Koordinaatit: 61°N, 27°E

Kymenlaakson maakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kymenlaakson maakunta
Kymmenedalen

vaakuna

sijainti

Historialliset läänit Viipurin ja Savonlinnan lääni (1634–1721)
Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni (1721–1747)
Viipurin lääni (1812–1945)
Kymen lääni (1945–1997)
Etelä-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Kotka (virallinen)
Kouvola (hallinnollinen)
Maakuntajohtaja Jaakko Mikkola
Pinta-ala ilman merialueita 4 947,65 km²
18:nneksi suurin 2021 
Kokonaispinta-ala 6 768,51 km²
17:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 4 558,54 km²
– sisävesi 389,11 km²
– meri 1 820,86 km²
Väkiluku 157 919
11:nneksi suurin 30.9.2024 [2]
– väestötiheys 34,64 as./km² (30.9.2024)
Maakuntalaulu Kymenlaakson laulu
Nimikkolajit  
– eläin saukko
– järvi Vuohijärvi
– kala kilohaili
– kasvi keltakurjenmiekka
– kivi rapakivi
– lintu punatulkku
Lyhenne FI-09

Kymenlaakso (ruots. Kymmenedalen) on Suomen maakunta Kaakkois-Suomessa. Maakunnan nimi johtuu sen halki kulkevasta Kymijoesta, jonka varrella tai lähellä ovat seudun suurimmat asutuskeskukset. Kymenlaakso on Suomen ainoa maakunta, jossa maakuntakeskuksia on yhden sijaan kaksi; maakuntakeskukset ovat Kotka ja Kouvola[3]. Kotkassa sijaitsevat muun muassa keskussairaala ja maakuntamuseo. Kotka on myös Kymenlaakson pelastuslaitoksen isäntäkunta. Kouvolassa puolestaan sijaitsevat Ely-keskus, maakunnan liiton hallinto, Kymenlaakson käräjäoikeus, Kaakkois-Suomen pääpoliisiasema, maakuntakirjasto (vuoteen 2017 asti) ja maakunnan suurin rautatieasema. Kouvola on ollut maakunnan suurin kaupunki vuonna 2009 tehtyjen kuntaliitostensa jälkeen 82 559 asukkaalla. Maakunnan suurin taajama sen sijaan on Kotkan keskustaajama 51 704 asukkaalla. Ennen Kouvolan seudun kuntaliitosta maakunnan suurin kaupunki ja samalla maakunnan keskus oli Kotka.

Kymenlaakso oli Satakunnan tavoin Suomen ensimmäisiä laajasti teollistuneita alueita, jo 1800-luvulta alkaen. Teollisuus keskittyi Voikkaan ja Kotkan välisen rautatien varteen. Nykyään alue kärsii raskaan teollisuuden, pääosin paperiteollisuuden, taantumisesta, kun korvaavaa työllistäjää ei ole löytynyt. Taantumisen seurauksena alueella on muuttotappio pääosin Helsingin seudulle. Uusia asukkaita on tullut myös ulkomailta, etupäässä Venäjältä. Bruttokansantuote Kymenlaaksossa oli vuonna 2017 yhteensä 5 702 miljoonaa euroa.[4]

Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntien alueet muodostivat Kymen läänin vuosina 1945–1997[5]. Nykyään näiden kahden maakunnan muodostamaa aluetta saatetaan kutsua Kaakkois-Suomeksi. Vanhat Kymen läänin kunnat muodostivat Kymen vaalipiirin, ennen kuin se yhdistettiin Etelä-Savon vaalipiirin kanssa Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi vuonna 2015.[6] Kaakkois-Suomi on tämän vuoksi viitteellisenä käsitteenä aiheuttanut sekaannusta.[6]. Kaakkois-Suomena kielenkäytössä ja virallisissa yhteyksissä on totuttu kuitenkin pitämään nimenomaan vanhaa Kymen lääniä vastaavaa aluetta.[7][8][9][10][11][12][13][14]

Suomen kielen kaakkoismurteita puhutaan Etelä-Karjalassa sekä Kymenlaakson Virolahdella ja Miehikkälässä.[15]

Kymenlaakson maakuntaa ympäröivät Uusimaa lounaassa, Päijät-Häme luoteessa, Etelä-Savo koillisessa ja Etelä-Karjala idässä. Idässä Kymenlaaksolla on rajaa myös Venäjän kanssa ja etelässä se rajautuu Suomenlahteen. Kymenlaaksossa sijaitsee vähiten kuntia muihin Suomen maakuntiin nähden.

