Kalevan Pallo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Päivitykset lähteettömiä kuten ilmeisesti aina.


KalPa
Perustettu 1929
1929 Kalevan Pallo
1946 Kalevan Pallo KalPa r.y.
1999 KalPa Hockey Oy
Entiset nimet Sortavalan Palloseura
(1929–1946)
Kaupunki Suomi Kuopio
Kotiareena Kuopion jäähalli[1]
– kapasiteetti 5 300[2]
Sarja SM-liiga
Värit          
Toimitusjohtaja Suomi Toni Saksman
Puheenjohtaja Suomi Mika Sutinen
Päävalmentaja Suomi Petri Karjalainen[3]
Kapteeni Suomi Tuomas Kiiskinen
Yhteistyöseurat Suomi IPK (Mestis)
Media Savon Sanomat
Savon Aallot
SM-mitalit
Hopeaa 2 (1991, 2017)
Pronssia 1 (2009)

Kalevan Pallo KalPa r.y.[4] on kuopiolainen jääkiekkoseura, jonka miesten edustusjoukkue pelaa Liigassa ja naisten edustusjoukkue Naisten Liigassa. Seura voitti Spengler Cupin vuonna 2018, minkä lisäksi se on saavuttanut Liigassa kaksi kertaa hopeaa (1990–1991 ja 2016–2017) ja yhden pronssimitalin (2008–2009).

Seuran edustus- ja U20-juniorijoukkue toimivat KalPa Hockey Oy -osakeyhtiön alaisuudessa. Yhtiön pääomistajuus on Savonmaan Puolesta Oy:llä, joka osti seuran pääomistajuuden Sami Kapaselta huhtikuussa 2020.[5] Muusta junioritoiminnasta vastaa Juniori-KalPa ry,[6] joka valittiin tammikuussa 2009 Suomen urheilugaalassa maan parhaaksi urheiluseuraksi.[7] KalPan kotiareena on Kuopion jäähalli, joka tunnetaan nykyään nimellä Olvi Areena.[8]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kalevan Pallon historia

Seuran perustaminen ja alkutaival

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1929 yleisseura Sortavalan Virityksen palloilijajäsenet perustivat Sortavalan Palloseuran (SPS), tätä pidetään KalPan perustamisajankohtana. Vuonna 1930 SPS:n rinnalle perustettiin Sortavalan Palloilijat (SP). Seurojen lajivalikoimaan kuuluivat muun muassa pesäpallo, jääpallo, jalkapallo ja jääkiekko. Jatkosodan jälkeen Sortavala luovutettiin Neuvostoliitolle ja urheiluseurat päätyivät evakkoon Kuopioon. Vuonna 1945 Sortavalan Palloseura ja Sortavalan Palloilijat yhdistyivät Sortavalan Palloseuraksi ja seuraavana vuonna otettiin käyttöön nykyinen nimi Kalevan Pallo (KalPa).[9] Muita nimiehdotuksia olivat ainakin Puna-Mustat, Susihukat ja Vaeltajat.[10] Seuran viralliseksi urheilulajiksi vakiintui jääkiekko. Jalkapallo loppui KalPassa 1974, jolloin seura myös erosi Palloliitosta.

Vuonna 1956 kuopiolaisseura KuPS luopui jääkiekosta taloudellisista syistä, ja 1950-luvun alussa sen sisarseuraksi siirtynyt KalPa peri siltä sarjapaikan Suomen sarjaan, varusteet, pelaajat (muun muassa Juhani Wahlsten, Mauno Repo, Ossi Hyppönen ja pelaajauransa jälkeen erotuomarina toiminut maalivahti Raimo Sepponen) sekä pienehkön alkupääoman. KalPasta ja kolmatta kauttaan pelaava Kuopion Työväen Kiekkoilijat (KTK) ovat Kuopion ainoat jääkiekkoseurat.[9].

Vuonna 1957 KalPa nousi ensimmäisen kerran mestaruussarjaan, jossa se pelasi viiden vuoden sisällä kolme kautta: 1957–1958, 1958–1959 ja 1961–1962. Ensimmäisellä kaudellaan joukkue sijoittui omassa lohkossaan kolmanneksi. Sen ykkösketju, "Pyörremyrskyketjuksi" nimetty Ossi Hyppönen – Lauri Helen – Juhani Wahlsten, oli kausina 1957–1958 ja 1958–1959 sarjan tehokkaimpia ketjuja. Hyppönen voitti molempina kausina mestaruussarjan maalikuninkuuden. Kauden 1958–1959 päätteeksi KalPa putosi mestaruussarjasta, koska sillä oli karsinnoissa huonompi maaliero kuin sarjaan nousseilla HJK:lla ja HPK:lla. Kahden vuoden päästä joukkue palasi pääsarjaan, mutta joukkue sai vain yhden pisteen 18 ottelussa ja putosi sarjasta.

