Tikkakoski (yritys)
Oy Tikkakoski Ab oli Tikkakoskella vuosina 1893–1983 eri nimillä toiminut kone- ja aseteollisuusyritys, joka oli suomalaisessa, saksalaisessa ja neuvostoliittolaisessa omistuksessa. Yhtiö tunnettiin Tikka-tuotemerkistä, jota käytettiin aseissa, ompelukoneissa ja liukuesteissä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tikkakosken tehdasyhtiö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teollisuuden tärkeä toimintaedellytys on käyttövoima. Perinteisesti tehdas nousi kosken partaalle ja tehtaan ympärille kasvoi kylä ja kaupunki. Jyväsjoen eli Luonetjoen voimaa käytettiin myllyjen ja sahojen pyörittämiseen Tikkakoskella 1700-luvulta lähtien. Oy Tikkakoski Ab:n tarinan alku on insinööri Martin Stenij'n myllyn ja sahan rinnalle vuonna 1893 perustama metalliverstas, joka toimi vuoteen 1907 saakka, jolloin sitä kohtasi konkurssi. Konkurssipesän hankki 1909 omistukseensa turkulainen K.E. Blombergin toiminimi. Martin Stenij'n puolisosta tuli uuden yrityksen osakas: toiminimi oli M. Stenij & Co.[1][2] Vuodesta 1910 tehtaan omistus oli jyväskyläläisillä Anton Fredriksonilla, Th.Liliuksella, kauppias Mitrofanoffilla ja Hugo Parviaisella.[3] Konkurssi oli jälleen edessä 1912. Toiminta alkoi uudelleen osakeyhtiömuotoisena.
Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus Oy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus Oy:n perustaminen vuonna 1912 merkitsi muutosta yrityksen toimialassa. Yhteydet alkuaikojen mylly- ja sahatoimintaan katkesivat ja yritys suuntautui metallialalle. Sisällissodan vuonna 1918 alkoi aseenosien valmistus Maxim-konekiväärin lukoista. Tarvittavia erikoiskoneita alettiin hankkia aseenpiippujen valmistukseen, joka käynnistyi 1928 Oscar Östmanin johdolla. Piipputuotannon kohteena oli aluksi jalkaväenkivääri M/27, kuuluisa ”Pystykorva”. Myös Pystykorvan peruskorjaus kuului Tikkakosken ohjelmaan.
Tikkakoski Oy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1930 rauta ja puu jäivät pois yrityksen nimestä. Nimi lyheni Tikkakoski Oy:ksi. Merkittäväksi omistajaksi tuli saksalainen asekauppias Willi Daugs. Tehdasta oli vuodesta 1927 lähtien johtanut Oskar Östman. Tarkkuuspienoiskivääri Skohan Tikka suunniteltiin ja otettiin tuotantoon 1930 ja Suomi-konepistooli 1931.
Oy Tikkakoski Ab
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yrityksen nimi vaihtui kaksikieliseksi Oy Tikkakoski Ab:ksi vuonna 1933. Tuotantoon otettiin konekiväärin patruunavyöt ja seuraavana vuonna konekivääri Maxim-09.[2]
Sotavuosina Oy Tikkakoski Ab valmisti konepistooleita ja -kivääreitä sekä kiväärinpiippuja. Yhtiö tuotti "keskikaliiperien" patruunoita lentokoneen konekiväärien 12.7 mm:stä panssarintorjuntakiväärien 20 mm:iin.[2][4] Sodan päätyttyä Oy Tikkakoski Ab katsottiin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti ns. saksalaisomaisuudeksi, joka oli luovutettava Neuvostoliiton haltuun, koska yhtiön omistuksesta merkittävä osa oli saksalaisella Willi Daugsilla. Omaisuuden luovutusta varten perustettiin erityinen toimielin, Ulkomaisen omaisuuden hoitokunta.[5]
Neuvosto-omistuksen aika 1947–1957
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtiön historiassa alkoi jakso, jolloin yritys ei valmistanut sotilasaseita. Asetuotanto loppui kokonaan vuonna 1953. Tuotanto suuntautui sen sijaan esimerkiksi Tikka-merkkisiin ompelukoneisiin. Poljettavia ompelukoneita valmistettiin vuosina 1946-1964.[2] Viimeisenä "saksalaisomistuksena" Neuvostoliitto luopui Oy Tikkakoski Ab:stä vuonna 1957. Suomalainen liikemiesryhmä sai maksaa omistukseensa siirtyneen yhtiön hinnan Neuvostoliittoon suuntautuneella viennillä – ompelukoneilla.[6]
Tikkamyynti Oy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ompelukoneiden myyntiä edistämään neuvosto-omistuksessa olleeseen Oy Tikkakoski Ab:hen perustettiin asiamiesorganisaatio Tikkamyynti Oy. Sen ja Tikka-koneiden maine oli kyseenalainen, mutta myyntimiesten saamat palkkiot myyntiin nähden runsaita. Suojelupoliisi kiinnostui Tikkamyynti Oy:n organisaatiosta, kun yrityksen palveluksessa toimineen Nestor Hannolan todettiin vakoilleen Neuvostoliiton hyväksi. Suojelupoliisin tutkimuksissa paljastui esimerkiksi edustaja, jonka tehtävänä oli hankkia uusia ompelukoneiden myyjiä nimenomaan Suomen puolustusvoimista.[7]
Pankin vallassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osuuspankkien Keskusosuuspankki (OKO) hankki yhtiön osake-enemmistön vuonna 1967.[2]
Nokian omistukseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nokia osti Tikkakoski Oy:n vuonna 1974.
