Pohjanmaan maakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nykymaakuntaa. Historiallista maakuntaa käsittelee Pohjanmaan historiallinen maakunta ja muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Pohjanmaan maakunta
Österbotten

vaakuna

sijainti

Historialliset läänit Pohjanmaan lääni (1634–1775)
Vaasan lääni (1775–1997)
Länsi-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Vaasa
Maakuntajohtaja Kaj Suomela
Pinta-ala ilman merialueita 7 578,88 km²
13:nneksi suurin 2021 
Kokonaispinta-ala 17 833,98 km²
8:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 7 401,34 km²
– sisävesi 177,54 km²
– meri 10 255,10 km²
Väkiluku 178 460
12:nneksi suurin 30.9.2024 [2]
– väestötiheys 24,11 as./km² (30.9.2024)
Maakuntalaulu Vaasan marssi
Nimikkolajit  
– eläin hirvi
– järvi Luodonjärvi
– kala siika
– kasvi mesiangervo
– kivi Vaasan graniitti
– lintu tervapääsky
Lyhenne FI-12

Pohjanmaa (ruots. Österbotten, vuoteen 1998 Vaasan rannikkoseutu, Vasa kustregion) on nykymaakunta Länsi-Suomessa.

Se sijaitsee Selkämeren ja Merenkurkun rannikolla Pohjanmaan historiallisen maakunnan lounaisosassa. Naapurimaakuntia ovat Keski-Pohjanmaa pohjoisessa, Etelä-Pohjanmaa idässä ja Satakunta etelässä. Pohjanmaasta, Etelä-Pohjanmaasta ja Keski-Pohjanmaasta käytetään yhteisnimitystä Pohjalaismaakunnat. Yleisesti suomen kielessä termillä "Pohjanmaa" kuitenkin tarkoitetaan Etelä-Pohjanmaata, johon usein luetaan mukaan myös Pohjanmaan rannikkoseutu sekä Keski-Pohjanmaa.

Maakunta käsittää pääasiassa suomenruotsalaisten asuman osan historiallista Pohjanmaata. Lisäksi Pohjanmaan maakunnan ulkopuolella ruotsia puhutaan Kokkolassa Keski-Pohjanmaalla. Pohjanmaan maakuntaan kuuluvista kunnista Laihia on vanhastaan suomenkielinen, toisista osa on ollut aiemmin yksikielisesti ruotsinkielisiä. Alueen vanhat rannikkokaupungit ovat jo vanhastaan olleet kaksikielisiä kuten nykyään useimmat muutkin kunnat. Kaksikielisistä kunnista ruotsinkieliset ovat enemmistönä muissa paitsi Vaasassa ja Kaskisissa[3]. Vuonna 2021 koko maakunnan asukkaista 89 161 (50,6 %) oli ruotsinkielisiä, 73 120 (41,5 %) suomenkielisiä ja 13 760 (7,8 %) muunkielisiä.[4][5]

Suomenruotsalaisten puhekielessä Pohjanmaata kutsutaan usein nimellä Pampas. Nimitys juontuu Argentiinan pampa-aroista, jotka ovat tasaisia silmänkantamattomiin.[6]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan rannikkoalueet olivat muinaislöytöjen perusteella esikristillisenä aikana varsin harvaan asuttuja. Suuri osa nykyisestä Pohjanmaan metsä- ja viljelymaasta oli vielä meren alla. Ensimmäinen vakituinen asutus oli Kyröjoen alajokilaaksossa, nykyisen Vöyrin alueella. Kristillisen aikakauden alussa asutettiin Vöyrin lisäksi luultavasti myös Pedersören ja Munsalan alue.[7]

Asutuksen syntyminen Pohjanmaalle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ruotsalaisten tulo Suomeen
Korsholman linnan muistoristi.

