Veturimiehet heiluttaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Veturimiehet heiluttaa
Lokföraren som vinkade
Goodbye Trainmen
Kari Paljakan ja Sari Poijärven suunnittelema elokuvan juliste vuodelta 1992.
Kari Paljakan ja Sari Poijärven suunnittelema elokuvan juliste vuodelta 1992.
Ohjaaja Kari Paljakka
Käsikirjoittaja Juha Lehtovuori
Tuottaja Klaus Heydemann
Säveltäjä Jay Havanna
Kuvaaja Timo Heinänen
Leikkaaja Alvaro Pardo
Lavastaja Risto Karhula
Erikoistehosteet Tuomas Salminen (veritehosteet)
Pääosat Santeri Kinnunen
Samuli Edelmann
Liisa Mustonen
Joona Lindberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Filmitakomo Oy
Villealfa Filmproductions Oy
Panfilm
Ensi-ilta Suomi 4. syyskuuta 1992
Ruotsi 26. maaliskuuta 1993
Kesto 86 min (DVD-versio: 82 min)
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 4 560 538 mk
Katsojat 62 620
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Veturimiehet heiluttaa on 4. syyskuuta 1992 ensi-iltansa saanut suomalainen elokuva. Elokuva kuvattiin suurimmaksi osaksi Porissa, mutta sitä kuvattiin myös Helsingissä, Espoossa, Lappeenrannassa ja Sipoossa elo–marraskuussa 1991 ja tammikuussa 1992.[1] Veturimiehet heiluttaa sai ensi-iltansa Ruotsissa 26. maaliskuuta 1993.

Elokuva oli Kari Paljakan ensimmäinen kokoillan elokuva. Se pohjautuu Juha Lehtovuoren käsikirjoitukseen, joka voitti vuonna 1990 Suomen elokuvasäätiön käsikirjoituskilpailun, 100 000 markan suuruisen "Käsikirjoitus-Finlandian"[2]. Elokuva julkaistiin Finnkinon toimesta VHS-kasetille ja VLMedia Oy julkaisi elokuvan DVD:lle 4K-digitoituna KAVI:n toimesta vuonna 2016.

Elokuva kertoo kaveruksista, joista toinen lähtee opiskelemaan Helsingin yliopistoon, ja toinen jää Poriin löytämättä oikein elämälleen suuntaa. Lopulta vanha ystävyys huipentuu kolmiodraamaan yhteisen ihastuksen takia. Tosielämän opiskelukaverit, Teatterikorkeakoulusta juuri valmistuneet Santeri Kinnunen ja Samuli Edelmann saivat elokuvasta hyvän alun uralleen.[2]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Santeri Kinnunen  Harri Lahtisalmi, ”Hapa”  
 Samuli Edelmann  Heikki Aulis Virtanen, ”Vähy”  
 Liisa Mustonen  Sari  
 Joona Lindberg  Hapa 14-vuotiaana  
 Toni Limnell  Vähy 14-vuotiaana  
 Mikko Huida  Hapa 7-vuotiaana  
 Jarno Rajala  Vähy 7-vuotiaana  
 Kalle Chydenius  Lundell Sr.  
 Jussi Chydenius  Lundell Jr.  
 Niko Saarela  Tiki  
 Esko Nikkari  Kauno Saario, veturinkuljettaja  
 Seppo Maaniittu  Hapan isä  
 Sirpa Lumikko  Hapan äiti  
 Miika Korkiakoski  Kapa, Vähyn veli  
 Anja Päivärinta  Hapan täti  
 Ahti Nissinen  konstaapeli Anttila  
 Juha Nuutinen  Simo Andersson, mielisairaalan potilas  
 Tarmo Ruubel  poika yliopistolla  
 Nina Jääskeläinen  tyttö yliopistolla  
 Mari Rantasila  Hapan vaimo  
 Jouko Joensuu  Kortelaisen kaksospoika  
 Jarkko Joensuu  Kortelaisen kaksospoika  
 Juha Puumalainen  Piki  
 Jani Uutela  Lundell Sr. 14-vuotiaana  
 Esa Elonen  Lundell Jr. 14-vuotiaana  
 Kristian Mäkinen  Tiki 14-vuotiaana  
 Veli Nuorsaari  Piki 14-vuotiaana  
 Suvi Virta  C-luokan tyttö  
 Timo Nissi  yläasteen rehtori  
 Titta Antti-Poika  yläasteen opettaja  
 Angelika Meusel  tyttö ravintola Kuopassa  
 Teuvo Lehtinen  tyttö ravintola Kuopassa  
 Jaana Saarinen  tarjoilija  
 Irma Taivainen  nainen kadulla / nainen ostoskeskuksen rullaportaissa  
 Outi Mäki  katulaulaja  
 Keijo Suominen  häirikkö kadulla  
 Markku Leino  baarimikko  
 Klaus Eckhardt  taksikuski  
 Pekka Takala  poliisi  
 Mikko Törmänen  ostoskeskuksen vahtimestari  
 Mika Lundgren  katumuusikko  
 Kirsi Leppäpohja  kaunis tyttö autossa  
 Eero Laakkonen  Heikki Aulis Lahtisalmi, Hapan poika  
 Kari Laakkonen  grillimyyjä  
 Antti Leino  Pikin jengiläinen  
 Eija Kare  kuuluttajan ääni junassa (kreditoimaton)  
 Marjaana Rantama  kuuluttajan ääni ostoskeskuksessa (kreditoimaton)  
 Kari Paljakka  matematiikan opettajan ääni (kreditoimaton)  
 Lauri Törhönen  ostoskeskuksen vahtimestarin ääni (jälkiäänitysääni, kreditoimaton)  

Muut tekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien kriitikko Mikael Fränti kirjoitti elokuvan olevan juuri sellainen, jota Suomessa oli vuosia odotettu: ”Veturimiehet heiluttaa liikuttaa, koskettaa, repäisee itkemään, jos katsoja pystyy kerrankin luopumaan kyynisestä ja vähättelevästä asenteestaan. Sitä ei kannata mennä kokemaan viileän älyllisin asein, sillä se kulkee tunteita hellien tässä ajassa, välittää nuoruuden kieltä, puhuu aidosti ja todesti. Se on luonteva mutta rikas katsoa.”[2] Video-oppaassa vuodelta 1994 Olavi Similä sanoi elokuvan tyylikkään toteutuksen ja luontevan kerronnan paikkaavan juonen ja henkilöhahmojen ohuutta. Häneltä Veturimiehet heiluttaa sai neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[4]

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
3.10.1994 TV1 704 000
5.6.2000 TV1 373 000
28.3.2002 TV1 105 000[5]
  1. Veturimiehet heiluttaa Elonet., Kuvauspaikat.
  2. a b c Koivuranta, Riitta: Yhdessä kasvaneet Samuli Edelmann ja Santeri Kinnunen tekivät 30 vuotta sitten elokuvan, jossa bestisten tiet erkanevat ja toisesta tulee alkoholisti – Näin heille kävi tosielämässäkin (Tilaajille.) Helsingin Sanomat. 12.12.2020. Viitattu 12.12.2020.
  3. Veturimiehet heiluttaa Elonet., Tekijät.
  4. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
  5. Veturimiehet heiluttaa Elonet., Tuotantotiedot.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.