattomana, ja pakkolaki oli hänen mielestään virhe, joka kärjisti tilannetta entisestään ja pitkitti sovun syntyä.

Tehyn mukaan sopimus ja palkankorotukset koskevat vain omia jäseniä. Käytännössä prosentit tarkoittavat 350–650 euron korotuksia kuukausipalkkoihin.

Media piti sopimusta erikoisena, koska se kyseenalaisti työehtosopimusten yleissitovuuden. Seppo Koskisen mukaan sopimus rikkoi yhdenvertaisuuslakia, jonka mukaan samasta työstä pitää maksaa sama palkka. Toisaalta työoikeuden professorin Kari-Pekka Tiitisen mielestä sopimus ei ollut lainvastainen. Tiitisen mukaan sekä työehtosopimuslaki että kunnallinen virkaehtosopimuslaki sallivat tämänkaltaisen menettelyn. Samalla tavalla toimittiin myös syksyn 2007 kunta-alan sopimuksessa, jossa tehyläiset rajattiin korotusten ulkopuolelle. Tasa-arvolain suhtautuminen Tehyn sopimukseen on Tiitisen mukaan arvioitava yksittäistapauksissa. Sovittelulautakunnan jäsen tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen ei halunnut ottaa sopimuksen laillisuuteen kantaa.

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori ei pitänyt eroa muuhun kunta-alaan niin suurena, että siitä kannattaisi valittaa. Palomäen mukaan tilanteessa olisi "tasa-arvokanteen paikka", mutta Super ei aikoisi sellaista tehdä. Jytyn puheenjohtaja Merja Ailus uskoi, että korotukset vaikuttaisivat myös muiden työntekijöiden palkkoihin.

Vaikutukset kuntatalouteen

Työnantajapuoli piti sopimusta kalliina ja arvioi, että joka neljäs kunta joutuisi nostamaan veroprosenttiaan palkankorotusten takia. Myös palvelumaksujen arveltiin nousevan. Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne arvioi, että kunnat joutuisivat ulkoistamaan toimintojaan. KT:n puheenjohtajan Markku Jalosen mukaan sopimuksen vuoksi työnantajan on vaikeampi palkata lisää henkilöstöä, mikä kasvattaa työpaineita terveydenhuollossa entisestään.

Esimerkiksi Lapin sairaanhoitopiirin vuoden 2007 tulokseen varautuminen Tehyn työtaisteluun vaikutti seuraavasti: työtaisteluun varautumiseen käytettiin arviolta runsaat 2 000 työtuntia, josta ylitöitä runsaat 400 tuntia. Työpanoksen kustannuksiksi arvioitiin noin 80 000 euroa. Lisäksi sairaanhoitopiiri laski menettäneensä peruutettujen hoitojen ja tutkimusten takia noin 350 000 euroa..

Syntynyt sopimus rahana

Päivämäärä	Korotuksen suuruus (%)		Palkan suuruus korotuksen jälkeen (%)		Palkkakertymä pvm asti (%)
	KVTES	Tehy	KVTES	Tehy	KVTES	Tehy
1.10.2007	3,5	–	3,5	0,0	0	0
1.1.2008	–	3,3	3,5	3,3	310,50	300
1.2.2008	–	4,0	3,5	7,4	414,00	403,3
1.3.2008	3,1	–	6,7	7,4	517,50	506,6
1.9.2008	2,4	2,4	9,3	10,0	1157,75	1155,32
1.5.2009	0,8	0,8	10,1	10,9	2031,91	2035,41
1.9.2009	2,4	2,4	12,8	13,6	2472,48	2478,97
1.1.2010	–	2,1	12,8	15,9	2923,63	2933,18
31.1.2010	–	–	12,8	15,9	3036,42	3049,11
Palkka 31.1.2010 eteenpäin	+12,8 %	+15,9 %
KVTES:in sopimuskauden kokonaispalkan kasvu	+8,44 %	+8,90 %
1.9.2010	Korotukset sovitaan 2010	KVTES+0,7	?	?
1.5.2011		KVTES+0,0–2,0*	?	?

