Kohtalo

Kohtalo (lat. fatum, mon. fata) tarkoittaa ennalta määrättyä tapahtumien kulkua. Usko jonkinlaiseen kohtaloon kuuluu osaan uskonnoista. Kohtalouskoa kutsutaan fatalismiksi.

• Kohtalo ei ole kotka, se hiipii niin kuin rotta. (Elizabeth Bowen)

• Me elämme aikaa jolloin ihmisen kohtalona on ihminen. (Bertolt Brecht)

• Kohtalo takoo meidät koviksi tai meltoiksi: se riippuu materiaalista. (Marie von Ebner-Eschenbach)

• Mikä ikinä meitä rajoittaakin, sanomme sitä kohtaloksi. (Ralph Waldo Emerson)

• Kohtalon minkä tahansa voi kantaa kauniisti. (Maria Jotuni)

• Ihmisen ylpein arpa: / tietäen turhaksi voiton / taistella turhan tähden. (Uuno Kailas)

• Ihmiskohtalo, meren vieriville aalloille kirjoitettu! (Volter Kilpi)

• Jokaiselle ihmiselle olemme kiinnittäneet hänen kohtalonsa hänen kaulaansa. (Koraani)

• Kaikkea voi tapahtua kaikille. (Raamattu, Saarn. 9:2)

• Kohtalo sekoittaa kortit ja me pelaamme. (Arthur Schopenhauer)

• Voi luoja! kun voisikin lukea kohtalon kirjaa. (William Shakespeare)

• "Kohtalo sekottaa ne kortit, joilla me pelaamme." Mutta eikö meidän vastapelaajamme ole juuri - kohtalo! Niin että siinä pelissä me olemme sangen avuttomia." (Juhani Siljo)

• Jokainen syntyy kuninkaaksi, ja useimmat kuolevat maanpaossa. (Oscar Wilde)

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.