Wikipedia

Benjamin Franklin

yhdysvaltalainen tieteilijä, diplomaatti ja kirjailija

Benjamin Franklin (17. tammikuuta 1706 – 17. huhtikuuta 1790)[1] oli yhdysvaltalainen toimittaja, kirjailija, filantrooppi, tiedemies, keksijä ja diplomaatti.[2] Hän oli myös yksi Yhdysvaltain vallankumouksen johtajista ja tunnettu sitaateistaan sekä kokeiluistaan sähkön parissa.

Benjamin Franklin
Benjamin Franklinin muotokuva
Benjamin Franklinin muotokuva
Henkilötiedot
Syntynyt17. tammikuuta 1706
Boston, Massachusetts, Brittiläinen Amerikka [1]
Kuollut17. huhtikuuta 1790 (84 vuotta)
Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat [1]
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Ammatti Kirjailija, tiedemies ja diplomaatti
Puoliso Deborah Read
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Varhainen elämä

muokkaa

Franklin syntyi Bostonissa, Massachusettsissa 17-lapsisen sisaruskatraan 15. lapsena. Hän kävi Bostonin latinalaista koulua, mutta lopetti koulunkäynnin 10-vuotiaana, ja ryhtyi 12-vuotiaana työskentelemään kirjanpainajan oppipoikana. Hän lähti nuorena koettamaan onneaan Lontooseen, mutta palasi sieltä pian aloittaakseen Philadelphiassa oman kirjapainonsa, josta pian tuli yksi maan parhaista. Sieltä käsin Franklin julkaisi sanomalehteä Poor Richard's Almanac (1737–1757).

Diplomaatin ura

muokkaa

Franklin edusti Pennsylvanian siirtokuntaa Albanyn kongressissa 1754 ja kuului liikkeeseen, joka vastusti vuoden 1765 leimaverolakia. Vuonna 1775 hänet valittiin Pennsylvanian edustajana Philadelphiassa kokoontuneeseen toiseen mannermaakongressiin. Hän oli yhtenä jäsenenä myös mannermaakongressin asettamassa toimikunnassa, joka laati Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen tekstin kesäkuussa 1776. Toimikuntaan kuuluivat hänen lisäkseen John Adams, Roger Sherman, Robert R. Livingston ja Thomas Jefferson. Syyskuussa 1776 Franklin matkusti Pariisiin ja neuvotteli myöhemmin liittosopimuksesta Ranskan kanssa Britanniaa vastaan 1778. Hänen neuvottelunsa olivat pohjana vastaitsenäistyneiden Yhdysvaltojen ja Britannian väliselle Pariisin rauhalle vuonna 1783. Franklin toimi Pennsylvanian osavaltion presidenttinä 1785–1788. Franklin osasi kuutta kieltä: englantia, ranskaa, italiaa, espanjaa, latinaa ja saksaa.

Tiedemies ja keksijä

muokkaa
 
David Martin, Benjamin Franklin, 1767.
 
Benjamin Franklinin keksimä lasiharmonikka

Franklin oli kiinnostunut politiikasta ja tieteistä. Hän perusti vuonna 1743 American Philosophical Society -tiedeyhteisön, jossa puhuttiin politiikasta ja tieteestä.

Franklin valittiin The Royal Society of Arts'n jäseneksi vuonna 1756. Samaan aikaan hänet kutsuttiin seuran Brittiläisen Amerikan kunniakirjeenvaihtajaksi. Franklin vaikutti seuran Yhdysvaltain osaston syntyyn, mikä on vieläkin olemassa.[3]

Franklin innostui ystäviensä kautta tekemään sähköön liittyviä kokeita ja esitti teorian sähkön olemuksesta. Hän valitsi sähkövarausta kuvaamaan negatiiviset ja positiiviset etumerkit siten, että plus vastasi lasisähköä ja miinus lakkasähköä, jolloin sähkövirta kulki positiivisesta varauksesta negatiiviseen. Tätä merkintätapaa käytetään edelleen, vaikka sähkön kuljettajan, elektronin, tiedetäänkin nykyään olevan negatiivisesti varautunut, joten sähkövirran suunta on eri suunta kuin sähkön kuljettajien suunta.[4] Franklin teki erilaisia kokeita ilmiön toteamiseksi ja todisti myös salaman olevan sähköilmiö.

Benjamin Franklin oli myös keksijä. Hän keksi muun muassa maailman ensimmäiset torneihin asennettavat ukkosenjohdattimet, kaksitehoiset silmälasit ja lasiharmonikka-nimisen instrumentin. Ukkosenjohdattimiin kohdistui kritiikkiä, koska salamoiden ajateltiin olevan Jumalan rangaistuksia ihmisille. Franklin itse oli deisti, joten hän ei nähnyt tätä ongelmana.