^* tuloksellisuuslisä

Tehyn laskelman mukaan palkat nousevat alimmassa palkkaryhmässä sopimuskaudella näin: helmikuussa 2008 4,0 prosenttia, syyskuussa 2008 2,4 prosenttia, toukokuussa 2009 0,5 prosenttia, syyskuussa 2009 2,4 prosenttia ja tammikuussa 2010 1,3 prosenttia. Lisäksi tulevat kahden prosentin yleiskorotukset vuosina 2010 ja 2011. Korotusprosentti on Tehyn laskelman mukaan 18,5.

Työnantaja laski lokakuussa 2007, että jos hoitajat olisivat tehneet saman sopimuksen muun kunta-alan kanssa, se olisi nostanut sairaanhoitajien kuukausiansioita sopimuskaudella keskimäärin 317 euroa: perushoitajien 284 eurolla, osastonhoitajien 351 eurolla ja ylihoitajien 439 eurolla kuukaudessa.

Helsingin Sanomat uutisoi, että pääkaupunkiseudulla asuvan leikkaussalihoitajan kuukausipalkka nousi tammikuussa 2008 vajaat 50 euroa, kun Tehyn sopimuksen ensimmäinen palkankorotus tuli voimaan. Julkisen sektorin palveluksessa olevat hoitajat olivat taas - oman sopimuksensa mukaan - saaneet jo aikaisemmin 270 euron suuruisen joulurahan.

Potilasturvalaki

Kuntatyönantaja ehdotti 24. lokakuuta 2007, että pitäisi säätää poikkeuslaki, joka rajoittaisi Tehyn työtaistelua tehohoidon ja kiireellisen hoidon osalta. 8. marraskuuta 2007 ilmeni, että sovittelulautakunta ei päässyt ratkaisuun. Saman päivän iltana pääministeri Matti Vanhanen kertoi, että valtioneuvosto tulee esittämään eduskunnalle potilasturvalakia, jolla puututtaisiin Tehyn työtaisteluun.

Lakiesitys oli poikkeuksellinen, sillä sen nojalla töihin olisi voitu määrätä paitsi irtisanoutuneet, myös sellaiset terveydenhuollon ammattihenkilöt, jotka ovat työelämän ulkopuolella muusta syystä tai työskentelevät muualla kuin kunnallisella sektorilla. Helsingin Sanomien mukaan hallitus olisi voinut määrätä töihin jopa viidenneksen työtaisteluun osallistuvista hoitajista. Tehyn mukaan laki olisi koskenut vielä useampia, sillä se olisi jättänyt potilasturvatyön ulkopuolelle ainoastaan kiireettömät leikkaushoidot.

Lain täytäntöönpanosta syntyi vilkas keskustelu, ja sitä alettiin kutsua myös "pakkolaiksi". Naisasialiitto Unionin mukaan potilasturvalaki rikkoisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4. artiklaa, joka kieltää orjuuden ja pakkotyön. Suomi on ratifioinut sopimuksen ja sitoutunut noudattamaan sitä ja kaikkia sen lisäpöytäkirjoja. Työoikeuden professori Kari-Pekka Tiitinen piti lakiesitystä ennen kokemattomana ja huomautti, että jos potilasturvalaki puuttuu kansalaisten perusoikeuksiin, sen pikaiseen hyväksymiseen voidaan tarvita viiden kuudesosan enemmistö.

Oppositiojohtajista SDP:n Eero Heinäluoma, Vasemmistoliiton Martti Korhonen sekä kristillisdemokraattien Päivi Räsänen torjuivat potilasturvalain voimakkaasti. Korhosen mukaan hallitus asetti vastakkain potilasturvallisuuden ja rahan ja harjoitti erittäin kovaa politiikkaa. Tarja Filatovin mukaan hallitus yritti luoda mielikuvan, että hoitajat jättäisivät potilaat kuolemaan. Oppositio sai tukea myös hallituspuolue keskustan kansanedustajalta, kun sovittelulautakunnan jäsen Paula Sihto myönsi, että laki vaikeuttaisi lopullisen sovinnon syntymistä ja sen takia voitaisiin joutua joukkoirtisanoutumisiin.