Maapinta-alaltaan Kymenlaakso on Suomen toiseksi pienin maakunta Ahvenanmaan jälkeen sekä Manner-Suomen pienin. Jos kuitenkin vesialueet lasketaan mukaan, on Keski-Pohjanmaa pienempi kuin Kymenlaakso.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Verlan puuhiomo ja paperitehdas Kouvolassa entisten Jaalan ja Valkealan kuntien alueella on Unescon maailmanperintökohde.

Kymenlaakso ei kuulu Suomen historiallisten maakuntien joukkoon, vaan se on vanhastaan ollut neljän maakunnan, Uudenmaan, Hämeen, Savon ja Karjalan raja-aluetta. Käsitykset siitä, missä kohdassa näiden maakuntien rajat kulkivat, ovat kuitenkin eri aikoina suuresti vaihdelleet, mihin ovat vaikuttaneet muun muassa valtakunnan rajan ja myös läänien rajojen muutokset. Kymenlaakson kaupungeista Haminan voidaan katsoa kuuluneen Karjalaan.lähde? Viitteellisen Uudenmaan ja Karjalan historiallisen rajan voitaneen katsoa kulkeneen Kymijoessa. Kymenlaakson pohjoisosan on useasti katsottu kuuluvan Hämeeseen[16], vaikka keskiajalla Kymijoki oli raja hämäläisten ja karjalaisten välillä.[17] Otavan julkaisema Pieni tietosanakirja vuodelta 1926 määrittelee Kymenlaakson Kymijoen ympäristöillä olevaksi sivistysmaantieteelliseksi alueeksi, joka ulottuu Loviisasta Virolahdelle ja Suomenlahdesta Iittiin.[18]

1600-luvulla nykyisen Kymenlaakson alue kuului silloiseen Viipurin ja Savonlinnan lääniin. Suuren Pohjan sodan jälkeen Uudenkaupungin rauhassa 1721 suuri osa tästä läänistä joutui Venäjälle. Läänin Ruotsille jääneestä osasta muodostettiin yhdessä Käkisalmen läänin rippeiden kanssa Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni, johon kuuluivat nykyisen Kymenlaakson lisäksi suunnilleen nykyiset Etelä- ja Pohjois-Savo, Etelä- ja Pohjois-Karjala sekä osa Itä-Uuttamaata. Läänin hallintokeskuksena toimi Lappeenranta. Hattujen sodan jälkeen Turun rauhassa 1743 valtakunnanraja siirrettiin Kymijokeen, ja sen suistoalueella raja kulki joen läntisintä haaraa myöten. Pohjoisempana raja kulki Kymijoesta Mäntyharjun reittiä pitkin itään ja edelleen Saimaan poikki. Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin jäljelle jääneistä osista tuli nyt Kymenkartanon ja Savon lääni. Läänin hallintokeskus siirrettiin Loviisaan. Vuonna 1775 Kymenkartanon ja Savon lääni jaettiin kahtia. Sen pohjoisosasta (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) muodostettiin Savon ja Karjalan lääni ja eteläosasta (pääosa Etelä-Savoa ja Kymijoen länsirantaa myötäillyt maakaistale) tuli Kymenkartanon lääni. Kymenkartanon läänin hallintokeskukseksi tuli Heinola.

