Uusi demokratia
| Uusi demokratia | |
|---|---|
| Νέα Δημοκρατία | |
|
|
|
| Perustettu | 4. lokakuuta 1974 |
| Puheenjohtaja | Kyriákos Mitsotákis |
| Ideologia | |
| Poliittinen kirjo | keskusta-oikeisto[2] |
| Värit | sininen |
| Parlamentti |
158 / 300 |
| Euroopan parlamentti |
7 / 21 |
| Kansainväliset jäsenyydet |
– Euroopan kansanpuolue – International Democrat Union – Centrist Democrat International |
| Kotisivu |
www |
Uusi demokratia (kreik. Νέα Δημοκρατία, Néa Dimokratía) (lyh. ΝΔ, ND) on kreikkalainen keskusta-oikeistolainen konservatiivipuolue. Se on perustettu vuonna 1974. Puolueen johtaja on Kyriákos Mitsotákis.
Uuden demokratian politiikkaa kuvaa liberaalikonservatismi ja kristillisdemokratia. Puolue on ollut pitkään toinen Kreikan pääpuolueista, aiemmin keskusta-vasemmistolaisen Pasokin ja sittemmin vasemmistoliitto Syrizan ohella. Viime aikoina Uusi demokratia on ollut hallituksessa vuosina 2004–2009, 2012–2015 ja jälleen vuodesta 2019 lähtien. Puolueella on 158 paikkaa Kreikan parlamentissa kesäkuun 2023 parlamenttivaalien jälkeen[3] ja seitsemän paikkaa Euroopan parlamentissa vuoden 2024 europarlamenttivaalien jälkeen.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1970–1980-luvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusi demokratia perustettiin 4. lokakuuta 1974,[5] kaksi kuukautta sen jälkeen kun Konstantínos Karamanlís oli valittu Kreikan ensimmäiseksi sotilasjuntan jälkeiseksi pääministeriksi. Karamanlís oli ollut jo aiemmin pääministerinä vuosina 1955–1963. Uusi demokratia voitti ensimmäiset vaalit, vuoden 1974 vaalit, pääasiassa Karamanlíksen karisman ansiosta.
Karamanlís halusi Uudesta demokratiasta modernimman ja edistyksellisemmän oikeistopuolueen kuin ennen vuoden 1967 kaappausta hallinneet puolueet, kuten hänen oma puolueensa Kansallisradikaali unioni (ERE). Uuden demokratian ideologiaksi määriteltiin radikaali liberalismi, vapaat markkinat ja valtion väliintulo sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.
Uusi demokratia voitti myös vuoden 1977 vaaleissa, vaikka pienemmällä enemmistöllä. Puolueen johdolla Kreikka määritteli uudelleen suhteensa Natoon ja yritti selvittää Kyproksen kriisiä. Karamanlís jäi eläkkeelle vuonna 1980. Kreikka ehti vielä liittyä EEC:hen hänen seuraajansa Geórgios Rállisin johdolla, ennen kuin Uusi demokratia hävisi Andréas Papandréoun sosialistiselle Pasokille vuoden 1981 vaaleissa.
Uusi demokratia palasi hallitukseen kesäkuun 1989 vaalien jälkeen, pääministerinä Tzannís Tzannetákis. Puolue oli tuolloin koalitiohallituksessa Vasemmiston ja edistyksen liitto (SYN) -vasemmistokoalition kanssa, johon kuuluivat tuolloin myös kommunistipuolueet. Saman vuoden marraskuun vaalien jälkeen Uusi demokratia muodosti suuren koalitiohallituksen pääministerinä Xenofón Zolótas, ja huhtikuussa 1990 uusittujen vaalien jälkeen se muodosti hallituksen yksin.
1990–2000-luvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämän jälkeen Uusi demokratia hävisi kolmet peräkkäiset vaalit 1993, 1996 ja 2000, viimeiset Kóstas Karamanlísin johdolla. Vuonna 2000 puolueen ero Pasokiin oli vain 1,06 %-yksikköä, pienin Kreikan historiassa.
Vuoden 2004 vaaleissa Uusi demokratia voitti Pasokin ja muodosti oikeistohallituksen ensimmäisen kerran yhteentoista vuoteen. Seuraavissa vuoden 2007 vaaleissa puolue menetti asemiaan, mutta sai 41,9 % äänistä ja siten parlamentissa riittävän 152 edustajanpaikkaa 300:sta.[6] Ennenaikaisissa vaaleissa lokakuussa 2009 Uusi demokratia menetti enemmistöasemansa parlamentissa. Pasok sai 160 paikkaa, kun Uusi demokratia jäi vain 91 paikkaan.[7] Vaalien jälkeen puolueen johtoon nousi Antónis Samarás.