KalPa pelasi läpi 1960- ja 1970-luvun Maakunta- ja Suomen sarjassa. Vuonna 1975 seura nousi II-divisioonaan saatuaan edellisenä syksynä tekojään kotikentälleen Niiralaan. Jäähalli valmistui vuonna 1979. Reino Ruotsalaisen valmennuksessa KalPa nousi I-divisioonaan keväällä 1982. Ensimmäisen kauden finaaleissa Matti Keinosen valmentama ja Veli-Pekka Ketolan pelaajana vahvistama KalPa hävisi Joensuun Jokipojillelähde?. Seuraavalla kaudella päävalmentajana oli Esko Nokelainen, ja pelaajistoon hankittiin seuraavina kausina muun muassa maalivahti Jari Paavola, maajoukkueessakin pelannut Jouni Rinne ja kanadalainen keskushyökkääjä Wayne Thompson. Kaudella 1985–1986 KalPa teki I-divisioonassa 276 maalia 44 ottelussa, voitti otteluistaan 37 ja rikkoi runkosarjan piste-ennätyksen kerättyään 75 pistettä. Wayne Thompson jäi pisteen päähän Henry Salevan I-divisioonan piste-ennätyksestä tehtyään 103 (58+45) pistettä. Jouni Rinne oli pistepörssin kakkonen. Joukkue nousi SM-liigaan.

1986–1999: 13 SM-liigakautta ja SM-hopea

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisellä SM-liigakaudellaan 1986–1987 KalPa sijoittui kymmenen joukkueen sarjassa yhdeksänneksi. Sen miehistöön kuului kolme ulkomaalaispelaajaa: Wayne Thompson, Brent Sapergia ja Roberto Lavoie. Sapergian tehdessä 33 pelissä 25+13 hän rikkoi Lalli Partisen nimissä olleen yhden kauden jäähyminuuttiennätyksen ja sai kulttipelaajan maineen. Seura joutui vaikeuksiin hänen villin yksityiselämänsä takia. Ehkä kuuluisin tapaus oli valtakunnan lehdistössä otsikkoihin noussut Sapergian ja Jari Rättyän kapakkatappelu heidän kimppuunsa käyneen miehen kanssa. Sapergian aggressiivisesta pelityylistä kertoi se, että KalPalle tuli muilta seuroilta paljon huomautuksia ja pahimmillaan heitä kehotettiin antamaan hänelle maastakarkotus. Thompson oli SM-liigan parhaita pelaajia ja teki 52 (22+30) pistettä. Lavoie teki 26 maalia mutta silmävamman vuoksi pelasi vain 33 ottelua. Jouni Rinne oli KalPan kolmanneksi paras pistemies tehoin 19+27. SM-liigakarsinnoissa KalPa säilytti liigapaikkansa. Kauden kotiottelujen katsojamäärä oli keskimäärin 4 903 henkeä ottelua kohden. Seuraavalla kaudella 1987–1988 pelasi edelliskauden ulkomaalaisvahvistusten tilalla neljä uutta kanadalaishankintaa, joista Wayne Groulx ja Pierre Rioux olivat merkittävä apu joukkueelle. Jouni Rinne teki kauden aikana 52 (26+26) pistettä, ja nuorista pelaajista Jari Pulliainen löi itsensä läpi maalintekijänä. Joukkueen pelaajahankintoja olivat muun muassa Ässistä tullut Jari Härkälä ja joukkueen kapteeniksi nostettu, TPS:stä tullut Petteri Lehto. Päävalmentaja Esko Nokelainen lähti seurasta kesken kauden ja hänen tilalleen tuli kauden loppupuolella Juha Junno. KalPa sijoittui kahdeksanneksi ja vältti liigakarsinnat.

Kaudeksi 1988–1989 KalPa hankki pelaajistoon muun muassa AHL:stä palanneen Wayne Thompsonin, NHL:ssä 137 ottelua pelanneen Dave Donnellyn sekä tehokkaaksi puolustajapariksi osoittautuneet Erik Hämäläisen ja Juha Tuohimaan. Hämäläinen oli 270 000 markan hinnalla SM-liigan vuoden kallein pelaajahankinta. Juha Junnon apuvalmentajaksi tuli Hannu Kapanen. KalPa sijoittui runkosarjassa viidenneksi ja pääsi ensimmäistä kertaa SM-liigan pudotuspeleihin. Puolivälierissä Tappara oli parempi otteluvoitoin 2–0. KalPan paras pistemies Jouni Rinne teki seuran syöttöennätyksen 42, ja Wayne Thompson oli joukkueen paras maalintekijä 26 maalilla.

