Uuno Hiironen
Uuno Valdemar Hiironen (24. helmikuuta 1901 Vehkalahti – 8. elokuuta 1974 Espoo) oli suomalainen muurari ja ammattiyhdistysjohtaja, joka sai sosiaalineuvoksen arvonimen.[1]
Uuno Hiirosen vanhemmat olivat muurari Tobias Hiironen ja Matilda Mikkola ja puoliso vuodesta 1929 Agnes Sesilia Ristola (1904–1993). Hiironen kävi kolme luokkaa yhteiskoulua. Hän oli isänsä tavoin muurari, sanomalehti Raivaajan taloudenhoitaja Kotkassa 1945 ja sitten SAK:n toimitsija ja toinen sihteeri 1946–1966.[1]
Hiirosella oli luottamustehtäviä Suomen Muurarien Liitossa 1930- ja 1940-luvuilla ja hän oli SAK:n edustaja sosiaalipolitiikan ja työlainsäädännön asiantuntijana monissa komiteoissa ja toimikunnissa. Hiironen myös toimitti Yleisradion Sosiaalinen kirjelaatikko -ohjelmaa 1956–1967 sekä opetti ja luennoi Ammattiyhdistysopistossa, Pohjolan opistossa ja Työväen akatemiassa. Sosiaalineuvoksen arvonimen hän sai 1966.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Majander, Mikko: Uuno Hiironen Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.5.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 1.4.2024.
- ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 16.8.1974, nro 218, s. 17. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.4.2024. (ei-vapaa)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uuno Hiironen Biografiasampo.
- Uuno Hiironen toverituomioistuimessa eli kommunistit ammattiyhdistys- ja puoluelogiikan välissä, 1998, Mikko Majander (julkaisussa Aave vai haave, ss. 237-273)
