Viittomanimi

Viittomanimi on henkilön viittomakielinen nimi. Viittomanimi on yksiosainen viittoma, jolla viitataan tiettyyn henkilöön samalla tavoin kuin puhuttujen kielten nimillä.

Viittomanimien rakenne ja antoperusteet vaihtelevat eri maissa. Suomalaisessa viittomakielessä viittomanimi on aina yksilöllinen eikä ole yleensä sidoksissa henkilön suomenkieliseen nimeen (kahdella "Matilla" on eri viittomanimet), kun taas ruotsalaisessa viittomakielessä viittomanimet ovat vakiintuneet ruotsinkielisen nimen mukaan (jokaisen "Bengtin" viittomanimi on sama). Amerikkalaisessa viittomakielessä viittomanimi muodostetaan henkilön puhutun kielen nimen alkukirjaimen mukaisesta sormiaakkosesta, jolla kosketetaan jotain kehon osaa (esimerkiksi R koskettaa vastakkaista olkapäätä).

Viittomanimet suomalaisessa viittomakielessä

Nimenantoperusteet

Viittomanimet liittyvät usein johonkin ulkoiseen piirteeseen. Jos on vaikka hymykuoppa toisessa poskessa, viittomanimi saattaa olla posken painaminen etusormella. Nimi saattaa liittyä ulkonäön lisäksi myös maneereihin tai silmäänpistävään tapaan toimia kuten hiusten sukimiseen tai tapaan nojata istuessa käteensä. Piirteisiin myös tartutaan spontaanisti ja usein häpeilemättä. Suomalaisen viittomakielen viittomanimistä noin 70 % liittyy ulkonäölliseen piirteeseen.

Muita nimenantoperusteita ovat mm:

• Suora käännös tai lähikäännös suomen kielestä: Kauppinen viittomalla KAUPPA, Aino viittomalla AINOA jne.
• Periytyminen esimerkiksi vanhemmalta sisarukselta (joka on aiemmin käynyt samaa koulua)
• Harrastukset, ammatti, taidot: Tennistä harrastavan viittoma TENNIS...
• Taipumukset, sosiaaliset tai henkiset ominaisuudet
• Yksittäinen tapahtuma
• Etunimen alkukirjain

Nimeä saatetaan myös tarkentaa viittomalla (lähi)käännös sukunimestä (Pekka Pelkonen = (viittomanimi) + PELÄTÄ).

Viittoman yhteydessä huulio seuraa usein henkilön suomenkielistä nimeä. Virallisissa yhteyksissä huuliossa näkyy henkilön etu- ja sukunimi, arkikeskustelussa usein vain etunimi.

Nimen antaminen

Viittomanimi annetaan usein vasta koulussa tai muissa yhteyksissä viittomakieliseen yhteisöön vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa. Ennen "virallista" viittomanimeä henkilöön viitataan muilla tavoin, esimerkiksi sormittamalla koko nimi, etunimen alkukirjaimella tai muilla tavoin ((isän/äidin viittoma) + TYTÄR/POIKA, perheen sisällä VAUVA, POIKA jne.)

Nykyään kuurot vanhemmat saattavat antaa lapselleen viittomanimen samaan aikaan suomenkielisen nimen kanssa jo ennen lapsen syntymää. Tällöin nimi saatetaan valita historiallisen henkilön mukaan tai valintaperuste voi olla pelkästään nimen esteettisyys, kuten puhuttujen kielten nimenvalinnan on tapana olla. Viittomanimi saattaa tarttua muihinkin ei-fyysisiin seikkoihin, kuten syntymähetken auringonpaisteeseen tai tekopaikan viittomavastineeseen. Viittomanimien kehitys näyttää olevan kohti abstraktimpia nimiä.

Nimen vaihtaminen

Viittomanimi saattaa muuttua ajan myötä. Yleensä sama viittomanimi kahdella henkilöllä koetaan hankalaksi, joten yhteisöön tai kouluun tulevan viittomanimi saattaa muuttua sekaannusten välttämiseksi. Jos viittomanimi viittaa ulkoiseen ominaisuuteen, joka muuttuu (hiustyyli, silmälasit...), saattaa myös viittomanimi muuttua, mutta ei välttämättä. Usein nimi saatetaan vaihtaa, jos henkilö itse kokee sen loukkaavaksi.

Yhteisön ulkopuoliset henkilöt

Myös viittomakielisen yhteisön ulkopuolisella tunnetulla henkilöllä voi olla viittomanimi. Nimi saattaa olla "epävirallinen", jota ei käytetä virallisissa yhteyksissä tai henkilön tavatessa, varsinkin jos nimi viittaa negatiivisiin ominaisuuksiin (esimerkiksi Tarja Halosen viittoma PITKÄ-NENÄ tai Martti Ahtisaaren "lihava-kävelee-lyllertäen").

Henkilöön, jolla ei ole viittomanimeä (tai jonka viittomanimi ei ole keskustelijoiden tiedossa), viitataan sormittamalla puhutun kielen nimi joko kirjain kerrallaan kokonaan (J-O-H-A-N-N-A) tai pelkkä alkukirjain ja koko nimen mukainen huulio. Usein nimi sormitetaan keskustelussa ensimmäisen kerran kokonaan ja jatkossa käytetään alkukirjainta.