Pirkanmaan maakunta
| Pirkanmaan maakunta | |
|---|---|
 |
 |
| vaakuna | |
 |
|
|
sijainti |
|
| Historialliset läänit |
Turun ja Porin lääni (länsiosa, 1634–1997) Uudenmaan ja Hämeen lääni (1634–1831) Hämeen lääni (1831–1997) Länsi-Suomen lääni (1997–2009) |
| Maakuntakeskus | Tampere |
| Maakuntajohtaja | Anna-Mari Ahonen |
| Kokonaispinta-ala |
15 549,56 km² 11:nneksi suurin 2021 [1] |
| – maa | 13 248,71 km² |
| – sisävesi | 2 300,85 km² |
| Väkiluku |
544 444 toiseksi suurin 30.9.2024 [2] |
| – väestötiheys | 41,09 as./km² (30.9.2024) |
| Maakuntalaulu | Kesäpäivä Kangasalla |
| Nimikkolajit | |
| – eläin | valkohäntäpeura |
| – järvi | Längelmävesi |
| – kala | toutain |
| – kasvi | tuomi |
| – kivi | pallokivi |
| – lintu | västäräkki |
| Lyhenne | FI-11 |
Pirkanmaa (ruots. Birkaland) on Suomen maakunta, joka sijaitsee Satakunnan ja Hämeen historiallisten maakuntien alueella. 30. syyskuuta 2024 sen väkiluku oli 544 444 henkeä.[2] Maakunnan osuus Suomen väkiluvusta on runsaat yhdeksän prosenttia. Pirkanmaan kokonaispinta-ala on 15 549,56 neliökilometriä. Maapinta-ala on 13 248,71 neliökilometriä[1] (4,1 % Suomen maa-alasta) ja makeavesiala 2 300,85 neliökilometriä (5,9 % Suomen makeavesialasta). Maakunnan kokonaispinta-alasta makeavesialan osuus on noin 14 prosenttia eli huomattavasti yli Suomen keskiarvon. Väestötiheys on runsaasti yli kaksi kertaa Suomen keskiarvon. Suurin osa sen väestöstä on keskittynyt Tampereen keskustaajamaan.
Pirkanmaata on pidetty omana maakuntanaan vasta 1950-luvulta lähtien. Nimensä se on saanut Pirkkalasta, joka keskiajalla käsitti suurimman osan nykyisestä Pirkanmaasta.[3] Pirkanmaan maakuntakeskus ja pääkaupunki on Tampere. Pirkanmaan liitto toimii Pirkanmaan kehityksen edistämiseksi ja hoitaa muun muassa maakuntakaavoitusta.
Pirkanmaata ympäröivät Varsinais-Suomi, Satakunnan nykymaakunta, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi. Suurin osa Kokemäenjoen vesistön järvialueesta sijaitsee Pirkanmaan alueella, joskin Vanajavesi on osittain Kanta-Hämeessä.
Pirkanmaan bruttokansantuote oli noin 18,3 miljardia euroa vuonna 2016. Ostovoimakorjattuna bruttokansantuote asukasta kohti oli 100,8 prosenttia EU:n keskiarvosta.[4] Teollisuuden osuus tuotannosta on Pirkanmaalla Suomen keskiarvoa korkeampi.[5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Pirkanmaan historia
Pirkanmaalla on asuttu tuhansia vuosia. Pronssikaudella maanviljelys syrjäytti pyyntiä ja rautakaudella Eurajoelta Längelmäelle ulottui asutus, joka oli 800-luvulta alkaen Suomen pohjoisin talonpoikaiskulttuurin seutu. 1000-luvulla asutus keskittyi Kokemäenjoen varrelle ja Pyhäjärvelle. 1300-luvulla nykyinen Pirkanmaa oli osa historiallista Satakuntaa, josta pääosa oli Ylä-Satakunnaksi ja pieneltä osin myös Ala-Satakuntaa. Eräkauden jälkeen kaupunkien puuttuminen hidasti kehitystä. Kuningas Kustaa III perusti Tampereen vuonna 1775, ja siitä kehittyi Suomen merkittävin teollisuuskeskus 1840-luvulla. Uudet keksinnöt, kuten puuhioke, selluloosa ja paperin teko, edistivät kehitystä. Teollisuutta syntyi muun muassa Valkeakoskelle, Nokialle ja Mänttään. Tampereesta tuli maakunnan keskus ja rautatieliikenteen solmukohta.
Suomen sisällissodassa Pirkanmaa oli punaisten hallussa ja Tampere punaisten keskus. Sodan jälkeen teollistuminen voimistui. Talvisodassa Tampere ja muut kaupungit joutuivat pommitusten kohteiksi. Pirkanmaan maakuntaliitto perustettiin vuonna 1956. Maakuntaa kutsuttiin myös Tammermaaksi, mutta vähitellen Pirkanmaa vakiintui alueen nimeksi. 1950-luvulla maakunnan ainoa kaupunki oli Tampere, mutta 1963–1977 kauppaloista tehtiin kaupunkeja. Kuntien määrä väheni 1900-luvun jälkipuoliskolla ja vanhoja pitäjännimiä otettiin uudelleen käyttöön kuntaliitosten myötä. Vuonna 1994 Suomi jaettiin 20 toiminnallis-taloudelliseen maakuntaan ja Pirkanmaa oli yksi niistä.