Franklin oli myös kiinnostunut kielestä ja laati ehdotuksen englannin kielen oikeinkirjoituksen uudistamiseksi. Hän kehitteli aakkoset, joissa oli kuusi uutta kirjainta kielen äänteitä varten.[5]

Benjamin Franklinin filosofisia lausahduksia on sittemmin siteerattu eri lähteissä. Eräs kuuluisa lainaus on "failure to prepare is preparing to failure" eli vapaasti suomennettuna "valmistautumisessa epäonnistuminen on valmistautumista epäonnistumiseen". Hänellä oli myös ymmärrystä ihmisen perimmäistä luontoa kohtaan, mikä ilmenee hänen kirjoituksestaan vuodelta 1753: "Jos jompaakumpaa sukupuolta oleva valkoihoinen on joutunut nuorena intiaanien vangiksi ja elänyt jonkin aikaa heidän keskuudessaan, niin vaikka heidän ystävänsä maksaisivat hänestä lunnaat ja kohtelisivat häntä mitä suurimmalla hellyydellä, jotta hän jäisi valkoisten pariin... niin silti hän alkaa nopeasti inhota meidän elämäntapaamme ja kaikkea sitä työtä ja vaivaa mitä se vaatii, ja ensimmäisen tilaisuuden tullen hän pakenee metsiin, mistä häntä ei enää saa millään keinoin takaisin.. Kun intiaanilapsi on kasvatettu meidän luonamme ja hänelle on opetettu meidän kielemme ja tapamme, niin kun hän menee tapaamaan entisiä sukulaisiaan ja kuljeskelee heidän mukanaan, ei häntä enää saa suostutelluksi palaamaan valkoisten keskuuteen."

Yhteiskunnallinen aktivisti

muokkaa

Vapaapalokunta

muokkaa

Eräs vähemmälle huomiolle jäänyt seikka Franklinista puhuttaessa on hänen ideoimansa vapaapalokunta-aate. Hän perusti Union Fire Company -yhtiön vuonna 1736. Ensimmäinen vapaapalokunta perustettiin Philadelphiaan samana vuonna. Samalla hän ideoi palovakuutusyhtiön toimintamallin ja perusti myös yhtiön nimeltä "Hand-In-Hand" (suom. Käsi Kädessä). Franklin vastaanotti Royal Societyn Copley-mitalin 1753.

Ensimmäinen yleinen kirjasto

muokkaa

Sanotaan, että Franklin perusti maailman vanhimman yleisen kirjaston[6] vuonna 1731.[7] Se toimii yhä, Philadelphian kirjastokomppanian nimellä.[7] Toisen määritelmän mukaan kyseessä oli ensimmäinen onnistunut lainauskirjasto.[7] Toisaalta sittemmin kadonneita julkisia kirjastoja oli ollut ainakin Englannissa jo aiemmin.

Franklinin perustama kirjasto oli aluksi perustaja-käyttäjiensä rahoittama osuuskuntakirjasto.[6] 1850-luvulle asti se oli Yhdysvaltojen suurin julkinen kirjasto.[7] Ensimmäinen verorahoitteinen kirjasto perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1833.[6]

Lähettiläänä Ranskassa 1776–1785

muokkaa
 
Benjamin West, Pariisin rauha, 1783-1784.

Franklin lähetettiin Yhdysvaltain neuvottelijana Ranskaan. Hän asui Passyn esikaupungissa lähellä Pariisia vuodet 1776–1785. Franklin neuvotteli liittolaissopimuksen Ranskan kanssa Britanniaa vastaan vuonna 1778 ja neuvotteli Pariisin rauhasta vuonna 1783.

Myös suomalainen Georg Magnus Sprengtporten tuli Franklinin vaikutuspiiriin tämän Pariisin-vuosien aikana, ja onkin esitetty että tämän tasavaltalaiset aatteet ja itsenäisyyspuheet vaikuttivat Sprengtporteniin syvästi, omalta osaltaan sysäten liikkeeseen impulssin, joka myöhemmin johti Suomen autonomiaan ja lopulta itsenäisyyteen.

Pennsylvanian osavaltion presidenttinä

muokkaa

Franklin valittiin John Dickinsonin seuraajaksi Pennsylvanian osavaltion kuudenneksi presidentiksi 18. marraskuuta 1785. Pennsylvanian presidentin virka oli analogisesti moderni versio kuvernöörin virasta. Hänellä oli myös merkittävä rooli Pennsylvanian yliopiston ja Franklin & Marshall Collegen perustamisessa. Franklin oli virassa 5. marraskuuta 1788 asti.

Philadelphian kokous

muokkaa

Franklin oli Philadelphiassa järjestetyn perustuslaillisen konventin jäsen 25. toukokuuta – 17. syyskuuta 1787. Perustuslaillinen konventti hyväksyi Yhdysvaltain perustuslain 17. syyskuuta 1787.

