Thomas Christiansen
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Thomas Christiansen Tarín | ||
| Syntymäaika | 11. maaliskuuta 1973 | ||
| Syntymäpaikka | Hadsund, Tanska | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Pituus | 180 cm | ||
| Seura | |||
| Seura |  Panama
| ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1991–1996 |  FC Barcelona B
|
0 | (0) |
| 1993 | → Sporting Gijón
|
10 | (4) |
| 1993–1994 | → CA Osasuna
|
14 | (1) |
| 1994–1995 | → Racing Santander
|
15 | (1) |
| 1996–1997 | Real Oviedo
|
50 | (5) |
| 1997–1999 | Villarreal CF
|
41 | (6) |
| 1999 | Terrassa FC
|
17 | (5) |
| 2000 |  Panionios FC
|
12 | (3) |
| 2000 |  Herfølge BK
|
4 | (2) |
| 2001–2003 |  VfL Bochum
|
76 | (38) |
| 2003–2006 | Hannover 96
|
55 | (12) |
| Maajoukkue | |||
| 1993 |  Espanja
|
2 | (1) |
| Valmennusura | |||
| 2013 |  Al Jazira (apuv.)
| ||
| 2014–2016 |  AEK Larnaka
| ||
| 2016–2017 | APOEL FC
| ||
| 2017–2018 |  Leeds United
| ||
| 2019–2020 |  Union SG
| ||
| 2020– | Panama
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Thomas Christiansen Tarín (s. 11. maaliskuuta 1973 Hadsund, Tanska) on espanjalais-tanskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen hyökkääjä. Heinäkuusta 2020 lähtien hän on toiminut Panaman jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana.
Ura pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Christiansen aloitti jalkapallon synnyinmaassaan Tanskassa, jossa hän pelasi Avedøre IF:n, Brøndby IF:n, Hvidovre IF:n ja B93:n juniorijoukkueissa. Vuonna 1991 hän siirtyi espanjalaiseen suurseuraan FC Barcelonaan. Vuodet katalonialaisseurassa kuluivat lähinnä kakkosjoukkueessa, ja vuosina 1993–1995 hän kävi lainalla kolmessa muussa espanjalaisseurassa, Sporting Gijónissa, Osasunassa ja Racing Santanderissa. Hänen "Barça"-saldokseen jäi 39 ottelua kakkosjoukkueessa. Vuonna 1996 Christiansen siirtyi Real Oviedoon, jonka jälkeen hän edusti Espanjassa vielä kahta seuraa, Villarrealia ja Terrassaa. Vuonna 2000 hän muutti Kreikkaan, Panionioksen riveihin. Siellä hän vietti vain vajaan kauden, kunnes palasi kotimaahansa Herfølge BK:n pikkuseuraan. Seuraavana vuonna Christiansen palasi taas korkeammalle tasolle siirtymällä Saksaan, VfL Bochumiin. Hän ehti pelata Bochumissa lähes 80 sarjaottelua ja voittaa kerran Saksan Bundesliigan maalikuninkuuden ennen siirtoa Hannoveriin vuonna 2003. Christiansen lopetti pitkän pelaajauransa Hannoverissa vuonna 2006.
Maajoukkuedebyyttinsä 180 senttimetriä pitkä Christiansen teki FC Barcelonassa kirjoilla ollessaan. Maajoukkue oli tanskalaisista sukujuurista huolimatta Espanja. Hän pelasi Espanjan paidassa kaksi ottelua ja teki niissä yhden maalin.