Aluejako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pirkanmaalla on 23 kuntaa, joista kaksitoista on kaupunkeja.
Kartta kunnista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luettelo kunnista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entiset kunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Aluemuutoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiikoinen siirtyi Pirkanmaalta osaksi Satakunnan maakuntaa 1997.[8]
Punkalaidun siirtyi Satakunnan maakunnasta osaksi Pirkanmaan maakuntaa 2005.[11]- Kiikoinen liittyi Pirkanmaahan kuuluvaan Sastamalaan ja siirtyi takaisin osaksi Pirkanmaan maakuntaa 2013.[12]
Kuhmoinen siirtyi Keski-Suomesta osaksi Pirkanmaan maakuntaa 2021.[13]
Suurimmat taajamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2017 Pirkanmaalla sijaitsi 51 taajamaa.[14] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.
| # | Taajama | Kunta | Väkiluku (31.12.2017)[15] |
|---|---|---|---|
| 1 | Tampereen keskustaajama | Tampere 220 617 Nokia 27 863 Ylöjärvi 25 382 Kangasala 21 570 Lempäälä 20 079 Pirkkala 18 601 |
334 112 |
| 2 | Valkeakosken keskustaajama | Valkeakoski | 17 066 |
| 3 | Vammalan keskustaajama | Sastamala | 10 243 |
| 4 | Toijalan keskustaajama | Akaa | 8 379 |
| 5 | Mäntän keskustaajama | Mänttä-Vilppula 7 591 Jämsä 80* |
7 671 |
| 6 | Kyröskoski | Hämeenkyrö 6 152 Ylöjärvi 720 |
6 872 |
| 7 | Oriveden keskustaajama | Orivesi | 6 167 |
| 8 | Viialan kirkonkylä | Akaa | 5 272 |
| 9 | Parkanon keskustaajama | Parkano | 4 369 |
| 10 | Ikaalisten keskustaajama | Ikaalinen | 3 936 |
Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.
* Sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kallioperä ja pinnanmuodostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pirkanmaan kallioperä on Euroopan vanhimpia.[16] Maakunnasta on löydetty esimerkiksi niin kutsutut Aitoniemen hiilipussit, jotka kuuluvat maailman vanhimpiin eloperäisiin jäänteisiin. Niiden iäksi on arvioitu kaksi miljardia vuotta.[16]
Pohjoisen Pirkanmaan kallioperä on osa keskisen Suomen happamien syväkivilajien vyöhykettä, joka sisältää muun muassa graniitteja. Maakunnan eteläosan halki kulkee liuskevyöhyke, jossa esiintyy kiillegneissiä, fylliittiä, kiilleliusketta ja välialueilla dioriitteja. Pirkanmaan kallioperä on pääosin moreenin peittämää. Eteläosassa on myös savi- ja hiesumaata eritoten vesistöjen varsilla. Pirkanmaan maakuntakivi on pallograniitti.
Pirkanmaa on pinnanmuodostukseltaan vaihtelevaa. Maakunnalle ovat tyypillisiä mäet ja kankareet. Lounaisosassa on verraten laajoja tasankoja. Viimeisin jääkausi vei mukanaan irrallisia jäälajeja, hioi kallioita ja muodosti useita soraharjujaksoja, joista merkittävin on Kangasalan–Pyynikin-harjujakso. Toinen merkittävä harjujono ulottuu Ikaalisten Hämeenkankaasta Näsijärven kautta Vilppulan kupeeseen.[16] Keskimäärin Pirkanmaa sijaitsee noin 100–150 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkeimmat alueet ovat Kurussa, Parkanossa ja Kihniössä yli 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Pirkanmaan ja samalla Etelä-Suomen korkein kohta, Venäläisvuori, sijaitsee Juupajoella 232,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Paikalla on Juupavaaran laskettelukeskus. Muita pirkanmaalaisia laskettelukeskuksia ovat Hervannan laskettelukeskus, Korkeakangas, Mustavuori, Sappeen hiihtokeskus ja Ski Ellivuori.
Maisematyypit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pirkanmaa jakautuu kolmeen maisematyyppiin:
- viljelysseutu
- järvialue
- ylämaa[16]
Pirkanmaan metsät ovat kuusivaltaista mustikkatyyppiä. Eteläosassa on runsaasti lehtoja ja lehtomaisia metsiä.
