Väinö Vähäkallio

Väinö Vähäkallio (vas.) Pallastunturin funkishotellin saunarakennuksen edustalla maaliskuussa 1938. Oikealla Meri Hämäläinen.

Väinö Niilo Vähäkallio (vuoteen 1905 Vilander; 16. kesäkuuta 1886 Helsinki – 20. maaliskuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti ja Kytäjän kartanon (Hyvinkää) omistaja.

Elämäkerta

Perhe ja koulutus

Väinö Vähäkallion vanhemmat olivat Hietalahden puusepäntehtaan työnjohtaja Nikolai (Niilo) Wilander (1854–1928) ja Anna Josefina Blom (1862–1929). Hänen veljiään olivat Teknillisen korkeakoulun professori Toivo Vähäkallio ja Akateemisen Karjala-Seuran perustajiin kuulunut Reino Vähäkallio.

Vähäkallio valmistui Helsingin suomalaisesta reaalilyseosta ylioppilaaksi 1905. Arkkitehdiksi hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta 1909.

Väinö Vähäkallio oli vuodesta 1914 naimisissa piirustuksenopettaja Astrid Sahlbergin kanssa. Heillä oli kolme lasta: Eva (myöh. Aspiala, 1915–1944), Kai (1916–1940, kaatui talvisodassa) ja Aarne (1919–1931). Kain puoliso oli Katri Vähäkallio (myöh. Lehto) ja poika Kai Kustaa Vähäkallio, joka sai kartanon omistukseensa isoisänsä kuoltua. Astrid ja Väinö Vähäkallion avioliitto päättyi eroon vuonna 1947.

Väinö Vähäkallion veljentytär on arkkitehti Heidi Vähäkallio-Hirvelä (s. 1914), joka toimi puolustusministeriön arkkitehtina vuosina 1941–1978. Vähäkallion sisar Anni oli naimisissa taidemaalari Kaapo Wirtasen kanssa.

Arkkitehdinura

Arkkitehti Vähäkallion ura lähti liikkeelle huonekalujen ja sisustuksen suunnittelusta. Hän työskenteli omassa arkkitehtitoimistossaan 1911–1941 ja toimi Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) arkkitehtina 1928–1934 sekä rakennushallituksen ensimmäisenä pääjohtajana 1936–1943. Vuosina 1926–1928 Vähäkallio oli valtion rakennushallinnon komiteajäsen.

Elannolle hän suunnitteli myymälöihin tyylisuunnaltaan klassistista sisustusta sekä asuin- ja tehdasrakennuksia. Juuri perustetulle Osuusliike Elannolle Vähäkallio suunnitteli Hämeentien Elannon korttelia vuonna 1917. Siihen rakennettiin useita Vähäkallion suunnittelemia rakennuksia, kuten moderni Elannon leipomo (1924). Vuonna 1928 rakennettiin Elannon pääkonttori, joka edustaa Tukholman kaupungintalon tyylistä klassismia. 1920-luvulla Helsinkiin rakennettiin monia muitakin rakennuksia Vähäkallion suunnitelmien mukaan, esimerkiksi Yrjönkadun uimahalli (1928), joka on Suomen ensimmäinen uimahalli. Vähäkallion suunnittelemia pilvenpiirtäjiä nykyisen Akateemisen kirjakaupan tontille rakennettavaksi ei toteutettu.

Kartanonomistajan paikallinen vaikutus

Vuonna 1928 Vähäkallio toteutti pitkäaikaisen haaveensa ostamalla Hyvinkäällä Kytäjän kylässä sijaitsevan Kytäjän kartanon. Hän muutti päärakennuksen ulkoasua, hoiti tilan hyvään kuntoon ja suunnitteli kartanon alueelle monia tilan rakennuksia sekä kyläkirkon. Vähäkallion aikaan Kytäjän kartano oli Suomen suurin tila ja sillä oli hyvin laajat maa-alueet. Hyvinkään keskustaan syntyi Vähäkallion kynästä funktionalistisia rakennuksia. Aivan Hyvinkään aseman vieressä sijaitseva funkkisristeys on tärkeä osa Hyvinkään kaupunkikuvaa. Sen laidalla ovat muun muassa punatiilinen Säästöpankin talo (1934) sekä valkeaksi rapattu Hyvinkään musiikkiopisto (1936), joka alun perin rakennettiin KOP:n pankkitaloksi. Kartanon mailta erotettu Suomen arkkitehtiliittoa varten tehty Vähä-Kiljavan loma-alue sijaitsee myös Hyvinkään seudulla.