Ensimmäisiä seurakuntia Pohjanmaalla olivat Mustasaaren ja Pedersören seurakunnat, joiden on katsottu olevan peräisin 1200-luvulta. Seuraavalla vuosisadalla syntyneeksi seurakunnaksi on mainittu Närpiö, jolloin myös Lapväärtin alue on asutettu. Katolisena aikana on syntynyt myös Kokkolan seurakunta. 1500-luvun alkuun mennessä oli perustettu myös Oravaisten seurakunta. Muut nykyisistä Pohjanmaan kunnista tulivat itsenäisen seurakunnan kannalta tarpeeksi tiheäksi asutetuiksi vasta uskonpuhdistuksen jälkeen.[7]

On arveltu, että siirtolaisuus Pohjanmaalle alkoi 1200-luvun lopussa ja 1300-luvun alkupuolella. Pohjanmaan siirtolaisia tuettiin Ruotsista käsin ja sisämaassa asuneiden suomalaisten kalalahdet ja -satamat annettiin heidän käyttöönsä.[8] Paikannimistä ja väestöstä päätelleen ruotsalaiset olivat paikoin alueen ensimmäisiä asukkaita. Suomalaista alkuperää olevaa nimistöä ovat pääasiassa vesistöjen, järvien, lahten ja saarten nimet, mikä viittaa siihen että sisäsuomalaiset kalastivat rannikolla, mutta eivät välttämättä asuneet siellä vakinaisesti. Ruotsinkieliset nimistö on kristillistä ja peräisin keskiajalta. Ruotsinkieliset paikannimet viittaavat lampaiden hoitoon. Asutuksen leviäminen tapahtui enimmäkseen jokilaaksoja pitkin.[9]

Ruotsalainen historiankirjoittaja Johannes Messenius oleskeli vuonna 1616 Vaasassa, tarkoituksenaan selvittää miten ruotsalaiset asukkaat olivat paikalle tulleet. Hän tutki vanhoja asiakirjoja ja tapasi paikallisia ruotsinkielisiä. Tutkimustensa perusteella hän näki Birger Jaarlin nousseen maihin Pohjanmaalla matkalla Hämeeseen samalla kukistaen vastarinnan ja asuttaen ruotsalaisia alueelle. Selvitystensä perusteella hän totesi: "Sinne, mistä väki oli karkotettu pois asetettiin ruotsalaiset talonpojat suomalaisten sekaan asumaan. Joka toisen kylän asukkaina, siellä siksi yhä elää ruotsalaisia. Heidän pitäjänkirkkonsa rakennettiin Mustasaareen sekä Pietarsaareen eikä siellä sitten enää epäjumalia palvottu. On kirkonmäillä markkinoita, usein joka vuosi."[10]

Pohjanmaan maakunnan alueella on kolme keskiaikaista kivikirkkoa, edelleen käytössä olevat Närpiön ja Pedersören kirkot sekä raunioitunut Pyhän Marian kirkko Vanhassa Vaasassa.[11]

Korsholman linna ja maakunnan synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Korsholman linnalääni

Korsholman linna perustettiin 1300-luvun lopulla, mistä käsin hallittiin Länsi-Pohjaa ja Västerbottenin aluetta.[12] Samoihin aikoihin Pohjanmaa alkoi muotoutua maakunnaksi. Se mainitaan ruotsalaisissa lähteissä Östernorrlannin nimellä, ja Pohjanmaa olikin pitkään hallinnollisesti osa Suurnorrlantia. Österbotten-nimi otettiin käyttöön 1400-luvulla.[13]

Vuonna 1441 Korsholman lääni erotettiin Länsipohjasta, ja se oli läänitettynä useillekin mahtimiehille, muun muassa Kaarle Knuutinpoika Bondelle. Itse linna jäi 1500-luvun alkuun mennessä käytöstä, ja se korvattiin kuninkaankartanolla. Lääninhallinnon uudistuksessa 1630-luvulla keskus siirtyi Ouluun, ja Korsholman perinteitä tuli jatkamaan vuonna Vaasan kaupunki. 1600-luvun alkuun mennessä seurakunnat syntyivät myös Lapväärttiin, Vähäänkyröön, Vöyrille, Laihialle, Maalahteen ja Uuteenkaarlepyyhyn.[13]