Pirkanmaan maakunta kuuluu suurimmaksi osaksi Kokemäenjoen vesialueeseen. Suurimmat järvet ovat Näsijärvi (265 km²), Vanajavesi (179 km²), osittain Kanta-Hämeen maakunnan alueella), Längelmävesi (178 km²), Kokemäenjoen vesistön keskusjärvi Pyhäjärvi (124 km²), Keurusselkä (119 km², osittain Keski-Suomen maakunnan alueella), Mallasvesi ja Roine (yhteensä 107 km²), Kyrösjärvi (96,2 km²), Ruovesi (66,1 km²), Kukkia (46,7 km²) ja Pälkänevesi (45,9 km²).[17] Maakunnan pohjois- ja luoteisosat kuuluvat Suomenselän vedenjakaja-alueeseen, ja muutamat Kihniön ja Virtain läntisen osan järvet laskevat Kyrönjokea myöten Perämereen.[18]
Pirkkalan Pinsiöstä Raiskion torpan pihalta löydettiin vuonna 1862 tieteelle uutena muotona Pirkkalankoivu (Betula pendula f. bircalensis). Se on rauduskoivun muunnos, jonka erottaa päämuodosta liuskoittuneet, koristeelliset lehdet.[19] Pirkkalankoivua pidetään vanhimpana tunnettuna suomalaisena liuskalehtisenä koivuna.
Kansallispuistot ja luonnonpuistot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansallispuisto Luonnonpuisto |
Kunta | Pinta-ala km² | Perustettu |
|---|---|---|---|
| Helvetinjärven kansallispuisto | Ruovesi | 49,8 | 1982 |
| Häädetkeitaan luonnonpuisto | Karvia/Parkano | 5,60 | 1958 |
| Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto | Huittinen/Kokemäki/Sastamala | 27,0 | 1993 |
| Seitsemisen kansallispuisto | Ikaalinen/Ylöjärvi | 45,5 | 1982 |
| Sinivuoren luonnonpuisto | Orivesi | 0,62 | 1956 |
Ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lämpötilat ja sademäärät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pirkanmaa kuuluu eteläboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen lukuun ottamatta pohjoisimpia osia, jotka kuuluvat keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Maakunnan keskilämpötilat vaihtelevat pohjoisosan ylänköjen noin kolmesta asteesta eteläosien runsaaseen neljään asteeseen. Keskimäärin kylmin kuukausi on helmikuu ja lämpimin vastaavasti heinäkuu.[20]
Terminen kevät alkaa Pirkanmaan lounaisosassa maaliskuun lopussa ja pohjoisosassa huhtikuun 5. päivän tienoilla. Terminen kesä alkaa alavilla seuduilla toukokuun puolessavälissä, pohjoisen ylängöillä viitisen vuorokautta myöhemmin. Vastaavasti terminen syksy alkaa pohjoisen ylänkömailla syyskuun alkupäivinä ja etelämpänä noin viikon myöhemmin. Sama kuvio toistuu termisen talven alkamisessa, pohjoisessa keskimäärin marraskuun 5. päivä, etelän alankoseuduilla viidestä kymmeneen vuorokautta myöhemmin.[20]
Kasvukausi kestää suurten järvien laaksoissa puolisen vuotta, ylänköseuduilla taasen noin 160 vuorokautta. Kasvukauden tehoisa lämpösumma on suotuisimmilla seuduilla lähes 1 300 vuorokausiastetta ja viileimmillä seuduilla noin 1 100 vuorokausiastetta.[20]
Vuotuinen sademäärä on Pirkanmaalla keskimäärin 600–700 millimetriä. Suurimmat sademäärät mitataan tyypillisesti ylämailla. Pysyvä lumipeite saapuu Pirkanmaalle keskimäärin joulukuun aikana kolmen viikon sisällä edeten pohjoisesta etelään. Se häviää keskimäärin huhtikuussa niin ikään noin kolmessa viikossa vetäytyen etelästä pohjoiseen.[20]
Keskilämpötiloja (°C) ja sademääriä (mm) Pirkanmaan ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevilla mittausasemilla (1 ja 2) kaudella 1981–2010. Lähteenä Ilmatieteen laitos.[21]
| Mittauspiste | Tammi | Helmi | Maalis | Huhti | Touko | Kesä | Heinä | Elo | Syys | Loka | Marras | Joulu | Keskiarvo | Vuotuinen sademäärä |
Sadepäivät (väh. 1,0 mm) |
| Juupajoki (Hyytiälä) | −7,2 | −7,7 | −3,4 | 2,3 | 8,9 | 13,3 | 16,0 | 13,8 | 8,8 | 4,0 | −1,3 | −5,3 | 3,5 | 711 | 124 |
| Jämsä (Kuorevesi, Halli) 1 | −7,5 | −7,8 | −3,3 | 2,7 | 9,5 | 14,0 | 16,8 | 14,6 | 9,3 | 4,1 | −1,4 | −5,4 | 3,8 | 643 | 118 |
| Kankaanpää (Niinisalo Puolustusvoimat) 2 | −6,4 | −6,8 | −2,8 | 2,9 | 9,3 | 13,6 | 16,4 | 14,5 | 9,3 | 4,3 | −1,0 | −4,6 | 4,1 | 681 | 115 |
| Pirkkala (Tampere-Pirkkalan lentoasema) | −6,4 | −6,9 | −2,8 | 3,3 | 9,7 | 14,1 | 16,9 | 15,0 | 9,8 | 4,6 | −0,6 | −4,5 | 4,4 | 598 | 109 |
1 Mittausasema kuului Pirkanmaahan vuoteen 2001. Vuodesta 2001 kuulunut muodollisesti Keski-Suomeen. 2 Mittausasema Pirkanmaan luoteisrajan tuntumassa Satakunnan puolella.