Oy Sako-Tikka Ab
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oy Tikkakoski Ab liitettiin vuonna 1983 Sako Oy:öön, muodostui Oy Sako-Tikka Ab. Oy Tikkakoski Ab:n toiminta lakkasi 1. lokakuuta 1983.[8] Näin syntyivät Oy Sako-Tikka Ab:n Tikkakosken tehtaat.[9] Yhteistyön symbolina suunniteltiin Sako-Tikka-luodikko, joka tunnettiin köllinimellä Satikka.[10]
Tuotelinjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Tuotelinja | alkoi | päättyi | viitteet |
| Maatalouskoneet: Vassin äkeet | 1912 | Hyytinen 1985, 168 | |
| Työstökoneet: sorvit | 1912 | Hyytinen 1985, 168 | |
| Tikka-maatalousmoottorit | 1912 | 1917 jälkeen | Hyytinen 1985, 168 |
| Geo-venemoottorit | 1912 | 1917 jälkeen | Hyytinen 1985, 168 |
| Aseiden piiput | 1928 | Hyytinen 1985, 175 | |
| Aseiden tukit | 1920 | ||
| Aseiden muut osat | 1918 | Hyytinen & Hyytinen 2003, 27 | |
| Maxim-konekiväärit | 1934 | 1944 | Hyytinen & Hyytinen 2003, 27 |
| Pienoiskiväärit: Skohan-Tikka-tarkkuuspienoiskivääri | 1930 | 1953 | Hyytinen 1985, 176–177 |
| Suomi-konepistoolit | 1931 | 1953 | Hyytinen & Hyytinen 2003, 30 ,246 |
| Ammukset | 1939 | Hyytinen 1985, 170 | |
| Poljettavat ompelukoneet | 1946 | 1964 | Hyytinen 1985, 170–172 |
| Ompelukoneet | 1946 | 1967 | Hyytinen 1985, 170–172 |
| Elektroniikkateollisuuden mekaaniset laitteet | |||
| Liukuesteet | 1963 | Hyytinen 1985, 172 | |
| Autotarvikkeet | 1966 | 1969 | Hyytinen 1985, 191 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hyytinen, Timo: Arma Fennica: suomalaiset aseet Finnish firearms. Arma Fennica, 1985. ISBN 951-99681-6-4
- Hyytinen, Timo: Asesuunnittelua Suomessa. Arma Fennica, 2001. ISBN 951-97543-3-4
- Hyytinen, Timo & Hyytinen, Harri: Suomi-konepistoolin tarina: näin syntyi maailman paras ase ja näin sitä käyttivät maailman parhaat taistelijat. Arma Fennica, 2003. ISBN 951-97543-9-3
- Hyytinen, Timo: Tikkakosken aseet 1918-1990. Jyväskylä: Arma Fennica, 2011. ISBN 978-952-5687-14-9
- Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie: maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945–1972 tuomitut. Helsinki : Otava, 2000. ISBN 951-1-16994-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hyytinen & Hyytinen 2003, 25–26
- ↑ a b c d e Hyytinen 1985, 191
- ↑ http://www.jyvaskyla.fi/ksmuseo/haloo/sota/sota_teoll1.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Hyytinen 1985, 170
- ↑ Oy Tikkakoski Ab:n osakkeiden luovutusta käsiteltiin esimerkiksi 6. helmikuuta 1947 päivätyssä muistiossa. Muistio n:o 11/a Oy Tikkakoski Ab:n osakkeiden luovutuksesta NL:n OH:lle 06.02.1947 Kaarlo Hillilän yksityisarkisto (1925-1958)
- ↑ Hyytinen 1985, 173
- ↑ Pohjonen 2000, 185, 407–413
- ↑ YTJ - Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä, YTJ- tietopalvelu
- ↑ Hyytinen 2001, 158–159
- ↑ Satikka-nimi esiintyy asesuunnittelija Jali Timarin 27. huhtikuuta 1983 kirjoittamassa lausunnossa. Lausunnon jäljennös on lähteessä Hyytinen 2001, s. 162–164.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haloo, minä täällä! – Sota ja pula 1939–1949 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Laitakari, A. V.: Kertomus Tikkakosken tehtaan 50-vuotisesta toiminnasta 1893–1943. Jyväskylä, 1943. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- Mäkinen, Martti: Oy Tikkakoski Ab, 90 vuotta metalliteollisuutta Tikkakoskella: 1893–1983. Tikkakoski : Oy Tikkakoski, 1983. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- Ylönen, Jyri: "...Mutta kaiken yli tikkasi Rokan konepistooli niin kuin ompelukone" : Oy Tikkakoski Ab:n Suomi-konepistoolituotanto talvi- ja jatkosodan aikana (PDF) (Suomen historian pro gradu) 1997. JYX: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 24.7.2015.