Lainkäytön osalta Pohjanmaa kuului vuoteen 1776 asti samaan laamannikuntaan kuin muu Suomi.[14] Vuonna 1776 tapahtui tärkeä hallinnollinen jako, kun Pohjanmaan läänin eteläinen osa erotettiin Vaasan lääniksi. Vaasan lääniin liitettiin myös Kokemäenkartanoon lääniin kuuluneita osia sekä Satakunnan koillisosia. Oikeushallinnon kannalta tärkeä Vaasan hovioikeus perustettiin samanaikaisesti.[12][13]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinnanmuodot ja maaperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanmaan pinta-ala kasvaa voimakkaasti maankohoamisen vuoksi. Merenkurkun ja Perämeren rannikolla maankohoamisen tahti on runsas metri sadassa vuodessa. Maanpinta kohoaa rannikolta loivasti sisämaata kohden. Suhteelliset korkeusvaihtelut ovat alueella pieniä. Yksittäisistä kohoumista tunnetuimpia ovat Kristiinankaupungin Pyhävuori (129 m).[15]

Pohjanmaan kallioperä Vaasan eteläpuolelta Pietarsaaren pohjoispuolelle asti on yhtenäistä granodioriitti- ja kvartidioriittialuetta. Sen eteläpuolele Närpiöön asti kiertyy graniittijuonien luonnehtima migmaattinen gneissivyöhyke. Vyöhykkeellä on paikoin graniittien, amfiboliittien, granodioriittien ja kvartsiittien pienehköjä esiintymiä.[15]

Vaasan eteläpuolella sijaitsevassa Sulvan Söderfjärdenin renkaassa on kambrisia hiekka- ja savikerrostumia useita kymmeniä metrejä irtomaakerroksen alla. Läpimitaltaan 5–6 kilometrin alajuinen Söderfjärden on todennäköisesti syntynyt matalaan mereen syöksyneen meteoriitin aiheuttamana. Söderfjärdenin altaassa on irtainta kerrostumaa havaittu jopa yli 70 m.[15]

Alueen yleisin maalaji on moreeni. Runsaimmin avokallioita on Kristiinankaupungin alueella. Kumpumoreenikenttiä on runsaimmin muun muassa Laihian ja Vaasan–Maksamaan seudulla. Erityisesti Vaasan seudun moreenille ominaista on lohkareisuus. Raippaluodon alueella esiintyy erityisen runsaasti De Geer -moreeneja.[15]

Vesistöt ja merialueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä merelle Stubbenin majakalta Uudessakaarlepyyssä.

Pohjanmaata reunustaa kokonaisuudessa länsipuolella sijaitseva Pohjanlahti. Merialueet rajoittuvat kolmeen alueeseen: Selkä- ja Perämereen sekä niitä yhdistävään Merenkurkkuun. Rantaviiva on hyvin rikkonainen, ja sitä edustaa erityisesti Merenkurkun ja Perämeren alueella sokkeloinen saaristo.[15]

Koko maakunta kuuluu Pohjanlahteen laskevien jokivesistöjen piiriin. Jokivesistöjä ovat Selkämereen laskevat Lapväärtinjoki, Tiukanjoki, Närvijoki, Maalahdenjoki, Laihianjoki sekä Perämereen laskevat Kyrönjoki, Oravaistenjoki, Lapuanjoki, Purmonjoki, Ähtävänjoki sekä Porasjoki. Herkimmin tulvivia alueita ovat Kyrönjoen, Lapuanjoen ja Närvijoen varret.[15]

Teollisuuden raakavesitarpeita varten on Pietarsaaren luona padottu merenlahdista Luodonjärvi ja Jouxfjärden sekä Kaskisten luona Pjelaxfjärdenin altaat makeanveden varastoiksi.[15]