Auringon kulkureitti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pirkanmaan etelä–pohjoissuuntainen ulottuvuus on noin 170 kilometriä. Etelässä Pirkanmaa kurottaa aavistuksen verran 61. leveysasteen eteläpuolelle ja pohjoisessa vastaavasti puoleenväliin 62. leveysastetta (leveysasteelle 62°30). Maakunnan eteläisimmässä osassa auringon korkeus keskipäivällä on talvipäivänseisauksessa noin 5,8 astetta ja kesäpäivänseisauksessa noin 52,5 astetta. Pohjoisessa luvut ovat ääripäissään 4,3 astetta ja 51,0 astetta. Päivän pituus pimeimpänä vuodenaikana on viidestä viiteen ja puoleen tuntia ja valoisimpana aikana noin 19–20 tuntia. Auringon säteilyteho on etelässä talvipäivänseisauksen aikaan 49 W/m² keskipäivällä. Kesäpäivänseisauksen aikaan luku on 952 W/m². Pohjoisessa vastaavat luvut ovat 25 ja 929 wattia.[22][23]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuodenvaihteessa 2018/2019 Pirkanmaan väkiluku oli 515 095 (Tilastokeskus). Vuonna 2018 väestömäärän muutos oli +3 014 henkeä (+0,59 %).[24] Pirkanmaan muuttotase oli positiivinen, luonnollinen väestönlisäys sen sijaan oli hitusen negatiivinen. Aiempien vuosien tapaan maakuntaa kasvatti eritoten kotimainen muuttovoitto.[25]
Pirkanmaan maakunnan väestönkasvu painottuu hyvin voimakkaasti Tampereelle ja sen kehyskuntiin Nokialle, Kangasalle, Pirkkalaan, Lempäälään ja Ylöjärvelle. Vuosina 2013–2015 Tampereen osuus koko maakunnan väestönkasvusta oli 65 prosenttia ja vuoden 2016 aikana 75 prosenttia. Koko Pirkanmaan väestö lisääntyi vuoden 2016 aikana 3 165 asukkaalla ja Tampereen ja sen kehyskuntien väkiluku 4 089 asukkaalla, mistä Tampereen osuus oli 3 055 asukasta. Tämä merkitsee, että Tampereen kaupunkiseudun ulkopuolisella Pirkanmaalla väkiluku väheni vuonna 2016 yli 900 asukkaalla. Väestön vähentyminen on tuntunut erityisen voimakkaana maakunnan pohjoisosassa.[26]
Väestömuutokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1900-luvun jälkipuoliskolla Pirkanmaan osuus Suomen väkiluvusta pysytteli 8,5 prosentin tuntumassa. Vuosisadan lopussa maakunnan väkiluvun kasvu kiihtyi ja 2010-luvun jälkipuoliskolle tultaessa väestöosuus oli kohonnut yli yhdeksän prosentin.[27] Pirkanmaan väkiluku ylitti puolen miljoonan rajan 2013.[28]
| Vuosi | Väkiluku | Osuus Suomen väestöstä | Muutos | Muutos-% |
| 1960 | 381 598 | 8,6 % | ||
| 1970 | 397 366 | 8,6 % | +15 768 | +4,1 % |
| 1980 | 410 470 | 8,6 % | +13 104 | +3,3 % |
| 1990 | 426 812 | 8,5 % | +16 342 | +4,0 % |
| 2000 | 447 051 | 8,6 % | +20 239 | +4,7 % |
| 2010 | 489 159 | 9,1 % | +40 872 | +9,1 % |
| 2018 | 515 095 | 9,3 % | +25 936 | +5,3 % |
Pirkanmaan maakunnan kokonaishedelmällisyysluku nousi 2000-luvun ensikymmenluvulla 1,66:sta 1,83:een. Samana ajanjaksona Suomen keskimääräinen luku kohosi 1,73:sta 1,87:ään.[29] Seuraavalla vuosikymmenellä hedelmällisyys kääntyi laskuun, kuten koko valtakunnassa. Vuonna 2015 Pirkanmaan luku oli 1,61.[30]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1. tammikuuta 2013 tilanteen mukainen. Kahtia jaetun Längelmäen kunnan väestö on kuitenkin vuosina 1980–2005 laskettu kokonaan osaksi Keski-Suomessa sijaitsevaa Jämsää.[31]
Ajanjaksolla 2015–2017 Pirkanmaan kunnista asukaslukuaan lisäsivät Tampere (+5 899 asukasta), Kangasala (+682), Nokia (+327), Lempäälä (+259), Pirkkala (+163), Ylöjärvi (+145) ja Valkeakoski (+64 asukasta). Vastaavasti eniten väestöään menettäneet kunnat olivat Sastamala (−339 asukasta), Mänttä-Vilppula (−335), Punkalaidun (−179), Ruovesi (−176) ja Virrat (−143 asukasta). Muuttotappiosta kärsineitä kuntia oli Pirkanmaalla kaikkiaan 15. Maakunnassa on siten nähtävissä sama kehitys kuin muuallakin Suomessa: asukkaat muuttavat kasvukeskuksiin ja niiden naapurikuntiin.[32]
