Yksityistäminen

Yksityistäminen tarkoittaa omistajuuden siirtämistä julkiselta sektorilta, kuten valtiolta tai kunnalta, yksityissektorille. Yksityistämisen vastakohta on kansallistaminen. Yksityistämisellä voidaan tarkoittaa myös julkisten palveluiden tuotannon siirtämistä yksityisen sektorin hoidettavaksi. Julkisen vallan kontrolli tuotettuun palveluun pyritään yleensä säilyttämään tarvittavassa määrin myös yksityistämisen jälkeen.

Yksityistämistä ei tule sekoittaa yhtiöittämiseen tai ulkoistamiseen.

Historia

Ennen teollista vallankumousta ja erilaisten nykyaikaan johtavien poliittisten liikkeiden syntymistä tuotantovälineiden omistajuus saattoi olla kyläyhteisöjen, kauppiasyhteisöjen tai laajoilla valtaoikeuksilla varustettujen hallitsijoiden vallassa. Käytännöt vaihtelivat maantieteellisen sijainnin ja ajanjakson perusteella laajasti. Kirjoitetun lain muotoutuminen nykyhetkeä kohti tultaessa vaikutti merkittävästi siihen, millä oikeudella esimerkiksi kuningaskunnan johdolla oli oikeutta puuttua yksityiseen omistajuuteen hallinto-alueellaan.^lähde?

Teollinen vallankumous

Teollinen vallankumous mahdollisti porvarissäädyn aseman nousun ja aateliuden ylivallan ajasta poikkeavan varallisuuden keskittymisen, sekä nykymuotoisten suurten yritysten syntymisen.^lähde?

1900-luvun alku ja keskivaiheet

1900-luvun alussa nähtiin merkittävä vastaliike yksityisomistukselle, kun bolsevikit nousivat Venäjällä valtaan ja alkoivat kommunismin teorian mukaisesti siirtää omistajuutta kohti täyttä julkisomistajuutta.

Myös suurimmassa osaa länsimaista nähtiin julkisomistajuudessa merkittävää kasvua vasemmisto- ja keskustapuolueiden ajamien hyvinvointivaltioiden rakentamisen muodossa.^lähde?

1900-luvun loppu

1970- ja 1980-luvuilla alkoi vastareaktio laajalle julkisen omistajuuden kasvulle joka oltiin edellisinä vuosikymmeninä nähty.^lähde?

Varsinainen yksityistämisbuumi alkoi 1980-luvun alussa pohjanaan julkisomistajuuden senaikaisten ongelmien kuten korruption tai tehottomuuden takia.^lähde?

Poliittisella kartalla kiintopiste siirtyi oikealle, kun hyvinvointivaltio oli luotu ja suurin osa sosiaalidemokraattisista yhteiskunnallisista vaatimuksista oli täytetty ja alettiin tarkastella vapauksia jo tyydytettyjen tarpeiden sijaan. Poliittinen keskustavasemmisto siirtyi kannattamaan ns. keskitien vasemmistoa ideologiana perinteisen sosialismin sijaan.^lähde?

Neuvostoliitossa tehtiin yksityisomistajuutta mahdollistavia uudistuksia ja lopulta neuvostovallat euroopassa kaatuivat, jolloin niiden omistuksessa olleet tuotantovälineet siirrettiin yksityisomistajuuteen, osin onnistuneesti^lähde? ja osin korruption ja hyväveliverkostojen siivittämänä.^lähde?

Myös ainakin nimellisesti kommunistinen Kiinan valtio alkoi höllentää yksityisomistajuuden vastaisuuttaan.^lähde?

Suomessa näkyi myös sama trendi, mikä johti yksityistämiseen ja yhtiöittämiseen ja joka on jatkunut edelleen 2010-luvulla.^lähde?

2000-luvulla

2000-luvulla edellisten vuosikymmenten yksityistämistä puoltava trendi on jatkunut, mutta 2010-luvulla poliittisessa keskustavasemmistolaisuudessa on tapahtunut muutosta takaisin kohti perinteisempää sosialismia esimerkiksi USA:n Bernie Sandersin ympärille syntyneen poliittisen demokraattisen sosialismin vallatessa jalansijaa USA:n demokraattisen puolueen sisällä tai Britanniassa Jeremy Corbynin siirtyessä Työväenpuolueen johtoon.^lähde?

2000-luvulla yksityistämistä puoltavien julkisen sektorien ongelmien, kuten korruption tai tehottomuuden voidaan nähdä vähentyneen avoimuuden, läpinäkyvyyden, hyvän hallinnon periaatteiden ja yritysten tiettyjen hyväksi todettujen toimintatapojen lisääntymisen julkissektorilla myötä.^lähde?