Kymin kihlakunnan sinetti vuodelta 1642

Sen jälkeen, kun Suomi oli liitetty Venäjään suuriruhtinaskunnaksi, keisari Aleksanteri I päätti vuonna 1812 yhdistää Venäjään aikaisemmin liitetyn Vanhan Suomen muuhun Suomeen, ja siitä muodostettiin uusi Viipurin lääni. Kymijoen itäpuoli kuului Viipurin lääniin 1940-luvulle saakka, mutta sen länsipuoli siirrettiin jo 1830-luvulla kuulumaan Uudenmaan lääniin, ja Kymenkartanon läänin jäljelle jääneen osan nimi muutettiin Mikkelin lääniksi.

Kyminlaakson Osuusliike 1930-luvulta.

Vaikka Kymijoen varsi ei muodostanut hallinnollista yksikköä vaan lääninraja jakoi sen kahtia, se alkoi asutuksellisilla, liikenteellisillä ja taloudellisilla perusteilla varsinkin 1800-luvun lopulla muodostua selvästi erottuvaksi aluekokonaisuudeksi, jota vähitellen alettiin pitää uutena maakuntana. Tähän vaikuttivat erityisesti teollisuuden keskittyminen useisiin Kymijoen varrella oleviin taajamiin sekä Kouvolan–Kotkan rautatien rakentaminen. Huomattaviksi asutuskeskuksiksi tulivat uusi Kotkan kaupunki sekä Kouvola, Inkeroinen, Koria ja Kuusankoski. Niinpä jo 1930-luvulla Kymenlaaksolle perustettiin oma maakuntaliitto, ja samoihin aikoihin se sai myös oman maakuntalaulunsa.

Kun toisen maailmansodan jälkeen pääosa Viipurin läänistä joutui Neuvostoliitolle, sen jäljelle jääneestä osasta muodostettiin Kymen lääni, johon liitettiin myös muutamat Uudenmaan läänin itäisimmät kunnat. Täten Kymenlaakso tuli kokonaisuudessaan kuulumaan samaan lääniin, johon kuitenkin kuului myös Etelä-Karjala. Läänin pääkaupunkina oli aluksi Kotka, myöhemmin Kouvola. Kymen lääni lakkautettiin vuonna 1997, kun muodostettiin uudet entisiä suuremmat läänit. Lopullisen vahvistuksen asemalleen erillisenä maakuntana Kymenlaakso sai, kun maakuntien hallinto järjestettiin vuonna 1993 annetun lain mukaisesti.

Kymenlaakso avasi kesäkuussa 2007 ensimmäisenä Suomen maakuntana oman yhteystoimiston Viroon.

Aluejako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymenlaakso muodostuu kuudesta kunnasta, joista kolme on kaupunkeja (lihavoituina).

Kartta kunnista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kymenlaakson maakunnan kaupungit ja kunnat
Kuntakeskukset
 Yli 30 000 asukasta
 Yli 10 000 asukasta
 Yli 3 000 asukasta
 Alle 3 000 asukasta
Kymenlaakson maakunta kuntakeskuksineen.

Luettelo kunnista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Vaakuna Kuntamuoto Väkiluku Pinta-ala Väestötiheys Seutukunta
Hamina (ruots. Fredrikshamn) kaupunki 19 413 1 155,15 km² 31,83 as./km² Kotka-Hamina
Kotka kaupunki 50 422 949,76 km² 185,41 as./km² Kotka-Hamina
Kouvola kaupunki 78 587 2 883,29 km² 30,73 as./km² Kouvola
Miehikkälä kunta 1 733 440,37 km² 4,1 as./km² Kotka-Hamina
Pyhtää (Pyttis) kunta 5 038 780,96 km² 15,52 as./km² Kotka-Hamina
Virolahti (Vederlax) kunta 2 886 558,98 km² 7,76 as./km² Kotka-Hamina
Nykyisen Kymenlaakson alueen kunnat 1960-luvulla.