Kaudeksi 1989–1990 KalPa hankki Tšekkoslovakiasta puolustaja Peter Slaninan ja keskushyökkääjä Dárius Rusnákin. He olivat SM-liigan historian ensimmäiset tšekkoslovakialaiset pelaajat. Rusnák teki KalPa:n seuraennätyksen 29 tehdyllä maalilla ja sijoittui liigan maalintekijätilastossa kolmanneksi. Muita tulokkaita olivat laitahyökkääjä Juha Jokiharju ja aiemmin II-divisioonassa seurassa pelannut Hannu Oksanen. KalPa teki runkosarjan 44 ottelussa 205 maalia, toiseksi eniten koko sarjassa, ja sijoittui kuudenneksi. Pudotuspeleissä KalPa voitti runkosarjassa kolmanneksi sijoittuneen Helsingin IFK:n ja pääsi välieriin TPS:ää vastaan. TPS voitti välierät otteluvoitoin 3–0, ja pronssiottelussa KalPa hävisi Tapparalle maalein 5–3. SM-liigan puolustajien pistepörssin 45 pisteellä (17 maalia + 28 syöttöä) voittanut Juha Tuohimaa valittiin liigan kakkostähdistökentälliseen.

Kaudella 1990–1991 KalPa sijoittui runkosarjassa toiseksi. Pelaajien loukkaantumisten myötä saivat peliaikaa muun muassa omat A-juniorit Sami Kapanen ja Marko Tuomainen. Dárius Rusnák teki seuran yhden kauden piste-ennätyksen 60 pistettä (22 maalia + 38 syöttöä) ja sijoittui pistepörssissä viidenneksi. Välierissä KalPa voitti JyP HT:n otteluvoitoin 3–0 ja varmisti seurahistoriansa ensimmäisen SM-mitalin. Loppuotteluissa KalPa:n vastustaja oli runkosarjan voittanut TPS, joka voitti ensimmäisen ottelun maalein 5–1. Kaksi seuraavaa ottelua TPS voitti maalein 4–3. Kuopiossa pelatun neljännen ottelun KalPa voitti maalein 6–2, mutta TPS vei mestaruuden voitettuaan viidennen ottelun Turussa maalein 7–2. Jari Pulliainen oli pudotuspelien kolmanneksi tehokkain pelaaja (6+4) ja voitti pudotuspelien maalikuninkuuden yhdessä TPS:n Jari Hirsimäen kanssa. Juha Jokiharju kokosi tehopsiteet 4+5. Puolustaja Peter Slanina valittiin sarjan kakkostähdistökentälliseen, KalPan joukkue voitti SM-Liigan Fair play -palkinnon ja päävalmentaja Juha Junno voitti parhaalle valmentajalle myönnettävän Lynces Academic -palkinnon.

Seuraavalla kaudella 1991–1992 KalPaa vahvistivat TPS:stä tullut Pekka Tirkkonen ja NHL:ssä vähälle peliajalle jäänyt Jarmo Kekäläinen, jota mainostettiin KalPan kaikkien aikojen kalleimpana suomalaispelaajahankintana. Joukkue sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi ja kahden pisteen päähän viimeisestä pudotuspeleihin selvinneestä joukkueesta. Juha Jokiharju pelasi viimeisen kautensa KalPassa ja teki 44 ottelussa 48 (18 maalia + 30 syöttöä) pistettä. Hänet palkittiin SM-liigan Sisu-pelaaja-palkinnolla. Myös viimeistä kauttaan KalPa:ssa pelannut Erik Hämäläinen toimi kapteenina. Juha Tuohimaa oli toisen kerran urallaan sarjan tehokkain puolustaja 35 (16+19) pisteellä. Kimmo Timonen debytoi pääsarjatasolla ja Sami Kapanen teki 25 (15+10) pistettä. Edelliskauden kakkosmaalivahti Pasi Kuivalainen nousi ykkösmaalivahdiksi. Vuodesta 1959 lähtien toiminut ja KalPan alaisuudessa pelannut jääkiekkojoukkue Kuopion Kiekkokilpi lopetti toimintansa.

Kaudella 1992–1993 KalPan paras pistemies oli uusi hankinta Marko Jantunen (21 maalia + 27 syöttöä). Muita hankintoja olivat puolustaja Vesa Salo ja Ruotsista tullut joukkueen tuleva kapteeni Arto Sirviö. Apulaisvalmentajaksi valittiin entinen kapteeni Jari Härkälä. Joukkue sijoittui 12 joukkueen sarjassa kymmenenneksi, ja taloudellinen tilannekin oli huono. Toukokuussa 1993 KalPa teki konkurssin mutta sai sen jälkeenkin poikkeuksellisesti jatkaa SM-liigassa. Seuran uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin päävalmentaja Juha Junno.