Kristinusko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pirkanmaan alueella herätysliikkeet ovat perinteisesti vaikuttaneet vain vähän. Mainittavaa kannatusta alueella on kerännyt Nokian seudulla esiintyvä evankelinen herätysliike, jossa liikkeellä on edelleen kannatusta. Tamperelle, kuten muihinkin suuriin kaupunkeihin, on muodostunut eri liikkeiden kannattajaryhmiä. Osittain liikkeillä on 1800-luvulle ulottuvat perinteet, mutta enimmäkseen niiden elinvoimaisuus on perustunut muuttoliikkeeseen. Evankelioivan herätyskristillisyyden vaikutus on ollut Tampereella 1960-luvulta lähtien vanhoja herätysliikkeitä voimakkaampaa. Sen vaikutus on mainittavissa määrin koskettanut myös Tampereen ympäristöpaikkakuntia.[33]
Kielet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi, ruotsi ja saame
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pirkanmaa on kielellisesti varsin homogeeninen alue: vuonna 2018 suomea puhui äidinkielenään lähes 490 000 henkeä eli noin 95 prosenttia maakunnan väestöstä. Suomenkielisten osalta Pirkanmaan valtakunnallinen väestöosuus oli 10,1 prosenttia.[34] 2010-luvulla suomenkielisten määrä on noussut vain Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä hienoisesti Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla.[35]
Keskiajalla Suomeen muodostunut ruotsinkielinen uudisasutus ei ulottunut nykyisen Pirkanmaan alueelle, joten maakunnan suomenruotsalaisten määrä ja väestöosuus on vähäinen. Vuonna 2021 Pirkanmaalla ruotsia puhui äidinkielenään 2 053 henkilöä. Saamea puhui Pirkanmaalla äidinkielenään 33 henkilöä vuonna 2021.[36]
Muut kielet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vieraskielisten eli muita kieliä kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien määrä on noussut Pirkanmaalla voimakkaasti 2000-luvulla. Kieliä on kymmenittäin, ja useimpien maakunnallinen väestöosuus on alle promillen. Vuonna 2018 vieraskielisiä oli noin 25 000 henkilöä eli viitisen prosenttia väestöstä. Pirkanmaan toiseksi puhutuin kieli on venäjä, vuonna 2018 sitä käytti äidinkielenään nelisen tuhatta henkilöä.[34]
Taulukossa on mainittu kielet, joita puhuu Pirkanmaan maakunnassa asuvista äidinkielenään vähintään tuhat henkilöä. Sijaluku viittaa taulukon viimeisimpään vuoteen.
| Sija | Kieli | 1990 | Väestöosuus 1990 | 2000 | Väestöosuus 2000 | 2010 | Väestöosuus 2010 | 2018 | Väestöosuus 2018 |
| 1. | suomi | 424 101 | 99,3 % | 442 180 | 98,2 % | 471 786 | 96,4 % | 488 127 | 94,8 % |
| 2. | venäjä | 174 | 0,04 % | 1 564 | 0,35 % | 3 220 | 0,66 % | 4 301 | 0,83 % |
| 3. | arabia | 67 | 0,02 % | 562 | 0,12 % | 1 170 | 0,24 % | 2 496 | 0,48 % |
| 4. | viro | 89 | 0,02 % | 562 | 0,12 % | 1 548 | 0,32 % | 2 235 | 0,43 % |
| 5. | ruotsi | 1 568 | 0,37 % | 1 561 | 0,35 % | 1 799 | 0,37 % | 1 968 | 0,38 % |
| 6. | persia | 5 | 0,001 % | 158 | 0,04 % | 808 | 0,17 % | 1 783 | 0,35 % |
| 7. | englanti | 253 | 0,06 % | 536 | 0,12 % | 962 | 0,20 % | 1 550 | 0,30 % |
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2016 Pirkanmaan maakunnan bruttokansantuote oli noin 18,3 miljardia euroa (8,5 % Suomen bruttokansantuotteesta). Bruttokansantuote asukasta kohden oli 36 040 euroa eli noin 92 prosenttia Suomen keskiarvosta. Pirkanmaan bruttokansantuote oli maakuntien toiseksi korkein ja asukasta kohden laskettuna seitsemänneksi korkein yhdeksäntoista maakunnan joukossa.[4]