Entisiä kuntia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Anjala, yhdistettiin Sippolan kanssa Anjalankoskeksi vuonna 1975
  • Anjalankosken kaupunki, yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009
  • Elimäki (Elimä), yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009
  • Haapasaari (Aspö), liitettiin Kotkaan vuonna 1974
  • Jaala, yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009
  • Karhulan kauppala, yhdistettiin silloisen Kotkan ja Kymin kanssa uudeksi Kotkaksi vuonna 1977
  • Kuusankosken kaupunki, yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009
  • Kymi (Kymmene), yhdistettiin Karhulan ja silloisen Kotkan kanssa uudeksi Kotkaksi vuonna 1977
  • Sippola, yhdistettiin Anjalan kanssa Anjalankoskeksi vuonna 1975
  • Valkeala, yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009
  • Vehkalahti (Veckelax), yhdistettiin silloisen Haminan kanssa uudeksi Haminaksi vuonna 2003

Aluemuutoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Iitti (Itis), siirtyi Päijät-Hämeen maakuntaan vuonna 2021

Suurimmat taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Kymenlaaksossa sijaitsi 23 taajamaa.[19] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 9 suurinta taajamaa. Maakuntakeskuksia vastaavat keskustaajamat on lihavoitu.

# Taajama Kunta Väkiluku
(31.12.2017)[20]
1 Kotkan keskustaajama Kotka 51 691
Hamina 13		 &&&&&&&&&&051704.&&&&0051 704
2 Kouvolan keskustaajama Kouvola &&&&&&&&&&048289.&&&&0048 289
3 Haminan keskustaajama Hamina &&&&&&&&&&015581.&&&&0015 581
4 Valkeala Kouvola &&&&&&&&&&&05957.&&&&005 957
5 Myllykoski Kouvola &&&&&&&&&&&05883.&&&&005 883
6 Inkeroinen Kouvola &&&&&&&&&&&04892.&&&&004 892
7 Koria Kouvola &&&&&&&&&&&04050.&&&&004 050
8 Siltakylä Pyhtää &&&&&&&&&&&02878.&&&&002 878
9 Elimäen kirkonkylä Kouvola &&&&&&&&&&&01350.&&&&001 350

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Utin lentoasema.
Kimolan kanava.

Maantieliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymenlaakson maakuntaa palvelevat tärkeimmät päätiet ovat valtatiet: 6, 7, 12, 15 sekä 26. Maakunnan alueella kulkee myös kantatie 46.

Raideliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymenlaaksossa on rautatieyhteydet Helsingistä, Lahden kautta Kouvolaan (Lahti–Kouvola-rata). Lisäksi Kouvolasta menee Kotkaan (Kotkan rata) sekä suora yhteys Pietariin (Riihimäki–Pietari-rata) ja Mikkelin kautta Pieksämäelle ja Kuopioon (Savon rata) sekä Luumäelle, josta rata haarautuu Lappeenrannan kautta Joensuuhun (Karjalan rata) sekä Vainikkalan raja-aseman kautta Venäjälle.

Ilmailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymenlaaksossa sijaitsee Utin lentoasema. Kouvolan Valkealassa, Utissa sijaitseva sotilaslentoasema.

Vesistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisävesiliikenneyhteydet

Kotka on Kymijoen ja sen vaikutus alueen mereen yhdistävä rannikkosatamakaupunki

Kymijoen ja Vuoksen vesistön yhdistämis- kanavoinniksi sisävesiliikenteen kehittämisiksi, ilmasto ja energia tavoitteisen EU liikennestrategian toteuttamisiksi Suomessa on suunniteltu Mäntyharju kanavaa.

Kimolan kanava on vuonna 2020 käyttöön valmistunut sulkukanava. Se on seitsemän kilometriä pitkä entinen nippu-uitto kanava joka yhdistää Kymijoen yläjuoksun Konniveden ja Pyhäjärven.

Kokemäenjoen vesistön yhdistämistä Kymijoen ja Vuoksen vesistöihin odottaa edelleen Suomessa tarvittavia tutkimuksia ja päätöksiä sekä direktiivin 92/106 ETY että EU liikennestrategian vuodelta 2011 toteuttamisiin raskaan maanteitten rekka liikenne volyymien siirtomahdollisuuksista ,mahdolliseen Suomen sisävesiliikenne verkkoon, kolmen päävesistön alueelle ja niiden yhdistämistä TEN_T liikenneverkko tavoitteiden mukaisesti muitten EU jäsenvaltioiden vastaaviin liikenneverkkoihin -suorien laivaliikenne yhteyksien avulla, EU:ssa päätettyjen alueelliseen saavutettavuuteen pyrkivissä tavoitteissa.