Kaudeksi 1993–1994 päävalmentajaksi tuli Hannu Kapanen, jonka poika Sami Kapanen oli liigan kolmanneksi paras pistemies tehoin 23+32 ja sai paikan liigan tähdistökentälliseen. KalPan tehokkaimmassa kentällisessä pelasivat Kapasen lisäksi keskushyökkääjä Pekka Tirkkonen, laitahyökkääjä Janne Kekäläinen sekä puolustajat Vesa Salo ja Kimmo Timonen. Neljästä venäläisvahvistuksesta ainoastaan Dmitri Zinin vakiinnutti paikkansa varsinaisessa kokoonpanossa. Kapasen lisäksi maalivahti Pasi Kuivalainen kuului vuoden 1994 olympiapronssimitali- ja MM-hopeamitalijoukkueisiin. KalPan uuden hallituksen ensimmäinen tilikausi oli satojatuhansia markkoja tappion puolella. Joukkue sijoittui SM-liigan runkosarjassa kymmenenneksi.

Kauteen 1994–1995 lähdettiin ulkomaalaisen valmentajan, venäläisen Anatoli Bogdanovin johdolla. Seuran uudeksi päätukijaksi Postin tilalle tuli Atria, ja pelipaitojen väritys vaihtui keltamustasta valkoviherpunaiseen. Jari Pulliainen palasi seuraan. NHL:ssä alkoi 100 päivää kestänyt työsulku, mutta kalliiden vakuutusmaksujen vuoksi KalPa ei hankkinut NHL-vahvistuksia, ainoana liigajoukkueena Porin Ässien lisäksi. Uusia hankintoja olivat alemmista sarjoista tulleet Petri Matikainen, Kai Rautio ja Jarno Kultanen sekä MM-kultamitalisti Konstantin Astrahantsev ja tšekki Petr Kořínek. KalPa sijoittui runkosarjassa kahdeksanneksi päästen viimeisenä joukkueena mukaan pudotuspeleihin mutta hävisi puolivälierissä Jokereille suoraan kolmessa ottelussa. Taloudellisesti kausi oli 250 000 markkaa voitollinen ja katsojamääräkeskiarvo kotiotteluissa nousi edelliskauteen verrattuna yli viidelläsadalla. KalPa:n paras pistemies Petr Kořínek oli runkossarjan kahdeksanneksi tehokkain pelaaja 48 (14 maalia + 34 syöttöä) pisteellään ja myös pudotuspeleissä joukkueen tehokkain pelaaja. Nuorista pelaajista Tommi Miettinen ja Jussi Tarvainen tekivät läpimurron. Jari Pulliainen oli lopettaessaan seurahistorian maalipörssissä toinen 81 SM-liigamaalillaan. KalPan naisten joukkue saavutti SM-pronssia. Keväällä Ruotsissa pelatuissa miesten MM-kisoissa Suomen maajoukkue voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa, ja joukkueessa pelasi kaksi entistä KalPa-pelaajaa Erik Hämäläinen ja Sami Kapanen.

Kaudella 1995–1996 KalPassa herätti huomiota 14 runkosarjaottelua pelannut entinen NHL-pelaaja Reijo Ruotsalainen. Kauden aikana KalPa otti seurahistoriansa suurimman vierasvoiton kukistaessaan 12. lokakuuta Helsingissä HIFK:n maalein 1–10. A-nuorista nostettiin joukkueeseen hyökkääjä Olli Jokinen. Tammikuussa valmentaja Anatoli Bogdanov sai potkut ja hänen tilalleen tuli Pekka Hämäläinen. Joukkue sijoittui sarjassa viimeistä edelliseksi, ja nuorista lupauksista Jokinen siirtyi HIFK:hon. KalPan C-nuoret voittivat ikäluokassaan Suomen-mestaruuden, mikä oli seuran ensimmäinen SM-kulta kaikki ikäluokat huomioon ottaen. Joukkueessa pelasivat muun muassa Samuli Suhonen, Mikko Jokela ja Jukka Voutilainen. A-nuoret saavuttivat SM-hopeaa ja naisten joukkue jälleen SM-pronssia.

Kolmella seuraavalla kaudella (1996–1997, 1997–1998 ja 1998–1999) KalPa oli SM-liigan huonoin joukkue: Se sijoittui runkosarjassa viimeiseksi ja teki kahdella jälkimmäisellä kaudella keskimäärin alle kaksi maalia ottelua kohden. Päävalmentajana toimivat muun muassa seuran entiset pelaajat Jari Härkälä ja Jouni Rinne. Talouspuolella seura kärsi miljoonien markkojen tappioita. Joukkueen logo vaihdettiin punaisesta kilpikuvasta suteen.

Lokakuussa 1996 toimitusjohtaja Juha Junno siirtyi Oulun Kärppiin ja hänen tilalleen tuli Risto Kerminen. Päävalmentaja Pekka Hämäläinen sai potkut ja hänen tilalleen palkattiin Jari Härkälä. Liigakarsinnoissa KalPa kohtasi Järvenpään Haukat ja Oulun Kärpät säilyttäen liigapaikkansa. Kauden jälkeen maalivahti Pasi Kuivalainen, paras pistemies Jussi Tarvainen ja toinen tehohyökkääjä Marko Ojanen lähtivät seurasta. Ulkomaalaisvahvistuksista Aleksandr Tšerbajev keräsi 113 jäähyminuuttia, ja puolustaja Dmitri Filimonov sai rattijuopumussyytteen ja jätti seuran. Joulukuun 7. päivänä KalPa jäädytti Jouni Rinteen pelinumeron 27. Seuran B-juniorit saavuttivat SM-hopeaa.