Vuoden 2012 toukokuun parlamenttivaaleissa Uusi demokratia nousi suurimmaksi puolueeksi yhteensä 108 paikalla.[8] Hallituksen muodostaminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, ja maassa pidettiin uudet vaalit kesäkuussa 2012.[9] Uusi demokratia tuli vaaleissa ensimmäiseksi 29,7 % äänisaaliilla (129 paikkaa).[10]
Samarás erosi Uuden demokratian puheenjohtajan tehtävistä heinäkuussa 2015, minkä jälkeen puolueen väliaikaiseksi johtajaksi valittiin Vangélis Meïmarákis. Uuden demokratian 10. tammikuuta 2016 järjestämässä jäsenäänestyksessä puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Kyriákos Mitsotákis. Valintaa pidettiin yllättävänä, sillä Meïmarákisin odotettiin nousevan puolueen johtoon. Puheenjohtajaksi valittu Mitsotákis lupasi viedä puoluetta lähemmäs keskustaa.[11] Uusi demokratia voitti Mitsotákisin johdolla vuoden 2019 vaalit saaden 158 parlamenttipaikkaa,[3] minkä ansiosta se saattoi muodostaa hallituksen, Mitsotákisin I hallituksen, yksin. Voittoisien kesäkuun 2023 vaalien jälkeen puolue muodosti yksin Mitsotákisin II hallituksen.[3][12]
Puoluejohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Konstantínos Karamanlís (1974–1980)
- Geórgios Rállis (1980–1981)
- Evángelos Avérof (1981–1984)
- Konstantínos Mitsotákis (1984–1993)
- Miltiádis Évert (1993–1997)
- Kóstas Karamanlís (1997–2009)
- Antónis Samarás (2009–2015)
- Vangélis Meïmarákis (2015–2016)
- Kyriákos Mitsotákis (2016–)
Vaalitulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolueen tulokset parlamentti- ja europarlamenttivaaleissa ovat:[1][3][4][13]
| Vuosi | Vaalit | Johtaja | Äänet | Paikkamäärä | Asema / Huomautukset | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Määrä | % | |||||
| 1974 | Parlamenttivaalit 1974 | Konstantínos Karamanlís | 2 669 133 | 54,37 | 220 / 300 |
enemmistöhallitus |
| 1977 | Parlamenttivaalit 1977 | 2 146 365 | 41,84 | 171 / 300 |
enemmistöhallitus | |
| 1981 | Parlamenttivaalit 1981 | Geórgios Rállis | 2 034 496 | 35,87 | 115 / 300 |
pääoppositiopuolue |
| Europarlamenttivaalit 1981 | 1 779 462 | 31,28 | 8 / 24 |
osa EPP-ryhmää | ||
| 1984 | Europarlamenttivaalit 1984 | Evángelos Avérof | 2 266 568 | 38,09 | 9 / 24 |
osa EPP-ryhmää |
| 1985 | Parlamenttivaalit 1985 | Konstantínos Mitsotákis | 2 599 681 | 40,84 | 126 / 300 |
pääoppositiopuolue |
| 1989 | Europarlamenttivaalit 1989 | 2 647 215 | 40,52 | 10 / 24 |
osa EPP-ryhmää | |
| Parlamenttivaalit 1989 I | 2 887 488 | 44,28 | 145 / 300 |
väliaikaishallitus (ND-SYN) | ||
| Parlamenttivaalit 1989 II | 3 093 479 | 46,19 | 148 / 300 |
koalitiohallitus (ND-PASOK-SYN) | ||
| 1990 | Parlamenttivaalit 1990 | 3 088 137 | 46,89 | 150 / 300 |
vähemmistöhallitus | |
| 1993 | Parlamenttivaalit 1993 | 2 711 739 | 39,30 | 111 / 300 |
pääoppositiopuolue | |
| 1994 | Europarlamenttivaalit 1994 | Miltiádis Évert | 2 133 372 | 32,71 | 9 / 25 |
osa EPP-ryhmää |
| 1996 | Parlamenttivaalit 1996 | 2 584 765 | 38,12 | 108 / 300 |
pääoppositiopuolue | |
| 1999 | Europarlamenttivaalit 1999 | Kóstas Karamanlís | 2 314 371 | 36,02 | 9 / 25 |
osa EPP-ryhmää |
| 2000 | Parlamenttivaalit 2000 | 2 935 196 | 42,74 | 125 / 300 |
pääoppositiopuolue | |
| 2004 | Europarlamenttivaalit 2004 | 2 633 961 | 42,97 | 11 / 24 |