Pirkanmaan elinkeinorakenne painottuu jälkiteolliselle yhteiskunnalle tyypillisesti palveluihin. Tampereelle on kasvanut valtakunnallisesti merkittävä tieto- ja viestintäteknologian alan keskittymä. Väestöpohjansa ansiosta kaupunki on myös huomattava kaupan keskus. Teollisuuden osuus arvonlisäyksestä ja työpaikoista on Pirkanmaalla Suomen keskiarvoa korkeampi. Maakunta on yksi Suomen keskeisistä valmistavan teollisuuden keskittymistä, teollisen toiminnan perinteet ovat pitkät ja koulutusverkosto hyvä. Teollisuus on keskittynyt pitkälti Tampereelle ja sen lähiympäristöön, kuten Nokialle ja Valkeakoskelle. Myös Mänttä-Vilppula on merkittävä teollisuuskeskus. Maatalouden osuus taloudellisesta toiminnasta on vähäinen. Maakunnan länsiosassa maataloustuotanto on lypsykarjavaltaista, etelässä viljanviljelyvaltaista ja pohjoisessa metsätalousvaltaista.[37][38][39]
Pirkanmaan osuus Suomen viennistä ja etenkin tuonnista on huomattavasti maakunnan bruttokansantuoteosuutta pienempi; teollisuuden ansiosta maakunnan ulkomainen kauppatase on ylijäämäinen. Noin 90 prosenttia Pirkanmaan viennistä tulee teollisuuden päätoimialalta.[40]
Pirkanmaalla on kauttaaltaan erittäin korkea työttömyys: vuonna 2014 noin seitsemäsosa työvoimasta oli työttömänä. Maakunnan työpaikkaomavaraisuus oli lähes sata prosenttia.[41]
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raideliikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pirkanmaan halki kulkee kaksi keskeistä raideliikenteen väylää: niin kutsuttu päärata Helsingistä Ouluun ja ratayhteys Turusta Jyväskylään. Rataosuudet yhtyvät Toijalassa ja erkanevat jälleen Tampereella, joka on maakunnan ja koko Suomen raideliikenteen solmukohta. Tampereelta on myös ratayhteys Nokian ja Vammalan kautta Poriin ja Raumalle. Pienivolyymista henkilöliikennettä on Pirkanmaan koillisosan kautta kulkevalla rataosalla Orivesi–Vilppula–Kolho–Haapamäki. Pirkanmaan radat on sähköistetty lukuun ottamatta Orivesi–Haapamäki-yhteyttä sekä Valkeakoskella ja Mäntässä sijaitsevia teollisuuskäytössä olevia pisteratoja.[42]
Pirkanmaa liitettiin Suomen rataverkkoon kesäkuussa 1876, jolloin liikenteelle avattiin rataosat Turku–Toijala ja Hämeenlinna–Tampere. Päärataan kuuluva rataosa Tampereelta Oriveden, Vilppulan ja Haapamäen kautta Seinäjoelle avattiin 1882. Ratayhteyttä oikaistiin 1971, jolloin avattiin yhteys Tampereelta Parkanon kautta Seinäjoelle. Tampere–Pori-rataosuus avattiin marraskuussa 1895. Orivesi–Jämsä-rataosuus avattiin heinäkuussa 1950. Tampereelta Jyväskylän suuntaan kuljettiin Vilppulan ja Haapamäen kautta aina vuoteen 1977, jolloin avattiin yhteys Jämsänkoski–Jyväskylä.[42]
Parkanon ja Virtain kautta kulkenut Haapamäki–Pori-rata on lakkautettu lukuun ottamatta väliä Niinisalo-Parkano; tämä osuus ei ole sähköistetty.
Tampereelle avattiin elokuussa 2021 raitiotie, jota saatetaan laajentaa seudulliseksi myöhemmin tulevaisuudessa.
Maantieliikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pirkanmaan tärkeimmät maantieliikenteen väylät noudattelevat raideliikenteen reittejä. Maakunnan alueella kulkee valtatie 3 Helsingistä Vaasaan, valtatie 9 Turusta Pohjois-Karjalaan ja valtatie 12 Raumalta Kouvolaan. Nokiasta Poriin kulkee valtatie 11. Valtateitä yhdistää Tampereen eteläpuolitse linjattu kehätie. Pirkanmaan pohjoisosia halkoo Porista Joensuuhun johtava, melko vähäliikenteinen valtatie 23. Tie kulkee Parkanon, Kihniön ja Virtain kautta.
