Vaskio
Vaskio on monesta eri kylästä muodostuva Halikon (nykyisin osa Salon kaupunkia) kulmakunta ja postinumeroalue (25260 Vaskio), joka käsittää Pohjois-Halikon. Alueen halki kulkee seututie 224 Salo–Aura-tie, jonka varrella sijaitsee Vaskion taajama.[1] Vaskion taajama on muodostunut usean kylän alueelle, ja se sijaitsee noin 12 kilometrin päästä Halikon kirkonkylästä.[2][3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaskion alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, mutta kiinteä kyläasutus syntyi pääosin vasta keskiajalla, 1300- ja 1400-luvulla.[4] 1400- ja 1500-lukujen uudisasutusaalto kasvatti Vaskiota, kun asutus levisi jokivarsia pitkin syvemmälle. Valtaosa Vaskion kylistä on muita Halikon kyliä nuorempia ja ne ovat siksi kuuluneet ns. ruotsalaisen vero-oikeuden piiriin.[5] Vaskion kulmakunta kuului 1500-luvulta 1800-luvulle hallinnollisesti Marttilaan, mutta seurakunnallisesti se on aina ollut Halikkoa. Vaskiolla oli oma saarnahuone, josta ensimmäinen maininta on vuodelta 1778.[6] Vaskiolla heräsi ajatus omasta kunnasta 1920-luvulla, ja hanketta alettiin toteuttaa perustamalla Vaskion seurakunta vuonna 1929. Valtioneuvoston kielteisen kannan vuoksi hanke ei toteutunut, joten seurakunta liitettiin takaisin Halikkoon vuonna 1936.[7]
Suomen ensimmäinen säilynyt kirjallinen maininta vesisahastalähde? kertoo Vaskiolla olleen jo 1500-luvun alkupuolella kaksikin koskivoimalla käyvää sahaa. Kosket sekä alueen hyvät metsät tekivät Vaskiosta hyvän alueen sahaustoiminnalle. Vähä-Kuttilan kylän nimikin vaihtui Sahan kyläksi, mikä kertoo sahan olleen aikanaan merkittävä, mutta erityistä sahateollisuuspaikkakuntaa ei Vaskiosta kuitenkaan tullut, sillä nopeasti koskiseksi madaltunut Halikonjoki ei soveltunut puutavaran kuljettamiseen laivoilla. Vaskion keskusta alkoi kehittyä Sahan kylän pohjoispuolelle sahatoiminnan myötä. Sahatoiminta ja kaskeaminen hävittivät pikkuhiljaa seudun metsät, ja suuret alueet muuttuivat aukeiksi viljelysmaiksi.[8]
Sahan kylässä ollut rukoushuone korvattiin vuonna 1908 uudella, Kuttilan kylään rakennetulla Vaskion rukoushuoneella, joka vihittiin kirkoksi vuonna 1959.[9] Seutu on maatalousaluetta, joskin sinne syntyi toisen maailmansodan jälkeen monialaista pienteollisuutta, muun muassa kolme traktorien ohjaamoja valmistavaa yritystä. Pienteollisuus on sittemmin vähentynyt, ja Vaskiosta on tullut yhä enemmän asuinpaikka, josta käydään työssä muualla. Teollisista yrityksistä huomattavin on nykyisin (2009) konepajayritys Westem Oy.lähde?
Vaskiolle perustettiin oma osuusmeijeri vuonna 1904, mutta maaseudun meijerien tapaan se lopetti toimintansa vuonna 1974. Vuonna 1972 toimintansa aloittanut Teboil-huoltoasemakin joutui lopettamaan vuonna 1998. Kulmakunnalla oli vielä 1960-luvun alussa yhdeksän kauppaa, joista jäljellä on vain yksi, Suur-Seudun Osuuskaupan Sale-myymälä. Vaskiolla toimi myös Vaskion Osuuspankki, joka avasi pääkonttorinsa vuonna 1921 ja lopetti vuonna 2021.
Vaskion väkiluku oli enimmillään 1800–1900-lukujen taitteessa yli 2 000 henkeä, mutta poismuutto vähensi asukkaiden määrää jo ennen toista maailmansotaa 1 300 hengen tuntumaan. Siirtoväen tuoma väenlisä toisen maailmansodan jälkeen hupeni jälleen 1960-luvulla maaltamuuton vaikutuksesta, mutta varsinkin vuonna 1970 valmistunut hyvä tieyhteys Saloon on pitänyt asukasmäärän viime vuosikymmenet kutakuinkin vakaana – asukasmäärä on noin 1 300 henkeä. Salon seudun elinkeinollinen kehittyminen on tuonut myös Vaskiolle jatkuvasti uusia asukkaita, jotka arvostavat maaseutumaista elinpiiriä.[10]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maantieteellisesti Vaskio eroaa muusta Halikosta. Alue on varsin tasaista peltomaisemaa, jonka keskellä on metsäsaarekkeita. Alueella on suuria metsä- ja suoalueita. Useat pienet purot ja joet virtaavat syvissä uomissaan etelää kohti. Kulmakunnan suurimmat joet ovat Kuusjoki ja alueelle nimensä antanut Vaskionjoki, jotka yhdistyessään muodostavat Halikonjoen.
Vaskion muusta Halikosta erottavat yhtenäiset suot ja tiheät mäntymetsät, minkä vuoksi kulmakunta onkin pysynyt erillään eteläosasta. Metsät ovat pääasiassa havumetsiä, kun etelämpänä Halikossa kasvaa sekametsää. Vaskio muistuttaakin enemmän pohjoista naapuria Marttilaa kuin Halikkoa. Alueelta on hyvät yhteydet myös länteen Paimioon ja itään Kuusjoelle.lähde?
Vaskion kylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaskion keskustaajama on syntynyt Kuttilan, Ruotsalan ja Toivilan kylien alueelle. Muut maakirjakylät ovat Perälä, Lempilä, Saha, Pitkäoja, Melkola, Juva, Kierla, Voitilanpyöli, Latala, Turila, Nurkkilanpyöli, Ruuhikoski, Sauvonkylä ja Kumionpyöli. Lisäksi kylän keskustassa oleva Jokisadon kylä on yhdistetty Kuttilaan. Arkikielessä Vaskion eri suunnilla olevista alueista käytetään nimiä Kumio, Onnenperä, Heinäsuo, Kierla, Sampaa, Perälä, Pitkäoja ja Ruuhikoski.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Arkistoitu 9.12.2015. Viitattu 22.3.2013.
- ↑ Postinumerohaku Posti. Viitattu 2020.
- ↑ Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 2020.
- ↑ Aulis Oja: Keskiaikaisen Etelä-Suomen asutus ja aluejaot, Suomen historiallinen seura, 1955
- ↑ Anna-Liisa Hirviluoto, Kari Pitkänen: Halikon historia I, s. 176–180. Halikon kunta, 1992. ISBN 952-90-3797-X
- ↑ V. J. Kallio: Halikon historia (1930); Kari Pitkänen: Halikon historia I (1992).
- ↑ Reijo Hinkka: Halikon historia II (1984).
- ↑ Halikon kulttuuriympäristö ja arvot. (Turun maakuntamuseon Sarakum-projekti) Turun maakuntamuseo, 2005.
- ↑ Kari Alifrosti: Meidän kylän kirkko. Vaskion kirkko ja kannatusyhdistys 1908-2008 (2008)
- ↑ Kari Alifrosti: Vaskion Osuuspankki 1921–2001 (2001)