Meriliikenneyhteydet

Kotkan satama yhdistyi vuonna 2011 Haminan sataman kanssa Hamina-Kotkan satamaksi, joka on Suomen suurin yleissatama. Kotkan satama oli jo ennen yhdistymistään yleissatamista Suomen suurin vientisatama. Suomen meriliikenne suuntautuu suurimmalta osin Itämeren satamiin.

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veturi, Kaakkois-Suomen suurin kauppakeskus Kouvolassa.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kymenlaakson väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 198 992
1985
  
 197 342
1990
  
 193 919
1995
  
 192 282
2000
  
 187 474
2005
  
 185 196
2010
  
 182 382
2015
  
 178 688
2020
  
 170 929
Lähde: Tilastokeskus.[21]

Maakunta jakautuu Kouvolan seutukuntaan ja Kotkan–Haminan seutukuntaan. Kouvolan seutukunnan asukasluku on 95 203 (30.11.2009) ja Kotkan–Haminan seutukunnan 87 245 (30.11.2009).

Vuoden 2009 kuntaliitoksista johtuen Kymenlaakson suurin kunta sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan on Kouvola noin 88 000 asukkaallaan. Väkiluvultaan toiseksi suurin kunta on Kotkan kaupunki, jossa asuu noin 55 000 ihmistä. Pyhtään 5 340 asukkaasta ruotsinkielisiä on 415 (7,78%)[21] ja se on Kymenlaakson ainoa kaksikielinen kunta.


Kristinusko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luterilaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat Kymenlaaksossa kuuluvat Mikkelin hiippakuntaan ja sen Kymenlaakson rovastikuntaan. Vuoden 2022 lopulla 67,8% Kymenlaakson väestöstä kuului Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon.[22]

Mikkelin hiippakunnan kartta, Kymenlaakson rovastikunta vihreällä.

Kymenlaakson rovastikunta jakautuu seurakuntiin ja seurakuntayhtymiin seuraavasti:

Seurakunta tai seurakuntayhtymä[23] Mahdolliset kappeliseurakunnat, seurakuntayhtymän jäsenseurakunnat,[23] kirkkopiirit tai alueseurakunnat Toimialue Jäsenmäärä (2022)[22] %-osuus alueen väestöstä (2022)[22] Perustettu
Haminan seurakunta Miehikkälän kappeliseurakunta, Virolahden kappeliseurakunta Hamina, Miehikkälä, Virolahti 17 633 72,5 % 2011
Kotka-Kymin seurakunta Kotka 31 069 61,4 % 2017
Kouvolan seurakuntayhtymä Anjalankosken seurakunta, Elimäen seurakunta, Jaalan kappeliseurakunta, Kouvolan seurakunta, Kuusankosken seurakunta, Valkealan seurakunta Kouvola 55 924 70,4 % 2009
Pyhtään seurakunta Pyhtää 3 513 68,7 % 1380

Kymenlaakso on evankelioivan herätyskristillisyyden vahvaa tukialuetta. Tuntuvimman kannatuksen liike saa Kouvolassa ja sen kannatus on voimakasta Kymijokivarressa. Kansanlähetyksellä on kannattajaryhmiä myös muualla Saimaan ympäristössä ja maaseudulla. Vanhoista herätysliikkeistä evankelisuus on vaikuttanut seudulla. Liikkeellä on niin ikään kannatusta Kymenjokilaaksossa ja Haminan ympäristössä.[24]

Evankelisuuden kattojärjestö Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys omistaa Kymenlaaksossa ainakin Kotkan Luther-salin sekä Kouvolan Hietoinrannan leirikeskuksen.[25] Näistä Kotkassa sillä on säännöllistä jumalanpalvelustoimintaa.[26] Lisäksi järjestö on mukana Kouvolan Kohtaamispaikan toiminnassa ja jumalanpalvelusten järjestämisessä yhdessä Kansanlähetyksen ja Suomen Raamattuopiston kanssa.[27]

Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on Kymenlaaksossa kaksi seurakuntaa, Kouvolan Pauluksen seurakunta ja Kotkan Siilas-seurakunta.[28]

Muut kirkkokunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haminan Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko.

