Vladimir Rubin

Vladimir Iljitš Rubin (ven. Владимир Ильич Рубин; 5. elokuuta 1924 Moskova – 27. lokakuuta 2019 Moskova) oli venäläinen säveltäjä.

Rubin syntyi lääkärien pojaksi. Hän opiskeli teini-ikäisenä Moskovan konservatorion keskusmusiikkikoulussa. Hän palveli toisen maailmansodan aikana armeijassa vapaaehtoisena, mutta sai vapautuksen palveluksesta vuonna 1943. Rubin aloitti vuonna 1944 opiskelun Moskovan konservatoriossa. Hän sai pianonsoitonopetusta Aleksandr Goldenveizerilta. Hänen muita opettajiaan olivat Pavel Lamm, Aleksandr Goedicke, Marija Nemenova-Lunts ja Nikolai Peiko. Rubin valmistui konservatoriosta vuonna 1949. Hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton säveltäjäliiton jäseneksi vuonna 1952.

Rubinin tuotantoon kuuluu kuusi oopperaa, yhdeksän oratoriota, kantaatteja ja sinfonisia teoksia. Oopperoista ensimmäinen oli Tri tolstjaka (1956, uudistettu versio 1966), jonka Rubin teki Juri Olešan kirjan pohjalta. Rubin sävelsi musiikkia myös elokuviin, teatteriin, radioon ja televisioon. Elokuvien joukossa ovat Šli soldaty..., Aljoškina ljubov, Ko mne, Muhtar!, Skazka o Maltšiše-Kibaltšiše ja Mesta tut tihije. Monia Rubinin teoksista kantaesitti Tšaikovski-sinfoniaorkesteri. Rubin omisti eräitä teoksiaan sen taiteelliselle johtajalle Vladimir Fedosejeville. Hän sai Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan kunniataiteilijan arvonimen vuonna 1977 ja Venäjän federaation kansantaiteilijan arvonimen vuonna 1995. Hänelle myönnettiin myös Venäjän federaation kunniamerkki (2004), Glinka-valtionpalkinto (1972) ja Moskovan kaupungintalon palkinto (1997). Rubin oli naimisissa Venäjän kunniataiteilija Marija Skuratovan kanssa, ja hänen tyttärenään syntyi vuonna 1964 taiteilija Katja Rubina.

Aiheesta muualla

• Vladimir Rubin Internet Movie Databasessa. (englanniksi)