Kaudella 1997–1998 KalPa pelasi jälleen keltamustissa väreissä mutta vailla päätukijaa. Kauden aikana joukkue pelasi 13 peräkkäistä tappio-ottelua. Paras pistemies Aleksander Kuzminski keräsi vain 27 (11+16) pistettä. Karsinnoissa joukkue kohtasi Pelicansin ja Kärpät säilyttäen edelleen paikkansa liigassa. Kaudeksi 1998–1999 Pekka Tirkkosen palasi joukkueeseen ja valittiin kapteeniksi. Hän oli seuran paras pistemies 29 (9+20) pisteellä. Karsintasarjassa KalPa hävisi Pelicansille ja putosi liigasta. Seuran uudeksi toimitusjohtajaksi tuli Antti Eskelisen korvannut Kari Paldanius.

2000-luku: Pohjalta SM-pronssille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudottuaan sarjasta KalPa panosti joukkueeseen ja pestasi uudeksi valmentajaksi Jukka Jalosen. Kovat satsaukset tulevaa I-divisioonakautta varten olivat liikaa seuran taloudelle ja tuloksena oli seuran historian toinen konkurssi. Näin ollen KalPa putosi sarjaa alemmaksi Suomi-sarjaan. Uudeksi valmentajaksi valittiin entinen naisten joukkueen valmentaja Esa Torvinen.

Seuran otti haltuunsa yksityinen yritys. Joukkueen susilogo vaihtui kilpilogoon. Ensimmäisenä vuonna satsattiin enemmän A-nuorten joukkueeseen, jonka haluttiin säilyvän ikäluokkansa SM-sarjassa. Seuraavana vuonna valmentajiksi tulivat entinen KalPa-pelaaja Jukka Oksanen ja Anatoli Bogdanovin apuvalmentajana toiminut Jukka Korkiakoski. Keväällä 2001 seura voitti Suomi-sarjan mestaruuden ja nousi Mestikseen. Ensimmäisellä Mestis-kaudellaan joukkue saavutti pronssia. Seuraavalla kaudella 2002–2003 joukkue sijoittui runkosarjassa neljänneksi mutta hävisi pudotuspelien puolivälierissä Vaasan Sportille.

KalPan uusiksi omistajiksi tulivat omat kasvatit Kimmo Timonen, Sami Kapanen ja Pasi Kuivalainen, joista Kuivalainen liittyi seuraan myös pelaajana. Kapanen osti osakkeista 50,5 prosenttia. Entinen Oulun Kärppien juniorivalmentaja Mika Pieniniemi tuli valmentajaksi. Kauden 2003–2004 uusia pelaajia olivat myös SaiPan A-junioreissa Suomen mestaruuden voittanut Ville Hämäläinen sekä Kenigin veljekset Kasper ja Max. Runkosarjassa KalPa sijoittui toiseksi. Paras pistemies oli Ville Hämäläinen 46 (21+25) pisteellä ja Samuli Suhonen oli Mestiksen paras puolustaja 42 (11+31) pisteellä. Pudotuspeleissä KalPa voitti Kirkkonummen Salamat ja Kokkolan Hermeksen ja finaaleissa Jukurit voitoin 3–2 viimeisen ottelun päätyttyä jatkoajalla. Neljättä finaalipeliä seurasi Mestiksen ennätysyleisö 4 728 ihmistä. KalPan Sami Salonen oli pudotuspelien tehokkain pelaaja 20 (13+7) pisteellä.

NHL-kausi 2004–2005 peruuntui työsulun vuoksi. KalPa hankki NHL:stä vahvistuksiksi Sami Kapasen ja Kimmo Timosen sekä jälkimmäisen seuratoverin Adam Hallin, joiden myötä se voitti Mestiksen mestaruuden. KalPan Tomi Mustonen voitti Mestiksen pistepörssin 61 (23+38) pisteellä ja oli Hallin kanssa eniten maaleja tehnyt pelaaja. KalPa voitti 36 pelaamistaan 44 ottelusta. Pudotuspeleissä KalPa ei hävinnyt otteluakaan eikä päästänyt finaaleissa Vaasan Sportia vastaan maaliakaan. Kauden jälkeen Pasi Kuivalainen lopetti pelaajauransa ja siirtyi KalPa:n markkinointipäälliköksi. KalPa nostettiin takaisin SM-liigaan sen täytettyä sarjanousuun vaadittavat kriteerit ja liigan haluttua nostaa joukkuemääräänsä parilliseen lukuun (13:sta 14:ään).

