Daniela Hunger

Mitalit
Daniela Hunger vuonna 1990.
Naisten uinti
Maa:  Itä-Saksa
Olympialaiset
Kultaa	Soul 1988	200 metrin sekauinti
Kultaa	Soul 1988	4 × 100 metrin vapaauintiviesti
Pronssia	Soul 1988	400 metrin sekauinti
Maa:  Saksa
Hopeaa	Barcelona 1992	4 × 100 metrin sekauintiviesti
Pronssia	Barcelona 1992	200 metrin sekauinti
Pronssia	Barcelona 1992	4 × 100 metrin vapaauintiviesti
MM-kilpailut (pitkä rata)
Maa:  Saksa
Pronssia	Perth 1991	200 metrin sekauinti
Pronssia	Rooma 1994	4 × 100 metrin vapaauintiviesti
EM-kilpailut (pitkä rata)
Maa:  Itä-Saksa
Kultaa	Bonn 1989	200 metrin sekauinti
Kultaa	Bonn 1989	400 metrin sekauinti
Kultaa	Bonn 1989	4 × 100 metrin vapaauintiviesti
Kultaa	Bonn 1989	4 × 200 metrin vapaauintiviesti
Hopeaa	Strasbourg 1987	200 metrin sekauinti
Hopeaa	Bonn 1989	50 metrin vapaauinti
Maa:  Saksa
Kultaa	Ateena 1991	200 metrin sekauinti
Kultaa	Sheffield 1993	200 metrin sekauinti
Kultaa	Sheffield 1993	4 × 100 metrin vapaauintiviesti
Kultaa	Wien 1995	4 × 100 metrin vapaauintiviesti
Hopeaa	Ateena 1991	4 × 100 metrin vapaauintiviesti
EM-kilpailut (lyhyt rata)
Maa:  Saksa
Kultaa	Gelsenkirchen 1991	4 × 50 metrin vapaauintiviesti
Kultaa	Gelsenkirchen 1991	4 × 50 metrin sekauintiviesti
Kultaa	Espoo 1992	4 × 50 metrin vapaauintiviesti
Kultaa	Stavanger 1994	4 × 50 metrin vapaauintiviesti
Kultaa	Stavanger 1994	4 × 50 metrin sekauintiviesti
Hopeaa	Gelsenkirchen 1991	50 metrin vapaauinti
Hopeaa	Gelsenkirchen 1991	100 metrin sekauinti
Hopeaa	Espoo 1992	100 metrin sekauinti
Pronssia	Stavanger 1994	100 metrin sekauinti

Daniela Hunger (20. maaliskuuta 1972 Berliini) on saksalainen entinen uimari ja olympiavoittaja, joka edusti urallaan myös Itä-Saksaa.

Ura

Hunger aloitti uintiuransa nuorena SC Dynamo Berlin-uintiseurassa, mikä oli Itä-Saksan tuolloisia kärkiseuroja. Ensimmäisen aikuisten kansainvälisen arvokilpailumitalinsa Hunger voitti 15-vuotiaana, vuonna 1987 Strasbourgin EM-kilpailuissa, missä hän sijoittui 200 metrin sekauinnissa hopealle.

Seuraavana vuonna Soulin olympialaisissa saavutti uransa suurimmat voitot; hän nousi vasta 16-vuotiaana ykköskorokkeelle 200 metrin sekauinnissa sekä 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä ja otti lisäksi pronssia 400 metrin sekauinnissa. Seuraavana kesänä Bonnin EM-uinneissa Hunger nousi kisojen menestyksekkäimmäksi urheilijaksi; yhteensä neljä kultaa sekauintimatkoilta ja vapaauintiviesteistä. Hunger oli vielä lisäksi toinen 50 metrin vapaauinnissa, häviten vain sadasosan Ranskan Catherine Plewinskille. Itä-Saksan naiset voittivat 16 kilpailuissa uiduista matkoista 14, ainoastaan Plewinski pystyi horjuttamaan heidän linnakettaan.

Vuosi 1991 oli Hungerille myös hyvä vuosi menestyksen kannalta. Itä-Saksan ja Länsi-Saksan yhdistyttyä, yhdistyneen Saksan uintijoukkue kilpaili ensimmäistä kertaa Perthin MM-kilpailuissa tammikuussa 1991. Siellä Hunger sijoittui kolmanneksi 200 metrin sekauinnissa, ja otti uransa ainoan henkilökohtaisen MM-mitalin. Saman vuoden kesällä järjestetyissä pitkän radan EM-kilpailuissa Hunger uusi EM-kultansa 200 metrin sekauinnissa ja otti lisäksi hopeaa 4 × 100 metrin vapaauintiviestistä. Vuoden lopussa, joulukuussa ensimmäistä kertaa uiduissa sprinttimatkojen EM-kilpailuissa Hunger ui yhteensä neljästi mitaleille; kaksi kultaa vapaa- ja sekauintiviesteistä sekä hopeat 50 metrin vapaauinnista ja 100 metrin sekauinnista.