Saaristo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaristoista huomattavin on Vaasan saaristo, jonka suurimpia saaria ovat Raippaluoto, Björkö, Bergö ja Köklot. Uloimmista saariryhmistä huomattavimpia ovat Rönnskären, Mikkelinsaaret sekä Valassaaret, jonka eteläisimmiltä luodoilta on matkaa vastarannan lähimmille saarille vain runsaat 20 kilometriä. Pietarsaaren edustan huomattavimpia saaria ovat teiden yhdistämät Eugmon ja Luodon saaret. Kaskisen ja Kristiinankaupungin saaret ovat pieniä.[15]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanlahden vaikutus näkyy selvästi Pohjanmaan ilmastossa. Voimakkaimmin vaikutus tuntuu aivan rannikolla alkukesän viileytenä ja syksyn sisämaata korkeampina lämpötiloina. Myös skandien vaikutus tuntuu rannikkoalueen ilmastossa länsivirtausten aikana. Vuoriston ylittäessään ilmamassat luovuttavat huomattavan osan kosteudesta vuorten länsirinteille, jolloin kosteuden tiivistymisestä vapautunut lämpö kohottaa lämpötiloja Pohjanlahden rannikkoseuduilla. Tämä saa aikaan pilvettömiä ja leutoja säätiloja.[15]

Pohjanmaan rannikkoseutu on Lapin ohella Suomen vähäsateisinta aluetta.[15]

Kasvillisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanmaan kasvillisuus kuuluu pääosin 20–30 km leveään rannikkovyöhykkeeseen. Vyöhykkeen suot ovat enimmältään tyypillisiä kermikeidassoita. Putkilokasvilajien määrä nousee eteläisellä rannikolla lähes sataan ja kokonaismäärä rannikolla runsaat 400. Rannikon valtapuu on kuusi, joka muodostaa vyöhykkeen puustosta lähes kaksi kolmannesta. Lehtoja ja lehtomaisia metsiä esiintyy myös eteläisellä rannikkovyöhykkeellä.[16]

Eläimistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikkovyöhyke on tärkeää merikalastusaluetta. Tärkein saaliskala on silakka ja muita merkittäviä kaloja ovat siika, ahven, hauki ja lahna. Myös kilohailia esiintyy eteläisillä rannoilla. Saariston suojissa asustaa Pohjanlahden hylkeitä.[16]

Kunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjanmaa kuntakeskuksineen.

Nykymaakunnassa on 14 kuntaa, joista kuusi on kaupunkeja. Kuntakeskusten sijainti käy ilmi oheisesta kartasta.

Entiset kunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluemuutoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Isokyrö siirtyi Etelä-Pohjanmaan maakuntaan 2021.

Seutukunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykymaakunta jakautuu kolmeen seutukuntaan:

Lisäksi maakuntaan kuului vuonna 2021 lakkautettu Kyrönmaan seutukunta.

Suurimmat taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Pohjanmaalla sijaitsi 54 taajamaa.[17] Seuraavassa on lueteltu maakunnan kymmenen suurinta taajamaa.

# Taajama Kunta Väkiluku
(31.12.2017)[18]
1 Vaasan keskustaajama Vaasa 59 204
Mustasaari 8 486		 &&&&&&&&&&067690.&&&&0067 690
2 Pietarsaaren keskustaajama Pietarsaari 18 920
Pedersören kunta 1 904		 &&&&&&&&&&020824.&&&&0020 824
3 Laihian kirkonkylä Laihia 6 587
Vaasa 29		 &&&&&&&&&&&06616.&&&&006 616
4 Närpiön keskustaajama Närpiö &&&&&&&&&&&04296.&&&&004 296
5 Sundom-Sulva (Sundom) Vaasa 2 334
Mustasaari 1 531		 &&&&&&&&&&&03865.&&&&003 865
6 Vähänkyrön kirkonkylä Vaasa 2 605
Isokyrö 885		 &&&&&&&&&&&03490.&&&&003 490
7 Uudenkaarlepyyn keskustaajama Uusikaarlepyy &&&&&&&&&&&03429.&&&&003 429
8 Kolppi Pedersören kunta &&&&&&&&&&&03101.&&&&003 101
9 Maalahden kirkonkylä Maalahti &&&&&&&&&&&02915.&&&&002 915
10 Kristiinankaupungin keskustaajama Kristiinankaupunki &&&&&&&&&&&02706.&&&&002 706

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Pohjanmaan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 168 939
1985
  