Kaudella 2005–2006 KalPa jäi SM-liigassa viimeiseksi. Se voitti 56 ottelusta kuusi varsinaisella peliajalla sekä viisi jatkoajalla tai voittomaalikilpailussa. Liigakarsintaa ei tuolloin pelattu, joten KalPa säilytti liigapaikkansa. Joukkueen paras pistemies oli tšekki Tomáš Kůrka 34 (23+11) pisteellä. Puolustaja Kyle Rossiter teki seuran yhden kauden jäähyennätyksen 187 minuuttia. KalPa jäädytti maalivahti Pasi Kuivalaisen pelinumeron 1 tammikuussa 2006. Maaliskuussa 2006 KalPan kotipeleissä 30 vuotta kuuluttajana toiminut Kari Myllys kuoli sairauskohtaukseen. Hänen korvaajakseen tuli Tapani Miettinen.

Kaudella 2006–2007 valmentaja Mika Pieniniemi sai potkut ja tilalle tuli A-nuorten joukkuetta valmentanut Pekka Virta. Kapteenina toimi koko SM-liigan historian ensimmäisenä ulkomaalaiskapteenina Martin Sonnenberg. KalPa pelasi kauden päätteeksi liigakarsinnoissa Mikkelin Jukureita vastaan ja säilytti liigapaikkansa voitettuaan vaadittavat neljä ottelua. Toimitusjohtaja Arto Sirviö lähti seurasta kauden jälkeen ja tilalle tuli 12 vuotta Nokiassa työskennellyt Jukka Pennanen. Organisaatiouudistusten myötä urheilutoimenjohtajaksi valittiin Janne Kekäläinen.

Kausi 2007–2008, ensimmäinen täysi kausi Pekka Virran valmennuksessa, päättyi runkosarjan 13. sijaan. Tuomas Kiiskinen oli joukkueen paras pistemies tehopistein 12+26. Tehokas hyökkääjä Jani Tuppurainen lähti loppukaudesta Ruotsin Elitserienissä pelaavaan Färjestadiin. KalPa:n A-nuoret voittivat ensimmäisen Suomen-mestaruutensa. Ratkaiseva viides ottelu käytiin loppuunmyydyssä Niiralan montussa, ja katsojia oli 5 004, mikä oli juniorisarjojen kaikkien aikojen katsojaennätys Suomessa. KalPa:n A-nuoret voittivat ratkaisuottelussa Ässät maalein 4–1. Joukkueen luottopelaajia olivat muun muassa Teemu Hartikainen, Mika Järvinen, Tommi Jokinen, Aatu Hämäläinen, Mikko Kukkonen, Joonas Riekkinen ja Iiro Pakarinen. Aiemmin KalPa oli yltänyt A-nuorissa SM-hopealle vuonna 1996, jolloin se hävisi finaalin Jokereille ja KalPa:n tärkein pelaaja oli Olli Jokinen. [11]. Sitä ennen A-nuoret voittivat vuonna 1959 pronssia ja KuPS:in A-nuoret voittivat Suomen mestaruuden vuonna 1955, jolloin joukkueen tärkeimmät pelaajat olivat Juhani Wahlsten ja Ossi Hyppönen.

Sami Kapanen palasi NHL:stä SM-liigaan ja KalPaan kaudeksi 2008–2009. Hänet valittiin joukkueen kapteeniksi ja hän toimi samalla seuran hallituksen puheenjohtajana. Samin pikkuveli Kimmo Kapanen oli lopettanut uransa ja siirtyi joukkueen maalivahtivalmentajaksi. Veljesten isä Hannu Kapanen toimi myös seurajohdossa. Pelaajahankintoja olivat muun muassa Kalle Sahlstedt ja paluumuuttaja, Kimmo Timosen pikkuveli Jussi. Edelliskaudella joukkueeseen tullut maailmanmestari Mika Strömberg solmi jatkosopimuksen. Jukka Pennasen tilalle toimitusjohtajaksi tullut, vuodesta 1986 lähtien seurajohdossa työskennellyt Kari Penttilä teki töitä ilman palkkaa. Hän oli ollut mukana selvittämässä KalPa:n kahden konkurssin jälkiä ja maksoi joitakin velkoja oman yrityksensä rahoilla. Kauden 2008–2009 runkosarjassa KalPa sijoittui kuudenneksi ja pääsi ensimmäistä kertaa neljääntoista vuoteen liigan pudotuspeleihin. Joukkue oli keski-iältään liigan nuorin. Kokeneempia uusia pelaajia oli kesken kauden seuraan tullut SM-liigan kaikkien aikojen jäähytilaston kärkinimiin kuuluva Toni Mäkiaho. Puolivälierissä KalPa pudotti jatkosta HPK:n:n. Välierissä tuleva Suomen mestari JYP oli parempi otteluvoitoin 4–1. Pronssiottelussa KalPa voitti vieraissa Espoo Bluesin maalein 2–1 saavuttaen historiansa toisen mitalin. Voittomaalin teki Mäkiaho. Kauden päätteeksi Teemu Hartikainen palkittiin vuoden tulokkaana. Sami Kapanen valittiin vuoden herrasmiespelaajaksi ja SM-liigan tähdistökentälliseen. Hän oli myös joukkueen tehokkain pelaaja kerättyään runkosarjassa 44 (20+24) tehopistettä.

