virke

Danish

Verb

virke (imperative virk, infinitive at virke, present tense virker, past tense virkede, perfect tense har virket)

1. function properly

   Lommelygten virker ikke!

   The torch does not work!

2. to work, to labor

   Synonym: arbejde

3. exert influence upon
   • 1991, Karsten Friis-Jensen, Latin og nationalsprog i Norden efter reformationen: Konference 1.-5. august 1987, Biskops-Arnö, Museum Tusculanum Press, →ISBN, page 179:

     Han vil altså ikke tale om: sprog, der virker på mennesker ved konvention, f.eks. universalsprog; eller overhovedet om sprog som tegn, der meddeler et indhold.

     Thus, he does not want to talk about: languages, doing work on humans by convention, e.g. universal languagez; or about languages as signs conveying content at all.

4. seem, appear

   Du virker lidt sur.

   You seem a little angry.

Conjugation

Inflection of virke

	present	past
simple	virker	virkede
perfect	har virket	havde virket
passive	—	—
participle	virkende	virket
imperative	virk	—
infinitive	virke	—
auxiliary verb	have	—
gerund	—	—

Noun

virke

1. (uncountable) work, labor

Declension

Declension of virke

neuter gender	Singular
	indefinite	definite
nominative	virke	virket
genitive	virkes	virkets

Finnish

Etymology

virkkaa (“to say, utter”) (dialectal) +‎ -e. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1880.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋirkeˣ/, [ˈʋirk̟e̞(ʔ)]
• Rhymes: -irke
• Syllabification^(key): vir‧ke

Noun

virke

1. (grammar) sentence

Usage notes

• virke means only the whole sentence or set of clauses ending with a period, exclamation point or question mark. Thus, "Minä menen kouluun, vaikka en jaksaisi." is a virke, while "Minä menen kouluun" is a lause (or more exactly a päälause) and vaikka en jaksaisi is a lause (or more exactly a sivulause).