Pirkanmaan valtatiet:
Helsinki – Hyvinkää – Riihimäki – Hämeenlinna – Tampere – Parkano – Kurikka – Laihia – Vaasa
Turku – Loimaa – Tampere – Jämsä – Jyväskylä – Kuopio – Outokumpu – Joensuu – Niirala
Nokia – Pori
Rauma – Huittinen – Nokia – Tampere – Lahti – Kouvola
Pori – Kankaanpää – Parkano – Virrat – Keuruu – Jyväskylä – Pieksämäki – Varkaus – Joensuu
Pirkanmaan kantateistä tunnetuin lienee Orivedeltä Virtain kautta Pohjanmaalle kulkeva kantatie 66, josta on tehty jopa musiikkikappale, ”Valtatie 66”. Tien varrella sijaitsee useita nähtävyyksiä, kuten Torisevan rotkojärvet. Kangasalta alkaa Suomen pisin kantatie, kantatie 58, joka kulkee Oriveden ja Mänttä-Vilppulan kautta pohjoiseen.[43][44] Pirkanmaan kantatiet:
Sastamala – Kankaanpää – Kauhajoki
Jämsä – Mänttä
Hämeenlinna – Pälkäne
Kangasala – Orivesi – Keuruu – Kivijärvi – Kärsämäki
Tampere – Kuru – Virrat
Orivesi – Virrat – Lapua
Virrat – Alajärvi – Pietarsaari
Liikennemäärät heijastelevat asutustiheyttä. Ne ovat Tampereen pohjoispuolella vähäisempiä kuin maakunnan eteläosassa. Vilkkaimmat reitit, kuten Tampereen kehätie ja valtatie 3:n osuus Ylöjärveltä Helsinkiin, on rakennettu moottoriteiksi.[45]
Pirkanmaan maakunnan runsaat vesistöt asettavat maantieliikenteelle suuria haasteita. Tätä korostaa Tampereen keskustan sijainti kahden suuren järven välisellä kapealla kannaksella ja se, että suurin osa maakunnan sisäisestä ja kauttakulkuliikenteestä kulkee Tampereen kautta. Tampereen keskustan ohittava liikenne on pyritty ohjaamaan Pirkkalan, Nokian ja Ylöjärven kautta kulkevalle eteläiselle ohitustielle. Aiemmin valtatie 3:n varrella sijainnut Valkeakoski jäi sivuun uudesta moottoritiestä 1990-luvulla.[46]
Ilmailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1979 valmistunut Tampere-Pirkkalan lentoasema (IATA: TMP, ICAO: EFTP) sijaitsee viitisentoista kilometriä Tampereen keskustasta etelään. Asemalla on verraten vilkas kansainvälinen lentoliikenne.[47] Tampere-Pirkkala sijaitsee suhteellisen lähellä Suomen merkittävintä lentoasemaa, Helsinki-Vantaata: asemien välinen lentomatka kestää puolisen tuntia. Tampere-Pirkkalasta on hyvät yhteydet myös Tukholmaan ja eräisiin Keski-Euroopan kaupunkeihin.
Tampereen pohjoispuolella sijaitsee harrastelijakäytössä oleva Teiskon lentokenttä.
Vesiliikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näsijärvellä on risteilijäliikennettä esimerkiksi Tampereelta aina Virroille asti. Myös Pyhäjärvellä tehdään risteilyjä. Keurusselällä on risteilytoimintaa linjalla Mänttä–Keuruu.[48][49]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kotiseutuni: Pirkanmaa. Suomen maakuntajulkaisu, 1976. ISBN 951-95005-4-5
- Finlandia Otavan Iso maammekirja 3. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1984. ISBN 951-1-07486-5
- Papunen, Pentti: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I. 1996.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ a b Väestönmuutosten ennakkotiedot muuttujina Vuosineljännes, Alue ja Tiedot 24.10.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.10.2024.
- ↑ Rasila, Viljo: Pirkanmaan synty, s. 6–25. (Tampere, tutkimuksia ja kuvauksia VIII) Tampere: Tampereen historiallinen seura, 1985.
- ↑ a b Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat 5.12.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.12.2018.
- ↑ Pirkanmaan vuosikirja 2012 (PDF) Pirkanmaan liitto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 27.5.2016.
- ↑ Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac Kasperi Niemi: Pirkanmaan kuntajakomuutokset theseus.fi. Arkistoitu 28.2.2023. Viitattu 28.2.2023.
- ↑ a b c d e f g Uuteen Sastamalan kaupunkiin liittymässä neljä kuntaa mtvuutiset.fi. 8.8.2007. Arkistoitu 28.2.2023. Viitattu 28.2.2023.
- ↑ Hattulan ja Tyrvännön naimakaupasta 40 vuotta 31.12.2010. Yle. Viitattu 08.11.2023.
- ↑ Kaakkois-Satakunnan seutukunta katoaa jo vuodenvaihteessa ts.fi. 26.11.2003. Viitattu 27.2.2023.
- ↑ Lavian entinen kunnanjohtaja porilaistumisesta: Malliesimerkki onnistuneesta kuntaliitosta Yle Uutiset. 22.6.2015. Viitattu 27.2.2023.
- ↑ Pikkukunta Kuhmoisissa juhlitaan liittymistä Pirkanmaahan – ”Varmaan samppanjat poksahtelevat” www.aamulehti.fi. Viitattu 30.8.2019.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ a b c d Pirkanmaan kotiseutuoppi (PDF) Pirkanmaan liitto. Viitattu 27.5.2016.