Helsingin Sanomien haastattelemat hoitajat kertoivat lähtevänsä työstään lopullisesti, jos potilasturvalaki hyväksyttäisiin. Viesti oli sama, vaikka haastateltavina oli sekä irtisanoutuneita että lakon piiriin kuulumattomiakin. Ongelmaa pidettiin vakavana, sillä ala kärsi työvoimapulasta.

Kun sovintoa Tehyn ja KT:n välillä ei syntynyt, potilasturvalaki vietiin valiokuntakäsittelyyn sunnuntaina 11. marraskuuta 2007. Perustuslakivaliokunnassa päätettiin äänin 10–6 puoltaa lain säätämistä tavallisena lakina, minkä jälkeen Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta hyväksyi esityksen ja teki joitain muutosehdotuksia äänin 9–8. Sosiaali- ja terveysvaliokunta hyväksyi esityksen äänin 11–6.

12. marraskuuta 2007 oppositio hyökkäsi potilasturvalakia vastaan. Vasemmistoliiton Erkki Virtasen mukaan lakiesitys oli huono ja kiireellisesti valmisteltu. Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen totesi, että sovintoon pitäisi päästä nopeasti lisäämällä valtion rahoitusta hoitoalalle ja muistutti, että hallitus oli vastustanut opposition esitystä, jonka mukaan terveydenhuollon rahoitusta pitäisi lisätä. SDP:n Maria Guzenina-Richardson kertoi työtaistelun käyneen kalliiksi jo siihen mennessä. Pelkästään Uudellamaalla terveydenhuollon poikkeussuunnitelmien laatiminen oli maksanut jo yli miljoona euroa. SDP:n kansanedustajat huomauttivat, että laki ei takaisi potilasturvallisuutta. Hallitus ja peruspalveluministeri Paula Risikko myönsivätkin, että laki ei ratkaise suomalaisen terveydenhuollon ongelmia.

Ilmeisesti juuri potilasturvalain vuoksi Terveydenhuollon Oikeusturvakeskus sai kyselyitä, voisiko se perua työhön määrättävien hoitajien ammatinharjoittamisluvat. Silloin heitä ei voisi pakottaa työhön.

Sosiaali -ja terveysministeriön mukaan kaikki sairaanhoitopiirit eivät olisi saaneet tarpeeksi hoitajia, vaikka potilasturvalakia olisikin sovellettu. Esimerkiksi poikkeuksellinen vaarallinen ajosää olisi aiheuttanut sairaaloissa sellaisen kaaoksen, ettei potilasturvalain mukainen hoitajamäärä olisi riittänyt alkuunkaan. Myös normaaleissa olosuhteissa olisi ollut vaikea hoitaa potilaat asianmukaisesti. Esimerkiksi HUS:n 2 800 irtisanoutuneesta hoitajasta töihin olisi voitu määrätä vain 750, mikä on HUS:n varatoimitusjohtajan mukaan "iso pudotus".

Lääkäriliiton mukaan lääkäritkään eivät pystyisi hoitamaan kuin pienen osan hoitajien töistä, koska heitä ei ole siihen koulutettu, vaikka heidät määrättäisiinkin hoitajien töihin potilasturvalain nojalla.

»Emme pystyisi tekemään mitään. Meillä on ajokortti, mutta sillä ei vielä rekkaa ajeta.»
(Kaksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lääkäriä)

Tasavallan presidentti Tarja Halonen vahvisti potilasturvalain 16. marraskuuta 2007, ja laki tuli voimaan heti seuraavana päivänä. Presidentti Halosen mielestä laki oli hyvä tehdä, mutta hän toivoi, ettei sitä tarvitsisi soveltaa.