2010-luku: Ensimmäinen runkosarjavoitto, jumbosija ja toinen hopeamitali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2009–2010 KalPa sijoittui runkosarjassa toiseksi ja keräsi ensi kertaa kauden aikana yli 100 pistettä (109). Voittoprosentti oli seurahistorian paras (67,2 %). Seuran 80-vuotisen historian kunniaksi pelipaidan punainen kilpilogo vaihtui alkuperäiseen mustaan kilpilogoon. Puolustaja Adam Masuhr rikkoi puolustajien ylivoimamaalien SM-liigaennätyksen (15). Pudotuspeleissä KalPa voitti puolivälierissä Tapparan mutta hävisi välierissä HPK:lle voitoin 4–2 . Pronssipelissä KalPa hävisi JYPille maalein 4–0. KalPan kapteeni Sami Kapanen valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen, ja kauden päätteeksi hän lopetti pelaajauransa ja siirtyi toimitusjohtajan tehtäviin. Uudeksi kapteeniksi valittiin Tommi Miettinen. Uransa lopettivat myös Mika Strömberg ja Kalle Sahlstedt. Pelaajista Teemu Hartikainen lähti seuraavaksi kaudeksi NHL-seura Edmonton Oilersiin.

Jukka Hentunen KalPan peliasussa vuonna 2011.

Kaudella 2010–2011 KalPa sijoittui SM-liigan runkosarjassa viidenneksi 98 pisteellä. Joukkueen paras pistemies Sakari Salminen sijoittui sarjan pistepörssissä kymmenenneksi 45 (12+33) pisteellä. Paras maalintekijä oli Kalle Kerman (17 maalia), jolta jäi loukkaantumisen vuoksi pelaamatta yli 20 ottelua. Toista kautta seurassa pelannut Ari Ahonen oli SM-liigan toiseksi eniten otteluita voittanut maalivahti. KalPa pelasi ennätyksellisen, edellisenä kautena alkaneen kymmenen peräkkäisen jatkoaikavoiton putken. Pudotuspeleissä KalPa hävisi Lukolle otteluvoitoin 4–3. Viidennessä ottelussa jäähyminuutteja jaettiin yhteensä 237 minuuttia, joka on SM-liigan pudotuspelien jäähyennätys.

Kesällä 2011 KalPa:n päävalmentajaksi tuli A-nuorten joukkuetta valmentanut Tuomas Tuokkola. Uusia pelaajahankintoja olivat muun muassa Ässien entinen kapteeni Matti Kuparinen, JYP:stä tullut oma kasvatti Jasse Ikonen, Hannu Toivosen pikkuveli Juha Toivonen sekä Jukka Hentunen. Myös toimitusjohtaja Sami Kapanen palasi KalPan pelaajistoon ja joukkueen kapteeniksi. Kimmo Kapanen vaihtoi urheilutoimenjohtajan paikkansa toimitusjohtajan tehtäviin. Ennen liigakauden alkua joukkue pelasi kansainvälisessä European Trophyssa. Kahdeksasta ottelusta se voitti kolme varsinaisella peliajalla, hävisi kaksi varsinaisella peliajalla ja hävisi kolme voittomaalikilpailussa. Näin se ei selviytynyt lopputurnaukseen. Joukkueen kotihallin yleisökapasiteettia pienennettiin 220:llä paloturvallisuussyiden vuoksi.

Kauden 2011–2012 toisessa ottelussa Tapparaa vastaan Tuomas Kiiskinen ohitti KalPan syöttötilastoissa Jouni Rinteen ja nousi ykköseksi. Myöhemmin samalla kaudella hän ohitti Rinteen kaikkien aikojen pistepörssissä. Sami Kapanen taasen ohitti Rinteen kaikkien aikojen maalintekijätilastossa. Kiiskinen, Matti Kuparinen ja Sakari Salminen muodostivat joukkueen tehokkaimman ketjun. Maaottelutauolla ykkösmaalivahti Ari Ahonen siirtyi KHL-liigassa pelaavaan Metallurg Magnitogorskiin, mistä KalPa sai korvausta noin 500 000 euroa. Tilalle tuli NHL-joukkue New York Islandersin kokoonpanon ulkopuolelle jäänyt Mikko Koskinen. KalPa voitti SM-liigan runkosarjan ensimmäisen kerran historiansa aikana. Seuran uusi piste-ennätys oli 115 pistettä. Tuomas Kiiskinen ja Sakari Salminen keräsivät 47 tehopistettä. Puolivälierissä KalPa kohtasi Espoon Bluesin ja johti sarjaa jo otteluvoitoin 3–0, mutta Blues voitti seuraavat neljä ottelua ja nousi liigahistorian ensimmäisenä joukkueena 0–3-tappioasemasta 4–3-voittoon. KalPan pelaajista Tuomas Kiiskinen pelasi MM-kisoissa. Päävalmentaja Tuomas Tuokkola sai potkut, ja hänen tilalleen tuli apulaisvalmentajan paikalta Jari Laukkanen.