- ↑ Näe ja koe Suomi: Suomen Kuvalehti 24B/15.6.1987, s. 27. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
- ↑ Näe ja koe Suomi, s. 176.
- ↑ Pikku Jättiläinen 1943, s. 1 366.
- ↑ a b c d Pirkanmaa – lämpimämpiä järvilaaksoja ja viileämpiä ylämaita Ilmasto-opas.fi. Ilmatieteen laitos. Viitattu 27.5.2016.
- ↑ http://ilmatieteenlaitos.fi/c/document_library/get_file?uuid=184123e9-06fe-4c48-9827-06c4652ad32c&groupId=30106 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.kemi.fi/kk021498/aurinko.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://wiki.naturalfrequency.com/wiki/Solar_Position_Calculator (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat / Taulukko: Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi 29.3.2019. Tilastokeskus. Viitattu 29.3.2019.
- ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat / Taulukko: Väestönmuutosten ennakkotiedot muuttujina Alue, Vuosineljännes ja Tiedot 29.3.2018. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2018.[vanhentunut linkki]
- ↑ Juha Lehtinen: Kaupungistumisen uusi aalto kiihtyy. Aamulehti 28. tammikuuta 2017, s. A6. Alma Media Kustannus Oy.
- ↑ Väkiluku maakunnittain 1960–2005 (PDF) web.archive.org. Viitattu 27.5.2016.
- ↑ Puolen miljoonan raja meni rikki marraskuussa 2013. Pirkanmaan liitto. Viitattu 26.1.2016.[vanhentunut linkki]
- ↑ Liitetaulukko 1. Kokonaishedelmällisyysluku maakunnittain 2000–2010 Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2016.
- ↑ Liitetaulukko 1. Kokonaishedelmällisyysluku maakunnittain 2005–2015 14.4.2016. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 14.4.2013.
- ↑ a b Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 4.1.2018.
- ↑ Kari Happonen: Tampereelta ei valu väkeä enää naapurikuntiin. Aamulehti 10. tammikuuta 2019, s. A4–A5. Alma Media Kustannus Oy.
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 157. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ a b Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat / Väestö 31.12. muuttujina Maakunta, Kieli, Ikä, Sukupuoli, Vuosi ja Tiedot Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne [verkkojulkaisu].ISSN=1797-5379. 2018.. 29.3.2019. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 29.3.2019.
- ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat / Väestö 31.12. muuttujina Kieli, Maakunta, Ikä, Sukupuoli ja Vuosi Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-5379. 2017.. 29.3.2017. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2018.[vanhentunut linkki]
- ↑ Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi PxWeb. Viitattu 1.3.2023.
- ↑ Pirkanmaa – Maakunnan yleisesittely (PDF) (s. 12–13) 2014. Pirkanmaan liitto. Arkistoitu 10.7.2015. Viitattu 5.7.2015.
- ↑ Pirkanmaan talous 2013 (PDF) (s. 3–4) 2013. Pirkanmaan liitto. Viitattu 6.7.2015.
- ↑ Pirkanmaa – Maakuntakaava 2040 (PDF) (s. 22) 3.3.2015. Pirkanmaan liitto. Arkistoitu 10.7.2015. Viitattu 6.7.2015.
- ↑ Pirkanmaa – Maakunnan yleisesittely (pdf) (s. 15/18) 2014. Pirkanmaan liitto. Arkistoitu 10.7.2015. Viitattu 5.7.2015. (suomeksi)
- ↑ Pirkanmaa – Maakunnan yleisesittely (PDF) (s. 8 ja 12/18) 2014. Pirkanmaan liitto. Arkistoitu 10.7.2015. Viitattu 5.7.2015.
- ↑ a b Suomen rautatietilasto 2015 (PDF) (s. 12–13) 2015. Liikennevirasto. Viitattu 10.7.2015.
- ↑ Grönroos, Matti: Kantatie 58 Kangasala–Kärsämäki, 384 km mattigronroos.fi. Viitattu 27.5.2016.
- ↑ Grönroos, Matti: Kantatie 66 Orivesi–Lapua, 182 km mattigronroos.fi. Viitattu 27.5.2016.
- ↑ Liikennemääräkartat Liikennevirasto. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 13.7.2015.
- ↑ 90 vuotta Autoliiton paikallistoimintaa Tampereella 18.6.2017. Moottori-lehti.
- ↑ Tampere-Pirkkalan lentoasema lyhyesti 2015. Finavia. Viitattu 13.7.2015.
- ↑ Risteilyt 2015. Tampere Convention Bureau. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 13.7.2015.
- ↑ Keurusselän risteilyt 2015. Suomen Saaristokuljetus Oy. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 13.7.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pirkanmaan maakunta Wikimedia Commonsissa
- Pirkanmaan liitto
- Akseli: Pirkanmaan teollisuushistoria (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pirkanmaa-portaali
- Pirkanmaan ELY-keskus
| ||||||||||
| ||||||||||