tuominen
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tuominen (38)
- teonnimi verbistä tuoda
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuominen | tuomiset |
| genetiivi | tuomisen | tuomisten tuomisien |
| partitiivi | tuomista | tuomisia |
| akkusatiivi | tuominen; tuomisen |
tuomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuomisessa | tuomisissa |
| elatiivi | tuomisesta | tuomisista |
| illatiivi | tuomiseen | tuomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuomisella | tuomisilla |
| ablatiivi | tuomiselta | tuomisilta |
| allatiivi | tuomiselle | tuomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuomisena (tuomisna) |
tuomisina |
| translatiivi | tuomiseksi | tuomisiksi |
| abessiivi | tuomisetta | tuomisitta |
| instruktiivi | – | tuomisin |
| komitatiivi | – | tuomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuomis- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tuominen Kielitoimiston sanakirjassa