Potilasturvalaki pähkinänkuoressa

• Laki oli periaatteessa voimassa 31. päivään maaliskuuta 2008, mutta sitä ei saanut enää soveltaa Tehyn työtaistelun loputtua.
• Töihin olisi määrätty ensisijaisesti työtaistelun takia irtisanoutuneita, mutta myös kaikki muut terveydenhoitoalan ammattilaiset kuuluivat lain piiriin: eläkkeellä olevat sairaanhoitajat, lääkärit, alaa vaihtaneet sairaanhoitajat ja yksityisellä sektorilla työskentelevät hoitajat.
• Töihin määrättyä olisi kuultu ennen määräyksen antamista (nk. kuulemiskirje).
• Töihin määrätty olisi voitu pakottaa ylitöihin pitempään kuin työaikalaki sallii. Tällöin asiasta olisi pitänyt tehdä ilmoitus työsuojeluviranomaiselle.
• Määräys olisi ollut voimassa enintään viikon kerrallaan ja enintään neljä viikkoa.
• Lääninhallitus olisi voinut tehostaa määräystä sakon uhalla. Esillä oli kahden viikon palkan suuruinen uhkasakko.
• Kirjeen vastaanottamisen ja kuittaamisen jälkeen töihin määrätyllä henkilölle olisi ollut 24 tuntia aikaa ilmoittaa, tuleeko hän töihin. Mikäli kirjeeseen ei olisi vastattu, se olisi tulkittu myönteiseksi vastaukseksi. Lääninhallitus olisi käsitellyt kielteiset vastaukset uudestaan.
• Loman perusteella ei olisi voinut kieltäytyä määrätystä työstä.
• Mikäli pitävää perustetta kieltäytymiseen ei olisi ollut, lääninhallitus olisi lähettänyt toisen määräyskirjeen. Määräyskirje olisi annettu kirjallisesti, henkilökohtaisesti ja todistajan läsnä ollessa.
• Töihin määrätylle maksettava palkka olisi ollut vähintään 30 % suurempi kuin vastaavasta työstä maksettava korvaus.

Mielenosoitukset ja tukitoimet

Tehyyn kuuluvat sairaanhoitajat järjestivät mielenosoituksia neuvottelujen vauhdittamiseksi 14. marraskuuta 2007. Pelkästään Porissa mielenosoitukseen osallistui yli 400 ihmistä. Helsingissä ulosmarsseihin osallistui yli 1 000. Sairaanhoitajat marssivat Eduskuntatalolle, missä he vaativat Jyrki Kataista ja Matti Vanhasta ulos puhumaan heille. Katainen ja Vanhanen eivät saapuneet, mutta kansanedustaja Tommy Tabermann kävi kertomassa hoitajille inhoavansa "pakkoa, erityisesti tätä pakkoa [potilasturvalakia]". Tabermannin mielestä siinä oli kyse "kyykyttämisestä ja nöyryyttämisestä".

»Emännät töihin vaan ja turpa kiinni»
(Tehyn ulosmarssin osallistuja)

Samaan aikaan sairaanhoidon opiskelijat keräsivät internetissä adressia, jossa vastustettiin "pakkolakia".

15. marraskuuta 2007 järjestettiin mielenosoitus potilasturvalakia vastaan. Sen järjestäjinä oli kaupunkilehti Metron mukaan sekä kansalaisjärjestöaktivisteja, hoitajia ja kätilöitä että opiskelijoita. STTK:lainen Toimihenkilöunioni TU ilmoitti olevansa valmis tukilakkoon, jos Tehy pyytää. TU:n liittovaltuuston puheenjohtaja Jukka Nyberg arvioi, että tukitoimet kohdistuisivat sairaaloiden tietoliikenteeseen. Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ilmoitti myös tukevansa Tehyä. Erton puheenjohtajan Tapio Huttulan mukaan naisten palkkauksellinen tasa-arvo ei edisty ilman rahaa ja todellisia rakenteellisia muutoksia.