 172 805
1990
  
 172 448
1995
  
 174 167
2000
  
 173 228
2005
  
 173 627
2010
  
 177 946
2015
  
 181 679
2020
  
 180 410
Lähde: Tilastokeskus.[19]

Tilastokeskuksen vuoden 2012 väestöennusteen mukaan Pohjanmaan väkiluku jatkaa keskimääräistä nopeampaa kasvuaan. Ennusteen mukaan Pohjanmaalla on vuonna 2020 noin 188 000 ja vuonna 2030 noin 197 000 asukasta. Suuren osan Pohjanmaan kasvusta ennusteessa selittää Vaasan seudun nopea kasvu, mutta myös Pietarsaaren seudun ja Kyrönmaan ennustetaan kasvavan.[20]

Kristinusko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan ruotsinkielinen rannikkoseutu on vahvaa tukialuetta useille vapaakirkollisille liikkeille. Erityisen avointa kasvualustaa vapaakirkollisille liikkeille on ollut Koivulahti. Pietarsaaren ja Vaasan seudut muodostuivat baptismin tukialueeksi 1860-luvun alussa. Seutu on Suomen yhtenäisin ja voimakkain baptistialue. Samoihin aikoihin Metodistisen kirkon rakentaminen alkoi niin ikään Suomessa Pohjanmaan rannikolta ja on toiminut hyvin samoilla alueilla baptismin kanssa. Metodismin kannalta merkittävin keskus on Vaasan ruotsinkielinen metodistiseurakunta. Myös 1900-luvun helluntaiherätyksen ensimmäiset aallot tulivat Suomeen Pohjanmaan kautta. Helluntailiikkeelle muodostui laaja kannatusalue Petolahdelta Keski-Pohjanmaan Kälviälle.[21]

Luterilaisen kirkon sisäisesti Pohjanmaan pohjoisosissa, erityisesti Pietarsaaressa ja sitä ympäröivällä maaseudulla vaikuttaa voimakkaasti rauhansanalaisuuden ruotsinkielinen suunta. Rannikon alue on myös ruotsinkielisen evankelisuuden keskeistä kannatusaluetta.[22]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bruttokansantuote Pohjanmaalla oli 40 492 euroa asukasta kohdin vuonna 2020, mikä on Suomen kolmanneksi suurin. Suurin bruttokansantuote oli Vaasan seutukunnassa.[23] Pohjanmaalla on Manner-Suomen alhaisin työttömyys, huhtikuussa 2015 työttömyys oli 8,4 %, kun koko Suomen työttömyys oli 12,9%.[24]

Teollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanmaa on Suomen teollisuusvaltaisin maakunta. Pohjanmaalla on energiateknologiakeskittymä, johon kuuluvat kone ja laite-teknologia, sähkötuote- ja perusmetallituotanto. Energiateknologiakeskittymän osuus on noin puolet Pohjanmaan teollisuuden arvonlisäyksestä. Noin kolmasosa yrityshenkilöstöstä työskentelee teollisuudessa, jonka osuus on selvästi suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Pohjanmaan teollisuusyritysten jalostusarvo on maakuntien välisessä vertailussa korkein.[25]

Maatalous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanmaalla maatalous sivuelinkeinoineen on merkittävä elinkeinotoiminnan ala. Pohjanmaalla on paljon kasvihuonetuotantoa ja suurin osa ruokaperunasta viljellään Pohjanmaalla. Pohjanmaalla on myös erityisen paljon sikatiloja.[26]

Kyrönmaan alueella tuotetaan sekä leipä- että rehuviljaa ja harjoitetaan sikataloutta. Alueen kannalta merkittävä kanatalouspitäjä on Maalahti. Perunanviljelyaluetta on Kristiinankaupunki ja Vaasan ympäristössä on runsasta mansikan- ja kaalinviljelyä. Kasvihuoneviljelyllä ja turkiseläintaloudella on suuri merkitys Pohjanmaalle. Kasvihuoneviljely on keskittynyt maakunnan eteläosiin, erityisesti Närpiön seudulle. Maakunnan pohjoisosissa on rehunsekoittamoita, jotka palvelevat paikallisia turkistarhoja.[27]