Barcelonan olympialaisissa 1992 Hunger otti uransa viimeiset olympiamitalit. Hän voitti kilpailuissa hopeaa 4 × 100 metrin sekauintiviestistä ja pronssia 200 metrin sekauinnista ja 4 × 100 metrin vapaauintiviestistä. Samana vuonna Espoossa järjestetyissä sprinttimatkojen EM-kilpailuissa Hunger otti jälleen kultaa 4 × 50 metrin vapaauintiviestistä ja lisäksi hopeaa 100 metrin sekauinnista. Seuraavan vuoden pitkän radan EM-kilpailuista Sheffieldistä tuomisina oli hieman parempi saldo kuin kaksi vuotta aikaisemmin Ateenasta - hän voitti EM-kullat 200 metrin sekauinnissa sekä 4 × 100 metrin vapaauintiviestistä.

Vuonna 1994 Hunger otti uransa toisen ja viimeisen MM-mitalin, pronssia 4 × 100 metrin vapaauintiviestistä. Stavangerissa joulukuussa uiduissa sprintti-EM-kilpailuissa Hunger otti jälleen kaksi viestikultaa ja lisäksi pronssia 100 metrin sekauinnista.

Vuonna 1995 Hungerin ura alkoi jo kääntyä ehtoon puolelle. Kesällä Wienin EM-altaasta hän voitti vielä viimeisen arvokilpailumitalinsa, mutta komealla tavalla. Saksan naiset ottivat kultaa 4 × 100 metrin vapaauintiviestistä lähes kolmen sekunnin erolla Ruotsiin.

Hunger yritti vielä päästä Saksan olympiajoukkueeseen Atlantaan 1996, mutta karsitui Saksan olympiakarsinnoissa ja päätti lopettaa uintiuransa siihen.

Doping

Hungerin 1980-luvun saavutuksia on hieman varjostanut doping-leima. Kaksi vuotta uintiuransa päättymisen jälkeen, vuonna 1998 Hunger tuli julkisuuteen yhdessä monen muun entisen itäsaksalaisen uintihuipun kanssa. He tunnustivat käyttäneensä dopingaineita valmentajiensa ja lääkäreidensä pakottamina. Joukkoon kuului Hungerin lisäksi useita muita olympiavoittajia ja maailmanmestareita.

Lähteet

Naisten 200 metrin sekauinnin olympiavoittajat

Naisten 4 × 100 metrin vapaauintiviestin olympiavoittajat

1912:  Iso-Britannia: Moore, Fletcher, Speirs, Steer 1920:  Yhdysvallat: Woodbridge, Schroth, Guest, Bleibtrey 1924:  Yhdysvallat: Donnelly, Ederle, Lackie, Wehselau 1928:  Yhdysvallat: Lambert, Osipowich, Garatti, Norelius 1932:  Yhdysvallat: Johns, Saville, McKim, Madison 1936:  Alankomaat: Selbach, Wagner, den Ouden, Mastenbroek 1948:  Yhdysvallat: Corridon, Kalama, Helser, Curtis 1952: Unkari: I. Novák, Temes, É. Novák, Szőke 1956:  Australia: Fraser, Leech, Morgan, Crapp 1960:  Yhdysvallat: Spillane, Stobs, Wood, von Saltza 1964:  Yhdysvallat: Stouder, de Varona, Watson, Ellis 1968:  Yhdysvallat: Barkman, Gustavson, Pedersen, Henne 1972:  Yhdysvallat: Babashoff, Barkman, Kemp, Neilson 1976:  Yhdysvallat: Peyton, Sterkel, Babashoff, Boglioli 1980:  Itä-Saksa: Krause, Metschuck, Diers, Hülsenbeck 1984:  Yhdysvallat: Johnson, Steinseifer, Torres, Hogshead 1988:  Itä-Saksa: Otto, Meißner, Hunger, Stellmach 1992:  Yhdysvallat: Haislett, Martino, Thompson, Torres, Tappin*, Ahmann-Leighton* 1996:  Yhdysvallat: Martino, Van Dyken, Fox, Thompson, Jacob*, Valerio* 2000:  Yhdysvallat: Van Dyken, Shealy, Thompson, Torres, Tappin*, Phenix* 2004:  Australia: Mills, Lenton, Thomas, Henry, Ryan* 2008:  Alankomaat: Dekker, Kromowidjojo, Heemskerk, Veldhuis, Schreuder*, van Rooijen* 2012:  Australia: Coutts, C. Campbell, Elmslie, Schlanger, Seebohm*, Kukla*, Trickett* 2016:  Australia: McKeon, Elmslie, B. Campbell, C. Campbell, Wilson* 2020:  Australia: B. Campbell, Harris, McKeon, C. Campbell, O’Callaghan*, Wilson* 2024:  Australia: O’Callaghan, Jack, McKeon, Harris, Wunsch*, B. Campbell* * = uivat vain alkuerissä

Naisten 200 metrin sekauinnin pitkien ratojen Euroopan-mestarit

Naisten 400 metrin sekauinnin pitkien ratojen Euroopan-mestarit