Ura valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Christiansen aloitti valmennusuransa vuonna 2013 Luis Millan apuvalmentajana Al Jazira Clubissa. Kesällä 2014 hän teki päävalmentajadebyyttinsä kyproslaisessa AEK Larnakassa.[1] Christiansenin johdolla AEK sijoittui Kyproksen liigassa toiseksi kahdesti perättäin, mitkä olivat seuran parhaat saavautukset. Kauden 2015/16 jälkeen Christiansen siirtyi APOELin päävalmentajaksi.[2]
APEOLissa Christiansen teki hyvää tulosta ja luotsasi seuran ensimmäisät kertaa Eurooppa-liigassa 16 parhaan joukkoon pudottamalla Athletic Bilbaon jatkosta.[3] Kyproksen liigassa APOEL hävisi vain kaksi ottelua ja voitti Christiansenin alaisuudessa mestaruuden.[4] Tuplamestaruus kariutui cupin finaalitappioon Apollon Limassolille.[5]
Kesäkuussa 2017 Christiansenista tuli Englannin Mestaruussarjan Leeds Unitedin päävalmentaja.[6] Leedsin kausi lähti Christiansenin alaisuudessa vahvasti liikkeelle seitsemän ottelun tappiottomassa putkessa, joka siivitti seuran sarjan kärkeen. Lokakuussa Leeds ajautui kuitenkin tappiokierteeseen, minkä se sai oikaistua vuodenvaihteessa. Tapaninpäivänä Burton-voiton jälkeen Leeds ajautui voitottomien otteluiden putkeen ja vajosi kärkisijoilta Mestaruussarjassa sijalle 10. Seurajohto erotti Christiansenin tehtävistään helmikuun alussa 2018.[7]
Heinäkuussa 2019 Christiansenista tuli Belgian 2. divisioonassa pelaavan Union SG:n päävalmentaja.[8] Christiansen valmensi seuraa kauden 2019/20 ajan. Hän jätti seuran kauden jälkeen.[9]
Heinäkuussa 2020 Christiansenista tuli Panaman jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja.[10]
Meriitit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bundesliigan maalikuningas: 2003
Valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kyproksen mestaruus: 2017
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Christiansen Hannover 96:n sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
- Christiansen FootballDatabase-tietokannassa (englanniksi)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Thomas Christiansen
- ↑ Σύναψη συμφωνίας με τον προπονητή Thomas Christiansen
- ↑ Gladbach, Anderlecht, Celta and Lyon take headlines
- ↑ Apoel seal title after win over arch-rivals Omonia (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ten-man Apollon defeat Apoel to win Cyprus Cup
- ↑ Thomas Christiansen: Leeds United name ex-Spain international as head coach
- ↑ Leeds dismiss manager Thomas Christiansen after eight months
- ↑ Thomas Christiansen is de nieuwe trainer van Union Sint-Gillis: “Blij dat we iemand met zo’n cv konden aanwerven”
- ↑ Thomas Christiansen : Fin de la collaboration. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Thomas Christiansen, nuevo seleccionador de Panamá
| Edeltäjä: Floros Nicolaou |
AEK Larnakan päävalmentaja 2014–2016 |
Seuraaja: Imanol Idiakez |
| Edeltäjä: Temur Ketsbaia |
APEOLin päävalmentaja 2016–2017 |
Seuraaja: Mario Been |
| Edeltäjä: Garry Monk |
Leeds Unitedin päävalmentaja 2017–2/2018 |
Seuraaja: Paul Heckingbottom |
| Edeltäjä: Luka Elsner |
Union SG:n päävalmentaja 2019–2020 |
Seuraaja: Felice Mazzù |
1964: Seeler • 1965: Brunnenmeier • 1966: Emmerich • 1967: Emmerich & G. Müller • 1968: Löhr • 1969: G. Müller • 1970: G. Müller • 1971: Kobluhn • 1972: G. Müller • 1973: G. Müller • 1974: Heynckes & G. Müller • 1975: Heynckes • 1976: Fischer • 1977: D. Müller • 1978: D. Müller & G. Müller • 1979: K. Allofs • 1980: Rummenigge • 1981: Rummenigge • 1982: Hrubesch • 1983: Völler • 1984: Rummenigge • 1985: K. Allofs • 1986: Kuntz • 1987: Rahn • 1988: Klinsmann • 1989: T. Allofs & Wohlfarth • 1990: Andersen • 1991: Wohlfarth • 1992: Walter • 1993: Kirsten & Yeboah • 1994: Kuntz & Yeboah • 1995: Basler & Herrlich • 1996: Bobic • 1997: Kirsten • 1998: Kirsten • 1999: Preetz • 2000: Max • 2001: Barbarez & Sand • 2002: Amoroso & Max • 2003: Christiansen & Élber • 2004: Aílton • 2005: Mintál • 2006: Klose • 2007: Gekas • 2008: Toni • 2009: Grafite • 2010: Džeko • 2011: Gómez • 2012: Huntelaar • 2013: Kießling • 2014: Lewandowski • 2015: Meier • 2016: Lewandowski • 2017: Aubameyang • 2018: Lewandowski • 2019: Lewandowski • 2020: Lewandowski • 2021: Lewandowski • 2022: Lewandowski • 2023: Füllkrug & Nkunku • 2024: Kane