Declension

Inflection of virke (Kotus type 48*A/hame, kk-k gradation)
nominative		virke	virkkeet
genitive		virkkeen	virkkeiden virkkeitten
partitive		virkettä	virkkeitä
illative		virkkeeseen	virkkeisiin virkkeihin
		singular	plural
nominative		virke	virkkeet
accusative	nom.	virke	virkkeet
	gen.	virkkeen
genitive		virkkeen	virkkeiden virkkeitten
partitive		virkettä	virkkeitä
inessive		virkkeessä	virkkeissä
elative		virkkeestä	virkkeistä
illative		virkkeeseen	virkkeisiin virkkeihin
adessive		virkkeellä	virkkeillä
ablative		virkkeeltä	virkkeiltä
allative		virkkeelle	virkkeille
essive		virkkeenä	virkkeinä
translative		virkkeeksi	virkkeiksi
abessive		virkkeettä	virkkeittä
instructive		—	virkkein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of virke (Kotus type 48*A/hame, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative virkkeeni virkkeeni accusative nom. virkkeeni virkkeeni gen. virkkeeni genitive virkkeeni virkkeideni virkkeitteni partitive virkettäni virkkeitäni inessive virkkeessäni virkkeissäni elative virkkeestäni virkkeistäni illative virkkeeseeni virkkeisiini virkkeihini adessive virkkeelläni virkkeilläni ablative virkkeeltäni virkkeiltäni allative virkkeelleni virkkeilleni essive virkkeenäni virkkeinäni translative virkkeekseni virkkeikseni abessive virkkeettäni virkkeittäni instructive — — comitative — virkkeineni second-person singular possessor singular plural nominative virkkeesi virkkeesi accusative nom. virkkeesi virkkeesi gen. virkkeesi genitive virkkeesi virkkeidesi virkkeittesi partitive virkettäsi virkkeitäsi inessive virkkeessäsi virkkeissäsi elative virkkeestäsi virkkeistäsi illative virkkeeseesi virkkeisiisi virkkeihisi adessive virkkeelläsi virkkeilläsi ablative virkkeeltäsi virkkeiltäsi allative virkkeellesi virkkeillesi essive virkkeenäsi virkkeinäsi translative virkkeeksesi virkkeiksesi abessive virkkeettäsi virkkeittäsi instructive — — comitative — virkkeinesi first-person plural possessor singular plural nominative virkkeemme virkkeemme accusative nom. virkkeemme virkkeemme gen. virkkeemme genitive virkkeemme virkkeidemme virkkeittemme partitive virkettämme virkkeitämme inessive virkkeessämme virkkeissämme elative virkkeestämme virkkeistämme illative virkkeeseemme virkkeisiimme virkkeihimme adessive virkkeellämme virkkeillämme ablative virkkeeltämme virkkeiltämme allative virkkeellemme virkkeillemme essive virkkeenämme virkkeinämme translative virkkeeksemme virkkeiksemme abessive virkkeettämme virkkeittämme instructive — — comitative — virkkeinemme second-person plural possessor singular plural nominative virkkeenne virkkeenne accusative nom. virkkeenne virkkeenne gen. virkkeenne genitive virkkeenne virkkeidenne virkkeittenne partitive virkettänne virkkeitänne inessive virkkeessänne virkkeissänne elative virkkeestänne virkkeistänne illative virkkeeseenne virkkeisiinne virkkeihinne adessive virkkeellänne virkkeillänne ablative virkkeeltänne virkkeiltänne allative virkkeellenne virkkeillenne essive virkkeenänne virkkeinänne translative virkkeeksenne virkkeiksenne abessive virkkeettänne virkkeittänne instructive — — comitative — virkkeinenne third-person possessor singular plural nominative virkkeensä virkkeensä accusative nom. virkkeensä virkkeensä gen. virkkeensä genitive virkkeensä virkkeidensä virkkeittensä partitive virkettään virkettänsä virkkeitään virkkeitänsä inessive virkkeessään virkkeessänsä virkkeissään virkkeissänsä elative virkkeestään virkkeestänsä virkkeistään virkkeistänsä illative virkkeeseensä virkkeisiinsä virkkeihinsä adessive virkkeellään virkkeellänsä virkkeillään virkkeillänsä ablative virkkeeltään virkkeeltänsä virkkeiltään virkkeiltänsä allative virkkeelleen virkkeellensä virkkeilleen virkkeillensä essive virkkeenään virkkeenänsä virkkeinään virkkeinänsä translative virkkeekseen virkkeeksensä virkkeikseen virkkeiksensä abessive virkkeettään virkkeettänsä virkkeittään virkkeittänsä instructive — — comitative — virkkeineen virkkeinensä

Derived terms

compounds

• virkerakenne

 

Further reading

• “virke”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Norwegian Bokmål

Etymology

From Old Norse virki (noun), and German wirken (verb).

Noun

virke n (definite singular virket, uncountable)

1. (uncountable) business; work
2. of or related to woodwork

Derived terms

• samvirke

Verb

virke (imperative virk, present tense virker, passive virkes, simple past and past participle virka or virket, present participle virkende)

1. to work
2. to affect
3. to seem

   det virker som en evighet ― it seems like an eternity

Derived terms

Terms derived from virke (verb)

• medvirke
• påvirke
• samvirke
• virkemiddel
• virkning

 

References

• “virke” in The Bokmål Dictionary.

Norwegian Nynorsk

Etymology

From Old Norse virki, influenced by Norwegian Bokmål virke. Doublet of vyrke n.

Noun

virke n (definite singular virket, uncountable)

1. business; work
2. of or related to woodwork; wood, timber

Synonyms

• (wood): vyrke

Derived terms

• samvirke

See also

• verke, verka

References

• “virke” in The Nynorsk Dictionary.

Swedish

Pronunciation

• Audio:

  (file)

Noun

virke n

1. wood cut into boards or planks, to be used in carpentry or other construction work; lumber, timber

Declension

Declension of virke

		nominative	genitive
singular	indefinite	virke	virkes
	definite	virket	virkets
plural	indefinite	—	—
	definite	—	—

Anagrams

• viker