Uskonnolliset näkemykset

muokkaa

Franklinin lapsuudenkoti oli syvästi puritanistinen, joka yritti aluksi lähettää Benjaminin pappisseminaariin. Tämän runsas lukeminen nuorena myös sai hänet epäilemään perheensä uskontoa, mitä vastaan Benjaminin isä taisteli tarjoamalla pojallee deismivastaista luettavaa, mutta turhaan. Franklin kirjoitti myöhemmin "minusta tuli pian tämän jälkeen perusteellinen deisti".[8]

Huolimatta siitä, että Franklin oli oman ilmoituksensa mukaan deisti, hän pyysi, että perustuslaillinen konventti aloittaisi kokouksensa rukouksella. Hän piti kristinuskoa hyödyllisenä siinä mielessä, että tarjosi hyveellisiä elämänohjeita.[9]

Kuolema ja muistaminen

muokkaa
 
James Earle Fraser, Benjamin Franklin, 1906–1911.

Franklin kuoli 84-vuotiaana 17. huhtikuuta 1790. Hänen hautajaisiinsa osallistui arviolta 20 000 ihmistä. Hänet on haudattu Christ Church Burial Groundin hautausmaalle Philadelphiaan.

Testamentissaan Franklin jätti sekä Philadelphian että Bostonin kaupungeille 2000 dollaria kuitenkin sillä ehdolla, että kaupungit pääsisivät käsiksi rahoiksi vasta 100 vuoden päästä ja voitto jakaa vasta toisen 100 vuoden jälkeen. Vuonna 1990 Pensylvanian lainsäädäntöelin päätti käyttää 2 miljoonan dollarin arvoiseksi kasvaneen investoinnin erilaisten säätiöiden rahoitukseen. Bostonin saama testamentti oli kasvanut 4,5 miljoonan dollarin arvoiseksi.[10][11]

Vuonna 1976, osana Yhdysvaltain itsenäisyysjuhlia, kongressi nimesi 20 jalan (6 metriä) korkean Philadelphiassa sijaitsevan Benjamin Franklinin muistopatsaan Benjamin Franklinin kansalliseksi muistomerkiksi.

Franklinin merkitystä sekä tiedemiehenä että poliitikkona on kuvattu latinankielisellä lentävällä lauseella: Eripuit coelo fulmen sceptrumque tyrannis (suom. Tempaisi taivaalta salaman ja tyrannilta valtikan).

Suomennettuja teoksia

muokkaa
  • Wanhan Richardin aawe- ja neuwo-kirja: opettawa kuinga hänen halullinen lukiansa taitaa tulla rikkaxi, onnellisexi ja kunnioitettawaxi. Ruotsin kielestä suomenettu. Prändätty J. C. Frenckellin ja pojan tykönä Turusa 1826
  • Rikkauden awain ja onnen ohjat, eli Wanhan Richardin keinot kaikkinaiseen menestykseen. Barck, Oulu 1832
  • Neuwoja kaikille säädyille rikkaaksi ja onnelliseksi päästäksensä. Benjami Franklinin mukaan ; suomentanut Jaakko Jaakonpoika (Karl Henrik Jakob Ignatius). A. C. Öhman, Porvoo 1843
  • Richardi-waarin wiisaus. Unggren, Nikolainkaupunki 1875
  • Rikkauden avain ja onnen ohjat, eli vanhan Rikardin keinot kaikkinaiseen menestykseen. Barck, Oulu 1891
  • H. Screibler: Kirjanpainaja Benjamin Franklin: otteita hänen kirjoittamastaan omasta elämäkerrastaan, teoksesta "Tie rikkauteen" y.m; suom. Helmi Krohn. Otava 1921

Lähteet

muokkaa
  • Philip's World History Encyclopedia, s. 147–148. Määritä julkaisija!
  • Grimberg: Kansojen historia osa 17, s. 340. Määritä julkaisija!

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c britannica.com: Benjamin Franklin
  2. ↑ Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 60–70. ("Franklin") Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0
  3. ↑ RSA US events The RSA. 22.5.2024. Viitattu 23.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Arja Simonen: Sähköhistoriaa dlc.fi. Viitattu 4.1.2008.
  5. ↑ Benjamin Franklin's Phonetic Alphabet, Omniglot.org
  6. ↑ a b c New Library Technologies Dispense With Librarians, The Wall Street Journal, October 25, 2010.
  7. ↑ a b c d Overview (Arkistoitu – Internet Archive), The Library Company of Philadelphia (luettu 30.8.2012)
  8. ↑ Kidd, Thomas S.: Reconciling Deism and Puritanism in Benjamin Franklin Yale University Press. 12.5.2017. Viitattu 18.10.2023. (englanti)
  9. ↑ Kidd, Thomas S.: Perspective | How Benjamin Franklin, a deist, became the founding father of a unique kind of American faith Washington Post. 27.10.2021. Viitattu 18.10.2023. (englanti)
  10. ↑ Ben Franklin Fund Centre Foundation. 2024. Viitattu 11.9.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Dapcevich, Madison: Did Ben Franklin Leave $2,000 Each to Boston and Philadelphia? Snopes. 10.9.2021. Viitattu 11.9.2024. (englanniksi)

Mediaa

muokkaa
  • Ken Burns: Benjamin Franklin (2022) Dokumenttisarja. 3 h 41 min.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Yhdysvaltain ylipostimestarit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Benjamin_Franklin&oldid=22713921”