Tehy päätti maksaa kullekin irtisanoutuneelle jäsenelleen 60 euroa päivässä lakkoavustuksena. Tehyn talouspäällikön mukaan suuri lakkoavustus ei olisi ollut ongelma, sillä Tehyn työtaistelurahaston tase oli vuonna 2007 18–19 miljoonaa euroa.

Mielipiteitä ja mittauksia

Karjalainen ja Satakunnan Kansa arvostelivat pääkirjoituksissaan sekä Tehyn palkankorotusvaatimuksia että joukkoirtisanoutumisen käyttöä työtaistelukeinona. Vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan Uutiset puolestaan totesi pääkirjoituksessaan Tehyn olevan oikealla asialla. OAJ ja muut kunta-alan henkilöstöjärjestöt eivät hyväksyneet Tehyn tavoitetta omasta sopimuksesta.

Yleisradio teetti viikoittain kyselyitä siitä, hyväksyvätkö vastaajat "tässä tilanteessa" Tehyn työtaistelun. Viikolla 42 tehdyssä tutkimuksessa 61 % vastaajista ilmoitti hyväksyvänsä työtaistelun; vastustajia oli 25 %, eikä 13 % osannut sanoa kantaansa. Viikolla 43 kannattajia oli 57 % ja vastustajia 27 %. Viikolla 44 kannattajien prosenttiluku oli 63 ja vastustajien 24, ja seuraavalla viikolla luvut olivat 60 ja 25. Tutkimusten virhemarginaali oli 3 prosenttiyksikköä.

Lokakuun puolivälissä 2007 Nelonen teetti kyselyn, jonka mukaan vastaajista puolet piti Tehyn palkkavaatimuksia liian suurina, 39 % sopivina ja 2 % liian alhaisina. Kun Aamulehti teetti kyselyn samasta asiasta, 49 % vastaajista piti palkankorotuksia sopivina ja 42 % liian suurina.

MTV3:n ja Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan 56 % vastaajista hyväksyi hallituksen esityksen potilasturvalaiksi. Lakia ei hyväksynyt 35 %, ja 9 % ei osannut sanoa kantaansa.

Uutispäivä Demarin teettämän kyselyn mukaan 49 % vastaajista piti mahdollisen joukkoirtisanoutumisen suurimpana syyllisenä Kokoomusta. Saman kyselyn mukaan 62 % katsoi Kokoomuksen antaneen eduskuntavaaleissa katteettomia lupauksia hoitajille ja pettäneen nämä lupaukset. Kysely koostui näistä kahdesta väittämästä.

Viikolla 47 tehdyn kyselyn mukaan 65 % vastaajista piti Tehyn työtaistelun uutisointia tasapuolisena mutta 22 % katsoi, että media oli valinnut puolensa, ja 13 prosentilla ei ollut kantaa asiaan. Vastaajista 13 %:n mielestä uutisointi suosi Tehyä ja 6 %:n mielestä KT:ta.

Työtaistelun jälkeen

Tehyn jäsenmäärä kasvoi nopeasti heti sovun syntymisen jälkeen. Tehyn mukaan pelkästään tiistaina 20. marraskuuta 2007 järjestöön liittyi yli 500 terveydenhoitoalan ammattilaista.

Sopimuksen synnyn jälkeen pääministeri Vanhanen kritisoi vahvasti Tehyn toimintaa. Vanhasen mukaan hoitajat olisivat voineet joutua henkilökohtaiseen vastuuseen potilasturvalain perusteella, jos ihmisiä olisi menehtynyt työtaistelun aikana, ja Tehyn olisi pitänyt varoittaa jäseniään siitä. Vanhasen mielestä työmarkkinajärjestöt eivät jatkossa saisi uhata kansalaisten henkeä. Tehyn mukaan hoitajat ovat vastuussa vain ollessaan töissä, eivät silloin, kun he ovat irtisanoutuneet.

