Yliopistonmäki
Yliopistonmäki (ruots. Universitetsbacken) on Turun keskustassa, I kaupunginosassa sijaitseva mäki, joka on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Yliopistonmäen laella sijaitsee Turun yliopiston rakennuksia, muun muassa päärakennus ja pääkirjasto.
Yliopistonmäen korkeus on 38,8 metriä merenpinnan yläpuolella.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäki tunnettiin 1500-luvun loppupuolen asiakirjoissa nimillä Suur-Vatsela eli Mannisvuorilähde?, mutta pisimpään mäki on tunnettu Ryssänmäkenä. Yleisesti nimen arvellaan tulevan Turkua miehittäneiden venäläisistä sotilaista, mutta todennäköisemmin se tulee Jacob Ryss (Rydz) -nimisestä porvarista, joka omisti taloja mäellä[2][3]. Suomi–Neuvostoliitto-Seuran Turun piiritoimikunnan esityksestä Ryssänmäki nimettiin Vesilinnanmäeksi 1940-luvulla. Tämä nimi juontaa juurensa vuonna 1940 mäen laelle valmistuneesta Vesilinna-nimisestä vesitornista. Nykyisen nimensä Yliopistonmäki sai, kun Turun yliopisto siirtyi Turun kauppatorin reunalta uusiin rakennuksiinsa 1950-luvulla.[4]
Yliopistonmäellä on vielä jäänteitä Turun vanhasta tulliaitauksesta. lähde? Ennen Turun paloa mäki tunnettiin paremman väen asuinalueena, jolla asui runsaasti kirkonmiehiä ja Turun Akatemian väkeä. Turun palossa tuhoutuivat mäen asuinrakennukset ja siellä sijainneet toistakymmentä tuulimyllyä.[3]
Museovirasto on määritellyt Turun yliopiston Yliopistonmäen rakennukset yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[5]
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on suojellut Yliopistonmäen rakennuksista yliopiston päärakennuksen, Feeniks-kirjaston, luonnontieteidentalo 1:sen eli Naturan, Agoran ja Quantumin sekä lisäksi yliopiston kampuksen keskusaukion, siitä alkavan ns. promootioväylän, piha-alueet, Koskenniemenaukion ja Koskenniemenkadun portaikkoineen, sekä yhdyskäytävän[6], joka liittää yliopiston päärakennuksen luonnontieteiden taloon[7].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Knuuti, Heikki; Merenkylä, Liisa; Nordling, Seija ja Soilamo, Arto: ”Erilaisia pikkutietoja Turusta”, Kotikaupunkini Suomen Turku, s. 165. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-07684-1
- ↑ Pirjo Vismanen (2007) Kuppis! Ja päälle pikku hali Turun Sanomat 12.5.2007.
- ↑ a b Heikki Möttönen: Legendaa Ryssänmäestä. Aamuset, 9.5.2009, s. 6.
- ↑ Esko Kärkkäinen (1999) Aleksanterintori sai mennä (Arkistoitu – Internet Archive) Turun Sanomat 15.5.1999.
- ↑ Turun yliopisto Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Turun Yliopistonmäen rakennuksista on tehty rakennussuojelupäätös | Varsinais-Suomen ELY-keskus www.sttinfo.fi. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ RKY ι Museovirasto www.rky.fi. Viitattu 27.7.2024.