Nimi ja vaakuna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Pohjanmaan vaakuna

Alue tunnettiin Vaasan rannikkoseutuna (ruots. Vasa kustregion) 28.2.1998 asti. Vaikka nykyinen maakunta käsittää vain lounaisosan historiallisesta Pohjanmaasta, nimi on identtinen. Näin ollen nimivalintaa on kritisoitu harhaanjohtavuudestaselvennä. Sekaannusten välttämiseksi sisäasiainministeriö ehdotti nimeksi muun muassa Rannikko-Pohjanmaata[28] (ruots. Kust-Österbotten), mutta alueen johto ei hyväksynyt tätä.

Pohjanmaan maakunta ei käytä tunnuksenaan historiallisen Pohjanmaan vaakunaa, vaan lähes kopio tästä onkin Pohjois-Pohjanmaan vaakunana. Sen sijaan Pohjanmaan maakunnan vaakunassa ylin osa on pohjalaista kärppäaihetta ja alhaalla on Vaasan kaupungin vaakunasta peräisin oleva Vaasa-suvun tunnus, rynnäkkörisukimppu.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. (Etelä-Pohjanmaa) Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7
  • Österbottens svenska kommuner. (Deras historia, traditioner och nutid) Helsinki: Tidnings- & Tryckeri-aktiebolagets trcykeri, 1900. (ruotsiksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. ↑ Väestönmuutosten ennakkotiedot muuttujina Vuosineljännes, Alue ja Tiedot 24.10.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.10.2024.
  3. ↑ Kieli sukupuolen mukaan kunnittain, 1990-2021 Tilastokeskus. Viitattu 5.3.2023.
  4. ↑ Väestörakenne pohjanmaalukuina.fi. Viitattu 5.3.2023.
  5. ↑ Kieli iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain, 1990-2021 Tilastokeskus. Viitattu 5.3.2023.
  6. ↑ Fredrik Lång: Författarnas Österbotten (pdf) (Pampas eller Plattlandet) KulturÖsterbotten. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 17.12.2016. (ruotsiksi)
  7. ↑ a b Österbottens svenska kommuner 1900, s. 1
  8. ↑ Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 143–147. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010.
  9. ↑ Österbottens svenska kommuner 1900, s. 2
  10. ↑ Nils Erik Villstrand: Valtakunnanosa, s. 80. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2012.
  11. ↑ Esa Santakari: Keskiajan kivikirkot, s. 26. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05475-9.
  12. ↑ a b Rikkinen & Sihvo 1986, s. 11
  13. ↑ a b c Rikkinen & Sihvo 1986, s. 15
  14. ↑ Engman, Max: Pitkät jäähyväiset. Suomi Ruotsin ja Venäjän välissä vuoden 1809 jälkeen, s. 21. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34880-2
  15. ↑ a b c d e f g h i j Rikkinen & Sihvo 1986, s. 22–24
  16. ↑ a b Rikkinen & Sihvo 1986, s. 26
  17. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 27.11.2018.
  18. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 27.11.2018.
  19. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 4.1.2018.
  20. ↑ http://www.pohjanmaa.fi/fi/d-V%C3%A4est%C3%B6-V%C3%A4est%C3%B6ennuste.aspx?docID=5010 (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 17–106. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
  22. ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 149, 153. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
  23. ↑ Kansantalous Tilastokeskus. Viitattu 3.3.2023.
  24. ↑ Työlisyyskatsaus - huhtikuu 2015 Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 11.06.2015.
  25. ↑ Aluetalous Pohjanmaa lukuina. Viitattu 3.3.2023.
  26. ↑ Maatalous eri osissa Ruokatieto. Viitattu 3.3.2023.
  27. ↑ Rikkinen & Sihvo 1986, s. 29–30
  28. ↑ Valtioneuvosto nimesi Suomen maakunnat (Arkistoitu – Internet Archive) Sisäasiainministeriön kotisivut

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pohjanmaan_maakunta&oldid=22709556”