Vanhanen kritisoi myös oppositiota ja uhkasi, että mikään oppositiopuolueista ei kelpaisi hallitukseen, jos ne eivät peruisi puheitaan valtion väliintulosta. Vaatimus, että työtaistelun uhka voidaan ratkaista rahalla, oli vastuuton. Myöhemmin Vanhanen selitti, että hänen puheensa kitkeryys johtui osittain alaselkäkivuista. SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta tuohtui pääministerin puheista ja sanoi, että ”hallitus kehitti historiallisen sotkun hoivakiistassa, kriisiytti työmarkkinat ja suomalaisen terveydenhuollon. On pöyristyttävää, että Suomella on pääministeri, joka ei näe itsellään mitään roolia eikä vastuuta tilanteen ratkaisemista, vaikka hallituksella olisi kaikki avaimet siihen.”

22. marraskuuta 2007 eduskunnassa käytiin kiivas väittely, missä koko oppositio moitti Vanhasta hänen Tehy-puheistaan. Jukka Gustafsson (sd.) ihmetteli Vanhasen syytteitä siitä, että oppositio vaati lisää rahaa hoitokriisin laukaisemiseksi. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini taas paheksui sitä, että Vanhanen oli syyllistänyt sairaanhoitajat. Opposition edustajien mukaan myös Vanhasen puheen paikka oli ollut väärä, sillä hän piti sen Keskuskauppakamarin tilaisuudessa eikä eduskunnassa. Vanhanen puolustautui kertomalla, että tilaisuus ei ollut yksipuolinen, sillä paikalla oli myös Vasemmistoliiton kansanedustajia. Lisäksi puhe liittyi työmarkkinapolitiikkaan, joka ei ole eduskunnan ydinaluetta. Vanhanen korosti kyselytunnilla, että hän halusi puheessaan ammattiyhdistysliikkeen palaavan järjestelmään, jossa sovitaan vapaaehtoisesti suojatyön rajoista.

SDP:n puheenjohtaja Heinäluoma kummasteli sitä, että keväällä hallituspuolueet olivat nostaneet hoitajien palkkaodotuksia, mutta sitten hallituksen rahat loppuivatkin ja palkankorotukset jäivät kuntien maksettaviksi. Hän myös huomautti, että sekä vuonna 2006 että 2007 valtio laittoi yli sata miljoonaa euroa ylimääräistä maatalouteen. Lisäksi hän piti kyseenalaisena Tehyn ja KT:n välisen sopimuksen ehtoa, että kahden prosentin palkankorotus annetaan vain, jos hoitoalalle ei palkata lisää työntekijöitä.

Tehyn hoitajien palkankorotusten toteutuksessa oli lukuisia ongelmia talven 2007-2008 kuluessa.

Oikeuskanslerin päätös tammikuussa 2010

Oikeuskansleri antoi tammikuussa 2010 [2]^{[vanhentunut linkki]} päätöksen kanteluun, jonka kaksi ei-Tehyläistä sairaanhoitaja oli Tehy-sopimuksesta tehnyt. Päätöksessä todetaan mm. "Kummallakin kantelijalla on mahdollisuus tasa-arvolain perusteella vaatia omassa tehtävässään samaa palkkaa kuin Tehyn jäsenille maksetaan, jos heidän verrokkihenkilönsä työtehtävät ovat samoja tai samanarvoisia...On huomattava, että yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaan sopimus sellaisenaan rikkoo syrjintäkieltoa, vaikka sitä ei olisikaan vielä sovellettu yksittäisissä palkkausta koskevissa päätöksissä. Tähän viittaa lain termi ”kohdeltaisiin”...Tyytymättömällä viranhaltijalla ja työntekijällä on mahdollisuus saattaa kysymys työnantajien menettelyn syrjivyydestä yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi yhdenvertaisuuslain 16 §:n sekä työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 §:ssä ja kunnallisen viranhaltijalain (304/2003) 12 §:ssä säädettyjen syrjintäkieltojen nojalla. He voivat vaatia palvelussuhteestaan johtuvaa taloudellis ta etua, viranhaltija hallintolainkäytön järjestyksessä ja työntekijä suorituskanteella yleisessä alioikeudessa (KHO 1999:80, KKO 2002:59)...Saatan vastaisen varalle työmarkkinalaitoksen tietoon tämän käsitykseni ja tuon vielä esille, että työmarkkinalaitosta viranomaistehtävässä sitoo viranomaisille yhdenvertaisuuslain 4 §:ssä säädetty erityinen velvoite edistää yhdenvertaisuuden toteutumista."

