Thomas Wilhelmsson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thomas Wilhelmsson
Henkilötiedot
Syntynyt6. syyskuuta 1949 (ikä 75)
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (OTK 1971, OTL 1973, OTT 1980)
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue mm. sopimus-, vakuutus-, kuluttaja- ja eurooppaoikeus
Palkinnot Kunniatohtori, Uppsalan yliopisto (1997), Oslon yliopisto (2000) ja Tarton yliopisto (2002)
Allan Serlachius-Särkilahti -palkinto
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki

Thomas Knut Johannes Wilhelmsson (s. 6. syyskuuta 1949 Helsinki)[1] on suomalainen oikeustieteilijä ja Helsingin yliopiston siviili- ja kauppaoikeuden emeritusprofessori. Hän toimi Helsingin yliopiston rehtorina vuosina 2008–2013 ja kanslerina vuosina 2013–2017.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilhelmsson valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1971, oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1973 ja oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1980.[1]

Wilhelmsson työskenteli Helsingin yliopiston assistenttina 1972–1977 ja yliassistenttina 1977–1978, Svenska handelhögskolanin virkaa tekevänä apulaisprofessorina 1975, oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena 1979–1981 sekä markkinatuomioistuimen tuomarina 1980–1990. Hän on toiminut Helsingin yliopiston siviili- ja kauppaoikeuden ruotsinkielisenä professorina vuodesta 1981 alkaen. Wilhelmsson toimi Helsingin yliopistossa yksityisoikeuden laitoksen johtajana 1989–1998, vararehtorina 1998–2008, rehtorina 2008–2013 ja kanslerina 2013–2017. Hän on myös toiminut Tukholman yliopiston hallituksen varapuheenjohtajana ja Åbo Akademin hallituksen jäsenenä.[1][2] Wilhelmsson jäi eläkkeelle vuonna 2017.[3]

Wilhelmsson toimi Yleisradion hallituksen puheenjohtajana 2015–2021.[4][5] Hän toimi Suomen oikeusfilosofisen yhdistyksen puheenjohtajana 1984, Oikeus- ja yhteiskuntatieteellisen yhdistyksen puheenjohtajana 1989–1990, Suomen kuluttajaoikeudellisen yhdistyksen puheenjohtajana 1997–2002 sekä International Association of Consumer Law -yhdistyksen hallituksen jäsenenä 1997–2008 ja puheenjohtajana 2007–2008.[1]

Wilhelmsson oli aiemmin SKDL:n jäsen. Keväällä 2013 hän kehotti opiskelijoita osoittamaan mieltään hallitusta vastaan, koska hallituksen epäiltiin leikkaavan opintotukea.[6]

Wilhelmsson on ollut Suomen Tiedesseuran jäsen vuodesta 1989 alkaen, Göteborgin kuninkaallisen tiede- ja kirjallisuusseuran jäsen vuodesta 2003 alkaen ja Kuninkaallisen insinööritieteiden akatemian jäsen vuodesta 2017 alkaen. Hän on saanut kunniatohtorin arvon Uppsalan yliopistosta vuonna 1997, Oslon yliopistosta vuonna 2000 ja Tarton yliopistosta vuonna 2002.[1] Hän sai Knut ja Alice Wallenbergin säätiön miljoonan Ruotsin kruunun arvoisen palkinnon ansioista oikeustieteen alalla vuonna 2011[7] ja Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen Allan Serlachius-Särkilahti -palkinnon vuonna 2021[8]. Hän sai Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin vuonna 2014.[1]

Julkaisuja [9]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Om reassuradörs ersättningsskyldighet vid skadeåterförsäkring, Tukholma 1975.
  • Om styrning av försäkringsvillkor (väitöskirja), Vammala 1977.
  • Avtal om fastighetsförmedling, Vammala 1979.
  • Räntelag och dröjsmålsränta (Wilhelmsson-Sevón), Vammala 1983. Suomeksi 1984
  • Standardavtal, Vammala 1984. Suomeksi 1985.
  • Social civilrätt, Vammala 1987.
  • Huvudpunkter i köplagen (Sevón-Wilhelmsson-Koskelo), Helsinki 1987. Suomeksi 1987.
  • Avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt (Wilhelmsson-Jääskinen), Jyväskylä 1988. Ruotsiksi 1989.
  • Konsumentskyddet i Finland, Helsinki 1989. Suomeksi vuonna 1991.
  • Kuluttajien velkasaneeraus (Niemi-Kiesiläinen, ­Tala, ­Wilhelmsson), Helsinki 1991.
  • Tuotevastuu (Wilhelmsson-Rudanko), Helsinki 1991.
  • Critical Studies in Private Law, Dordrecht (Kluwer) 1992.
  • Social Contract Law and European Integration, Aldershot (Dartmouth) 1995.
  • Twelve Essays on Consumer Law and Policy, Helsinki 1996.
  • EC Consumer law (Howells-Wilhelmsson), Aldershot (Ashgate) 1997.
  • Senmodern ansvarsrätt, privaträtt som redskap för mikropolitik, Helsinki / Uppsala 2001.
  • European Fair Trade Law: The Unfair Commercial Practices Directive (Howells, Micklitz & Wilhelmsson). Aldershot (Ashgate) 2006.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Tuominen, Tia (toim.): Suomen Lakimiehet 2019, s. 941. Helsinki: Alma Talent, 2019.
  2. ↑ Akateemisen muutosjohtamisen aika Juristiuutiset. 7.1.2014. Viitattu 30.6.2024.
  3. ↑ Kanslerin neljän vuoden urakka 29.9.2017. Helsingin yliopisto. Viitattu 30.6.2024.
  4. ↑ Thomas Wilhelmsson Ylen hallituksen puheenjohtajaksi Yle Uutiset. 11.12.2014. Viitattu 20.10.2020.
  5. ↑ Matti Apunen Ylen hallituksen puheenjohtajaksi Yle Uutiset. 20.10.2020. Viitattu 20.10.2020.
  6. ↑ "Ällikällä lyöty", Talouselämä 21/2013, sivu 23.
  7. ↑ Helsingin yliopiston rehtorille merkittävä tunnustus Yle Uutiset. 18.8.2011. Viitattu 30.6.2024.
  8. ↑ Allan Serlachius-Särkilahti -palkinto Suomalainen Lakimiesyhdistys. Viitattu 30.6.2024.
  9. ↑ Wilhelmsson, Thomas: List of publications helsinki.fi. Viitattu 27.5.2008.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Thomas_Wilhelmsson&oldid=22484048”