Tunnettuja suunnittelukohteita

Helsingin oikeustalo.

Vähäkallion suunnittelemia funkkistyylisiä pankkirakennuksia rakennettiin eri puolille Suomea. Useat näistä edustivat klassismia. Osuustukkukaupan pääkonttori (1933) on muodoiltaan raskas ja vaikutelmaltaan mahtavan arvokas. Se on Vähäkalliolle yleiseen, joskin funkkisarkkitehtuurille epätyypilliseen tapaan rakennettu tummasta punatiilestä. Tehdasrakennuksiakin Vähäkallio sai piirrettäväkseen. Enso-Gutzeitille Kotkaan ja Ensoon suunnitellut tehdas- ja asuinrakennukset edustavat funktionalismia ja niissä on sekä vaaleita että tummia sävyjä. Imatralla sijaitsevalle Kaukopään tehdasalueelle Vähäkallio sai suunniteltavakseen asemakaavan sekä asuin- ja tehdasrakennukset. Tehdasalue on laaja ja arkkitehdin mittavin teos. Kaukopään tehtaista on vaikutelmia ottanut Alvar Aalto Sunilan tehtaisiinsa. Helsingin Salmisaareen Alkon tuotantolaitoksiksi rakennettu, nykyinen Helsingin oikeustalo (1936) kuuluu myös Vähäkallion suuriin töihin. Vähäkallion viimeiseksi työksi jäi Helsingin Suomalaisen klubin talo Helsingin keskustassa.

Vähäkallion muita töitä

• Kaukopään tehdas (Stora Enso) (1935)
• Monia asuin- liike- ja tuotantotiloja Elannolle, esimerkiksi Elannon leipomo (1924), Elannon pääkonttori (1928), Elannon keskusvarasto (1920)
• Yrjönkadun uimahalli (1928)
• Kymmenkunta kerrostaloa Helsingissä
• Simonlinna, liike- ja toimistotalo Helsingissä (1925)
• Franzénia (entinen Yhteiskunnallinen korkeakoulu) Helsingissä (1930)
• Kallion yhteiskoulu, nykyinen Kallion lukio (1927)
• Helsingin kuvataidelukio (1944)
• Ekan (entinen Osuustukkukauppa, OTK) pääkonttori (1933) sekä keskusvarasto 1927
• Salmisaaren Alkon tuotantolaitos, pääkonttori sekä keskusvarasto, myöhemmin Helsingin oikeustalo (1938–1940)
• Jalo N. Syvähuokon yksityistalo Stenbäckinkadulla (1927)
• J. W. Suomisen asuintalo "Koskilinna", Nakkila (1928)
• Enson Kuitu Oy:n tehdas Ensossa, Enso-Gutzeitin tehdasrakennuksia
• Kyminlaakson osuusliike Kotkassa (1923)
• Enso-Gutzeitin konttori Kotkassa (1937)
• Kalevan talo (tunnettu myös nimellä Valiolan talo, 1913)
• Pallastunturin funktionalistinen hotelli (1938), tuhoutui Lapin sodassa
• Inarin matkailumaja (1937), tuhoutui Lapin sodassa
• Kytäjän kirkko Hyvinkäällä (1939)
• Ammattienedistämislaitos (1931)
• Hyvinkään Säästöpankin (1934) ja Kansallis-Osake-Pankin (KOP) (nyk. Hyvinkään musiikkiopisto) (1936) toimitalot
• Suomalainen yhteiskoulu, (ensin Museoviraston, sitten Sibelius-Akatemian käytössä], Nervanderinkatu 13, Etu-Töölö, Helsinki
• Voistion kartanon talli (1922)
• Korttelit.fi – Väinö Vähäkallion suunnittelemia kerrostaloja Helsingissä. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tuusulan Villa Iloniemen muutostyöt (1924)

Lähteet

• Suomen rakennustaiteen museo. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Pesonen, Aake: Kytäjä, kohtalon kartano. Helsinki: Kirjayhtymä, 1983.

Kirjallisuutta

• Keinänen, Timo: ”Vähäkallio, Väinö (1886–1959)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 739–741. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
• Niskanen, Aino: Väinö Vähäkallio ja hänen toimistonsa: Arkkitehdin elämäntyö ja verkostot. (Diss. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 2005/22. Arkkitehtuurin historia) Espoo: Teknillinen korkeakoulu, 2005. ISSN 1236-6013 ISBN 951-22-7642-9 Teoksen verkkoversio.
• Harri Hautajärvi: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria (Väitöskirja) Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos 2014.