Yksityistämistavat

Yksityistämistä on voitu tehdä eri tavoin. Esimerkiksi yksityistämisen keskittyneisyydessä on ollut suuria eroja. Kiinassa 1990-luvun puolivälissä paikallishallinnoille annettiin vapaat kädet yritysten yksityistämiseen, kun taas Suomessa valtion omistusten myyminen on valtion omistaman yhtiön, Solidiumin, vastuulla.^lähde?

Yksityistämisvauhdissa on ollut myös suuria eroja. Siinä missä esimerkiksi Korean valtio on luopunut omistuksistaan pikkuhiljaa, yksityisti Venäjä yrityksensä yhdessä rysäyksessä. Yleensä valtiot myös laativat yksityistämisohjelman, jonka puitteissa päätetään mitkä yrityksen yksityistetään.^lähde?

Yksityistäminen on ollut ja on yhä markkinoiden laajentumisen ilmiö, jota on jossain määrin esiintynyt aina niin kauan kuin valtionomistustakin on ollut. Kuitenkin viime vuosikymmeninä markkinaperiaatteiden leviäminen ja syventyminen tuotannossa ja vaihdossa on johtanut yksityistämisen valtavaan lisääntymiseen siinä määrin, ettei sitä voida pitää talouden kehittymisen luonnollisena vaiheena vaan juuri maailmantalouden laajentumisen ilmentymänä. Valtioiden rooli tässä voidaan nähdä toisaalta vetäytyvänä ja toisaalta mukautumisena markkinatalouden periaatteisiin valtionyritysten listautumisten kautta. Joissain tapauksissa valtiot ovat itse suorittaneet tehostamistoimenpiteet ennen osakeantia saadakseen omistuksilleen paremman hinnan. Esimerkiksi Japanin hallitus toimi näin ennen rautateidensä yksityistämistä.^lähde?

Näkemyksiä yksityistämisestä ja sen hyödyistä tai haitoista

Yksityistäminen on keskeinen poliittisen keskustelun aihe, joka jakaa mielipiteitä niin suoraan poliittisesti kuin myös poliittisia kysymyksiä käsittelevillä tieteenaloilla.^lähde?

Rahoituksen professori Timo Rothoviuksen mukaan valtiolla kannattaisi olla korkeintaan pieniä finanssisijoituksia. Siksi kaikki valtionyhtiöt voisi myydä, jopa strategiset omistukset, kuten Finnair ja Fortum. Päämotiivi eivät ole myyntitulot vaan se, että valtio on huono omistaja. Tämän näkee selvästi pörssiyhtiöistä. Myös muut haastatellut totesivat, että pysyvien menojen rahoittamisen ei tulisi olla myyntien tarkoitus.

Yksityistämisen puolesta

Sakari Lähdemäen väitöskirjatutkimuksessa valtionyhtiöiden yksityistäminen näytti parantaneen teollisten yritysten tuottavuutta huomattavasit. Suurin tuottavuusnousu tapahtui valtion luopuessa enemmistöasemasta. Yksityinen pääoma tuotaa painetta johtaa yritystä tuottavammin.

Raideliikenteeseen erikoistuneen logistiikan professori Olli-Pekka Hilmolan (LTY) mukaan kilpailun vapauttaminen parantaisi junamatkustamisen tarjontaa ja laskisi hintoja, vähitellen. Valtiolliset yritykset jarruttavat kehitystä; väitetään, että kilpailu rapauttaisi toimialaa, vaikka asia on päinvastoin.

Yksityistämisellä voidaan tavoitella valtionyritysten kannattavuuden parantamista, tehokkuuden lisäämistä, valtion menojen vähentämistä ja tulojen lisäämistä sekä kilpailun lisäämistä, tai päinvastaista.^lähde? Usein yksityistäminen on osa laajempia julkisen sektorin uudistuksia, joilla voidaan pyrkiä näihin samoihin tai päinvastaisiin päämääriin.^lähde?

Yksityistämistä vastaan

Yksityistämisen vastustajat epäilevät puoltajien argumentteja esimerkiksi toiminnan tehostumisesta, pohjaten siihen että yksityisessä omistuksessa toiminnan tavoitteeksi nousee yhteiskunnallisen tarpeen täyttämisen sijasta tuoton tuottaminen osakkeenomistajille. Yksityistämiskriittinen kysymys on myös se, miksei julkinen sektori voisi tuottaa samaa palvelua yhtä tehokkaasti.

Myös negatiiviset kokemukset ulkomailta kuten Britannian junaliikenteen yksityistämisestä seurannut kaaostilanne ja kotimaasta Carunan sähkönsiirtoverkon hinnankorotukset ja verosuunnittelu toimivat argumentteina yksityistämistä vastaan.^lähde?

Katso myös

• Julkinen sektori
• Julkinen palvelu Suomessa
• Yhteiskunta
• Yksityistäminen Venäjällä
• Luettelo yksityistämisistä maittain

Aiheesta muualla

• Ari Mölsä: Julkisten tehtävien yksityistämistahti hirvittää oikeusoppineita. Ylen uutiset 10.7.2011.