Kymenlaaksossa toimii Suomen ortodoksisen kirkon Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta.[29] Kymenlaakson osalta se jakautuu Kotka-Loviisan toiminta-alueeseen sekä Kouvolan ja Haminan toiminta-alueeseen.[30] Seurakunta järjestää jumalanpalveluksia ympäri Kymenlaaksoa ja se omistaa Haminan Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkon, Haminan hautausmaankirkon, Kotkan Pyhän Nikolaoksen kirkon, Kouvolan Pyhän Ristin kirkon sekä Myllykosken tsasounan.[31][32] Haminan ortodoksinen kirkko valmistui vuonna 1837. 1900-luvun alussa Haminassa oli 250 ortodoksia, joista 115 oli passilla oleskelevia venäläisiä. Kotkan ortodoksit kuuluivat Haminan seurakunnan alaisuuteen, mutta vuonna 1910 Kotkan ortodoksinen seurakunta itsenäistyi, tosin tämä toteutui vasta 1913. 1930-luvulle tultaessa Kotkan ortodoksisuus oli lähes hajonnut, tosin Kyminlinnaan sijoitetut Vienan ja Aunuksen pakolaiset olivat tuoneet seurakuntaan uutta väkeä. Sittemmin Karjalan evakotkin vahvistivat seurakunnan toimintaa. Vuonna 1960 Haminasta tulikin Kotkan ortodoksisen seurakunnan kappeliseurakunta, mutta se itsenäistyi uudelleen vuonna 1980 varsinaisena keskuspaikkanaan Kouvola.[33][34] Vuoden 2020 alussa kuului Haminan ortodoksiseen seurakuntaan 1118 jäsentä ja Kotkan ortodoksiseen seurakuntaan 1033 jäsentä.[35] Vuoden 2021 alussa nämä seurakunnat yhdistyivät yhdessä naapurimaakunnassa toimineen Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kanssa Kaakkois-Suomen ortodoksiseksi seurakunnaksi.[36]

Kotkan vapaakirkko.

Helluntailaisuuteen kuuluvia seurakuntia on Kymenlaaksossa useita. Kouvolassa toimivat Kouvolan helluntaiseurakunta, Kuusankosken helluntaiseurakunta, Valkealan helluntaiseurakunta, Inkeroisten helluntaiseurakunta, Elimäen helluntaiseurakunta, Voikkaan Saalem-seurakunta sekä Tuohikotin helluntaiseurakunta. Kotkassa toimivat Kotkan helluntaiseurakunta ja Karhulan helluntaiseurakunta, Haminassa Haminan helluntaiseurakunta ja Miehikkälän helluntaiseurakunta sekä Pyhtäällä Hirvikosken helluntaiseurakunta. Näistä Suomen helluntaikirkkoon kuuluvat Kouvolan, Valkealan, Elimäen, Inkeroisten, Kotkan ja Karhulan helluntaiseurakunnat.[37] Helluntaiherätys vaikutti jo 1910-luvulla ainakin Kouvolassa, Karhulassa, Pyhtään Hirvikoskella sekä Voikkaalla. Kaikkiin näihin syntyi omat seurakunnat 1920-luvullua, kuten myös Kuusankoskelle ja Kotkaan. Kotkassa oli vuosina 1931-1932 merkittäviä kasvun aikoja, kun seurakuntaan vuonna 1931 liitettiin 86 jäsentä ja seuraavana vuonna 73.[38] Vuonna 1985 Kouvolan ja Kotkan helluntaiseurakunnat kuuluivat Suomen 20 suurimman helluntaiseurakunnan joukkoon siten, että Kouvola oli 15. sijalla 452 jäsenellään ja Kotka 16. sijalla 451 jäsenellään.[39]