osa EPP-ryhmää | |
| Parlamenttivaalit 2004 | 3 359 058 | 45,36 | 165 / 300 |
enemmistöhallitus | ||
| 2007 | Parlamenttivaalit 2007 | 2 994 979 | 41,84 | 152 / 300 |
enemmistöhallitus | |
| 2009 | Europarlamenttivaalit 2009 | 1 655 636 | 32,34 | 8 / 22 |
osa EPP-ryhmää | |
| Parlamenttivaalit 2009 | 2 295 967 | 33,48 | 91 / 300 |
pääoppositiopuolue | ||
| 2012 | Parlamenttivaalit 2012 I | Antónis Samarás | 1 192 051 | 18,85 | 108 / 300 |
väliaikaishallitus (ND-PASOK |
| Parlamenttivaalit 2012 II | 1 825 609 | 29,66 | 129 / 300 |
koalitiohallitus (ND-PASOK-DIMAR) | ||
| 2014 | Europarlamenttivaalit 2014 | 1 298 948 | 22,72 | 5 / 21 |
osa EPP-ryhmää | |
| 2015 | Parlamenttivaalit 2015 I | 1 718 815 | 27,81 | 76 / 300 |
pääoppositiopuolue | |
| Parlamenttivaalit 2015 II | Vangélis Meïmarákis | 1 526 205 | 28,10 | 75 / 300 |
pääoppositiopuolue | |
| 2019 | Europarlamenttivaalit 2019 | Kyriákos Mitsotákis | 1 873 080 | 33,12 | 8 / 21 |
osa EPP-ryhmää |
| Parlamenttivaalit 2019 | 2 251 426 | 39,85 | 158 / 300 |
päähallituspuolue | ||
| 2023 | Parlamenttivaalit 2023 I | 2 407 750 | 40,79 | 146 / 300 |
||
| Parlamenttivaalit 2023 II | 2 115 322 | 40,56 | 158 / 300 |
päähallituspuolue | ||
| 2024 | Europarlamenttivaalit 2024 | 1 125 602 | 28,31 | 7 / 21 |
osa EPP-ryhmää | |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Greek elections 2012 Parties and elections in Europe. Viitattu 19.6.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Kansainvälisen keskusta-oikeistolaisen allianssin jäsenet idu.org. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ a b c d Αποτελέσματα Προηγούμενων Αναμετρήσεων Υπουργείο Εσωτερικών (Kreikan sisäministeriö). Viitattu 10.6.2024. (kreikaksi) (englanniksi)
- ↑ a b Αποτελέσματα Υπουργείο Εσωτερικών (Kreikan sisäministeriö). Viitattu 10.6.2024. (kreikaksi) (englanniksi)
- ↑ Ιστορία nd.gr. Uusi demokratia. Viitattu 4.11.2018. (kreikaksi)
- ↑ Government re-elected in Sunday's elections, PM reaffirms commitment for reforms ANA-MPA. Arkistoitu 24.12.2011. Viitattu 17.9.2007. (englanniksi)
- ↑ National Elections October 2009 (Parties) 6.10.2009. Kreikan sisäministeriö. Arkistoitu 10.6.2009. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Kreikan hallitustunnustelija Samaras iski hanskat tiskiin yle.fi. 7.5.2012. Yle Uutiset. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ Kreikkaan uudet vaalit – hallitussopua ei syntynyt hs.fi. 15.5.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 18.5.2012. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ Vaalivoittaja Samaras: Tämä on voitto koko Euroopalle hs.fi. 17.6.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 21.6.2012. Viitattu 18.6.2012.
- ↑ Kreikan konservatiiveille yllätysjohtaja Mitsotakis Iltalehti. 11.1.2016. Viitattu 11.1.2016.
- ↑ Στις 17:00 η σύνθεση της νέας κυβέρνησης – Τα πρόσωπα του υπουργικού συμβουλίου Η Καθημερινή. 26.6.2023. Viitattu 26.6.2023.
- ↑ Greek elections 1974–2009 Parties and elections in Europe. 2012. Arkistoitu 20.5.2012. Viitattu 19.6.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uusi demokratia Wikimedia Commonsissa
- Νέα Δημοκρατία. Puolueen verkkosivut. (kreikaksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
