Vercorsin kapina
| Vercorsin kapina | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista maailmansotaa | |||||||
 Liittoutuneiden B-17 Flying Fortress pudottaa tarvikkeita Vercorsin maquisardeille
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
4 000 maquisardia |
20 000 saksalaista sotilasta | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
840 (joista osa siviilejä) |
150 | ||||||
.svg){kind=small}
Vercorsin kapina oli Ranskan vastarintaliikkeeseen kuuluneen sissiarmeijan yritys nousta saksalaismiehittäjiä vastaan toisessa maailmansodassa. Vercorsin sissit perustivat Kaakkois-Ranskan Alpeille Vapaan Vercorsin tasavallan 3. heinäkuuta 1944. Tämä lyhytaikainen valtio oli ensimmäinen demokraattinen alue Ranskassa sitten vuoden 1940 antautumisen.[1]
Maquisardit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maquisit (Maquis) olivat aseistautuneita metsiin ja vuoristoihin vetäytyneitä vastarintaryhmiä, joiden jäseniä kutsuttiin nimellä maquisard. Päivää ennen liittoutuneiden Normandian maihinnousua Lontoossa maanpaossa ollut Vapaan Ranskan hallitus viestitti Vercorsin alueen asukkaille, että näiden tulisi nousta aseisiin saksalaisia joukkoja vastaan hidastaakseen näiden pääsyä Normandiaan, jonne maihinnousu oli suunnattu. Myös useat muut Ranskan vastarintaliikkeen osastot saivat samanlaisia kutsuja maihinnousun kynnyksellä. Charles de Gaulle piti BBC:ssä radiopuheen, jossa hän kertoi ”Ranskan alppien vuorikauriin astuvan esiin” (le chamois des Alpes bondit). Tämä oli merkkinä yli 4 000 Vercorsin maquisardille. Vercorsin sotilasjohtajan everstiluutnantti Huetin johtamat maquisardit aloittivat ylänköalueen haltuunoton. Jo alkuvuonna 1943 tehdyn suunnitelman mukaan ylängön piti toimia maahanlaskualueena liittoutuneiden apujoukoille, jotka tulisivat katkaisemaan saksalaisten pääsyn alueelta. Vapaan Ranskan päämaja hyväksyi suunnitelman, jolle annettiin nimi Montagnards (vuoristolaiset).[2]
Saksalaisten vastatoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksalaiset aloittivat vastatoimet ja valtasivat 13.–15. heinäkuuta Saint-Nizierin, joka tarjosi helpon pääsyn ylängölle. Samaan aikaan maquisardit odottivat Montagnardsin toimeenpanoa. Suunnitelmaa ei kuitenkaan toteutettu ja sissit jäivät oman onnensa nojaan. 14. heinäkuuta liittoutuneet pudottivat alueelle yli tuhat säiliötä ase- ja ammustarvikkeita. Saksalaiset vastasivat kostopommituksilla Vassieuxin kylään. Kuusi päivää kestäneet pommitukset vaativat 35 uhria ja tuhosivat puolet kylän rakennuksista. Saksalaiset pitivät kaikkia ylängön kulkureittejä hallussaan estäen pääsyn pois.[2]
21. heinäkuuta saksalaiset aloittivat hyökkäykset ylängölle. Samaan aikaan 400 miehen joukko laskeutui ylängölle liitokoneissa. Joukko kuului Sonderverband Jungwirthiin, maahanlaskujoukkojen kurinpidolliseen yksikköön.[3] Vassieuxissa saksalaiset osoittivat suurta julmuutta sekä vangittuja maquisardeja että siviiliväestöä kohtaan kiduttaen, raiskaten ja tappaen.[4] Pelkästään kylässä kuoli 120 vastarintaliikkeen jäsentä ja 82 siviiliä. Kun Vercorsin taistelu oli ohi ranskalaiset olivat menettäneet 840 henkeä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jacobs, Peter: Setting France Ablaze: The SOE in France During WWII, s. 200. Pen and Sword, 2015. ISBN 1473866634
- ↑ a b c Order of Liberation: Vassieux-en-Vercors (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 26.5.2008
- ↑ Jason Pipes, Feldgrau.net: Vercors July 1944, Luftlandetruppen Luettu 26.5.2008
- ↑ Nizkor.org (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 26.5.2008