Suomen vapaakirkolla on Kymenlaaksossa Haminan, Kotkan ja Kouvolan vapaaseurakunnat.[40] Vuonna 1885 W. Gutzeit & Co -sahan työntekijöiden joukosta syntyi Kotkan ruotsinkielinen vapaaseurakunta, jonka toiminta päättyi 1950-luvulla. Karhulan alueelle perustettiin vuonna 1908 suomenkielinen vapaaseurakunta. Vuonna 1914 Rakennusosuuskunta Bethel rakennutti Kotkan vapaakirkon, jonka suomenkieliset lunastivat itselleen.[41] 1930-luvulla Kouvolassa esiintyi vapaakirkollista herätystä, mikä johti seurakunnan syntymiseen vuonna 1932. Vuonna 1936 Kouvolan vapaaseurakunnalle valmistui oma kirkko, mihin aikaan seurakunnan jäsenmäärä oli noussut yli sadan.[42] Vuonna 1936 myös Haminaan syntyi Kotkan vapaaseurakunnan alainen ystäväpiiri, joka itsenäistyi vuonna 1985 omaksi seurakunnakseen.[43]

Katolisen kirkon Pyhän Ursulan katolinen seurakunta toimii Kymenlaakson alueella ja sillä on Kouvolassa oma Pyhän Ursulan kirkko. Säännöllisintä seurakunnan toiminta on Kouvolassa, mutta se järjestää jumalanpalveluksia myös Kotkassa ja Pyhtäällä.[44]

Suomen adventtikirkkoon kuuluvat Kymenlaaksossa Kotkan adventtiseurakunta sekä Kouvolan adventtiseurakunta.[45]

Pelastusarmeija toimii Kotkassa ja Kouvolassa.[46] Toiminta alkoi Kotkassa vuonna 1894, Haminassa vuonna 1895, Voikkaalla 1909 ja Kouvolassa 1910.[47]

One Way Mission -järjestöllä on Kymenlaaksossa Kotkan ja Kouvolan One Way -seurakunnat.[48]

Äkillisen rakennemuutoksen alueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymenlaaksossa äkillisen rakennemuutoksen alue on Kouvolan seutukunta, joka sai jatkoaselvennä vuodeksi 2009.