Sopimus-elokuva

Taloussanomat kertoi 7. joulukuuta, että Helsingin DocPoint-festivaaleilla tammikuussa 2008 esitetään Tehyn työtaistelusta kertova dokumenttielokuva Sopimus. Elokuvan esitti myöhemmin myös YLE TV1. Elokuvaa on kuvattu samaan aikaan monessa eri sairaalassa. Dokumenttia tekemässä on ollut 15 helsinkiläistä elokuvaohjaajaa, muun muassa Heikki Färm, Tahvo Hirvonen ja Marita Hällfors.

Työtaistelun vaikutukset

Tehyn työtaistelun seurauksena ammattiliittojen keskusjärjestöistä SAK, STTK ja AKAVA suunnittelivat kiristävänsä lakko-ohjeitaan. Yhteisiin pelisääntöihin suunniteltiin kirjattavaksi "Tehy-pykälä", jonka mukaan "lakkorajat pyritään määrittelemään siten, etteivät työtaistelutoimet aiheuta hengen- tai terveydenvaaraa". Superin puheenjohtaja ilmaisi huolensa siitä, että pykälää voitaisiin tulkita niin, että hoitajilta viedään lakkomahdollisuus pois. Valtakunnansovittelija Saloniuksen mielestä työtaistelun tärkein opetus olikin, että osapuolten pitää sopia itse lakkorajoista, ei eduskunnan.

Helsingin Sanomien kolumnissa Tehyn työtaistelua pidettiin esimerkkinä siitä, että "taisteleva keskiluokka herää" ja pyrkii vaikuttamaan myös työtaistelun keinoin. Vasemmistolainen Murros-lehti arvioi, että työtaistelun avulla saavutettiin enemmän kuin mitä olisi saavutettu ilman sitä. Taloussanomat esitti, että Tehyn työtaistelu oli vain yksi esimerkki yhä kovemmaksi muuttuvasta työelämästä. Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Mankan mukaan kiistassa näkyi myös, että pelisäännöt ovat koventuneet.

Huhtikuussa 2008 Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola kertoi, että häntä ärsyttää kokoomuslaisten väite, kuinka puolue ”hoiti” tehyläisille ”historialliset” korotukset. Hänen mielestään on ennenkuulumatonta, että poliitikot väittävät tehyläisten neuvottelemaa palkkaratkaisua omaksi ansiokseen. Laitinen-Pesolaa harmitti myös muiden työntekijäjärjestöjen toiminta työtaistelun aikana.

»Tähän asti on ollut tapana, että jos ei voi tukea toisen työtaistelua, sitten ollaan hiljaa. Se sääntö ei viime syksynä pitänyt. Oli aika tylsää – ja se jatkuu jossakin määrin yhä – kun muiden järjestöjen agendalla oli vain se, että Tehy ei saa saada sitä tai tätä.»
(Jaana Laitinen-Pesola)

Kevään 2008 aikana Tehy muisti kaikkia irtisanoutuneita Tahdon asia -muistokoruin.

Aiheesta muualla

• Tehyn kiihtyvä taistelu palkkojen puolesta – YLE:n kokoelma työtaistelu-uutisista
• Kunnallinen työmarkkinalaitos: Tehyn työtaistelu (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tehyn verkkosivut
• Välikysymys 1/2007: Hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman turvaaminen