Maisemia Kymenlaaksosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöitä Kymenlaaksosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. ↑ Väestönmuutosten ennakkotiedot muuttujina Vuosineljännes, Alue ja Tiedot 24.10.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.10.2024.
  3. ↑ Kymenlaakson maakuntasuunnitelma 2005-2015 Kymenlaakso.fi. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 10.8.2011.
  4. ↑ Kansantalous Tilastokeskus.
  5. ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) (s. 353, Liite 4: Kuntien siirrot läänistä toiseen vuosina 1881–1976) Tilastollisia tiedonantoja N:o 63. 1979. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.7.2013.
  6. ↑ a b Itä-Suomen vaalipiirejä yhdistetään vuoden 2015 eduskuntavaaleihin Vaalit.fi. 11.4.2013. Oikeusministeriö. Arkistoitu 2.11.2014. Viitattu 9.2.2017.
  7. ↑ Kaakkois-Suomen pintavedet Ymparisto.fi. Arkistoitu 15.1.2022. Viitattu 8.4.2020.
  8. ↑ Vesienhoito Kaakkois-Suomessa ELY-keskus. Arkistoitu
  9. ↑ Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit SDP.fi. Arkistoitu 17.1.2020. Viitattu 8.4.2020.
  10. ↑ YLE Kaakkois-Suomi Yleisradio. Arkistoitu 3.1.2019. Viitattu 8.4.2020.
  11. ↑ Kaakkois-Suomen poliisilaitos Suomen poliisilaitos.
  12. ↑ Kaakkois-Suomen ELY Kaakkois-Suomen ELYn Facebook-sivut.
  13. ↑ Ihaksi, Taina et al.: Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma 2022–2027. Kaakkois-Suomen ELY-keskus, 2022. ISSN 2242-2846 ISBN 978-952-398-062-4 (PDF) Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.2.2024).
  14. ↑ TE-keskus Kaakkois-Suomi TE-palvelut.fi.
  15. ↑ Kaakkoismurteet Erkki Savolainen. Arkistoitu 19.2.2020. Viitattu 8.4.2020.
  16. ↑ Iso tietosanakirja, 12. osa (Siemen-Suomyrtti), takakannen taskussa oleva kartta
  17. ↑ Pirjo Uino: Ancient Karelia, s. 118. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 104, 1997.
  18. ↑ 859-860 (Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti) runeberg.org. Viitattu 21.6.2019.
  19. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 27.11.2018.
  20. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 27.11.2018.
  21. ↑ a b Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 4.1.2018.
  22. ↑ a b c Kirkkoon kuuluvuus 2022 talousyksiköittäin, rovastikunnittain tai hiippakunnittain kirkontilastot.fi. Suomen ev. lut. kirkko. Viitattu 10.8.2023.
  23. ↑ a b Mikkelin hiippakunta Mikkelin hiippakunta. Viitattu 10.8.2023.
  24. ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 155. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
  25. ↑ Yhteystiedot Sley. Viitattu 10.8.2023.
  26. ↑ Jumalanpalvelusyhteisöt Sley. Viitattu 10.8.2023.
  27. ↑ Info Kouvolan Kohtaamispaikka. Viitattu 10.8.2023.
  28. ↑ Seurakunnat Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta. Viitattu 10.8.2023.
  29. ↑ Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Arkistoitu 29.12.2021. Viitattu 10.8.2023.
  30. ↑ Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Viitattu 10.8.2023.
  31. ↑ Kouvolan ja Haminan toiminta-alue: Jumalanpalvelukset Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Viitattu 10.8.2023.
  32. ↑ Kotka-Loviisa: Jumalanpalvelukset Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Viitattu 10.8.2023.
  33. ↑ Haminan ortodoksinen seurakunta hiski.genealogia.fi. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 11.8.2023.
  34. ↑ Kotkan ortodoksinen seurakunta hiski.genealogia.fi. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 11.8.2023.
  35. ↑ Tilastotietoja kirkon väestöstä vuodelta 2020 Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 11.8.2023.[vanhentunut linkki]
  36. ↑ Riitta Väisänen: Kaakkois-Suomen ortodoksiset seurakunnat yhdistyvät vuoden 2021 alussa 15.10.2019. Yle. Viitattu 11.8.2023.
  37. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 10.8.2023.
  38. ↑ Antturi, Kai – Kuosmanen, Juhani – Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 39-40. RV-Kirjat, 1986.
  39. ↑ Antturi, Kai – Kuosmanen, Juhani – Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 66. RV-Kirjat, 1986.
  40. ↑ Seurakunnat Suomen vapaakirkko. Viitattu 10.8.2023.
  41. ↑ Suomen vapaakirkko: Kotka hiski.genealogia.fi. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 11.8.2023.
  42. ↑ Suomen vapaakirkko: Kouvola hiski.genealogia.fi. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 11.8.2023.
  43. ↑ Seurakuntamme Haminan vapaaseurakunta. Viitattu 11.8.2023.
  44. ↑ Seurakunnan ohjelma Pyhän Ursulan seurakunta. Viitattu 10.8.2023.
  45. ↑ Seurakunnat Suomen adventtikirkko. Viitattu 10.8.2023.
  46. ↑ Paikkakunnat Pelastusarmeija. Arkistoitu 14.7.2023. Viitattu 10.8.2023.
  47. ↑ Nieminen, Hilkka: Pelastussotaa Suomessa 1889–1989, s. 82-83; 134. WSOY, 1989.
  48. ↑ One Way -seurakunnat One Way Mission. Viitattu 10.8.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kaukiainen, Yrjö: Kymenlaakson historia I: Jokilaakso ja rajamaa esihistoriasta 1810-luvulle. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-353-1
  • Kaukiainen, Yrjö: Kymenlaakson historia II: Rajamaasta maakunnaksi 1810-luvulta 2000-luvulle. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-354-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kymenlaakson maakunta.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kymenlaakson_maakunta&oldid=22695427”