Kaudella 2012–2013 KalPan kotiareenan nimi muutettiin markkinointisyistä Trust Kapital Areenaksi. Vanha tuttu nimi "Niiralan Monttu" säilyi kuitenkin hallin toisena nimenä. Yleisökapasiteettia nostettiin 60 paikalla. KalPa hankki muualle lähteneiden Tommi Jokisen, Jaakko Rissasen, Iiro Pakarisen ja KHL-seura Donbass Donetskiin siirtyneen Tuomas Kiiskisen tilalle muun muassa Artturi Lehkosen, Janne Kolehmaisen, Pauli Levokarin, Antti Kerälän, Antti Halosen ja seuran oman kasvatin Jukka Voutilaisen. Matti Kuparinen jätti seuran kesken kauden ja siirtyi KHL-seura Avangard Omskiin. NHL:n työsulun ansiosta KalPa sai lokakuussa riveihinsä Nashville Predatorsista Craig Smithin, joka seuraennätystä sivuten teki 6–2-voitto-ottelussa Tapparaa vastaan neljä (2+2) tehopistettä. Smithin lähdettyä tilalle tuli New York Rangersissa pelannut Derek Stepan, joka jätti joukkueen joulukuussa. Tulokas Artturi Lehkonen joutui Jokereiden Jarkko Ruudun taklaamana kolmen viikon sairauslomalle ja tapauksesta tehtiin lastensuojeluilmoitus sekä herätettiin keskustelua pelin fyysisyyden rajoista. Kauden aikana Samin poika Kasperi Kapanen teki debyyttinsä SM-liigassa ja muodosti isänsä kanssa liigahistorian ensimmäisen isä-poika-ketjukaksikon.

Mikko Koskinen torjuntatöissä Lappeenrannan SaiPaa vastaan (2011)

KalPa sijoittui runkosarjassa viidenneksi 97 pisteellä. Joukkueen paras pistemies oli Sakari Salminen 55 (26+29) pisteellä. Puolivälierissä KalPa hävisi Porin Ässille voitoin 4–1. Sakari Salminen palkittiin suorituksistaan Kultainen kypärä -palkinnolla ja hänet valittiin Suomen MM-joukkueeseen. KalPan kausi oli taloudellisesti tappiollinen, mikä johti muun muassa kannattajatuotteita ja ottelulippuja myyneen Sport Cafe Pelimies -myymälän lopettamiseen. Kauden jälkeen Tommi Miettinen lopetti uransa ja siirtyi seuran apuvalmentajaksi. Sakari Salminen siirtyi kolmen KalPassa pelaamansa kauden jälkeen KHL-joukkue Torpedo Nižni Novgorodiin. Kesällä pidetyssä palkintojenjakotilaisuudessa Artturi Lehkonen valittiin vuoden tulokkaaksi ja Salminen valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen. Hänet myös valittiin kauden parhaaksi pelaajaksi Kultainen kypärä -palkinnolla. Kimmo Kapanen siirtyi toimitusjohtajan paikalta takaisin urheilutoimenjohtajaksi, ja toimitusjohtajaksi tuli Toni Saksman.

Runkosarjakaudella 2013–2014 KalPa sijoittui viimeiseksi 51 pisteellä. KalPan yleisömäärä laski ja jäi monessa ottelussa alle 3000:n. Joukkueelle kirjattiin kaksi uutta SM-liigaennätystä: se pelasi kauden aikana 14 ottelua, joissa se ei tehnyt maaliakaan, ja maalientekokeskiarvo oli kaikkien aikojen matalin (1,68). Seuran paras pistemies oli Artturi Lehkonen 20 (7+13) pisteellä. Helmikuussa seura erotti päävalmentaja Jari Laukkasen, jonka tilalle tuli seuran A-junioreiden päävalmentaja Anssi Laine. Artturi Lehkonen, Saku Kinnunen ja Kingston Frontenacs -joukkueessa pelannut KalPa-kasvatti Henri Ikonen kuuluivat alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden voittaneeseen joukkueeseen, josta Kasperi Kapanen jäi pois loukkaantumisen vuoksi. Sami Kapanen lopetti uransa tähän kauteen. Seuran B-juniorit saavuttivat pronssia. Maaliskuussa julkistettiin uudeksi päävalmentajaksi Pekka Virta. Pelaajahankintoja olivat muun muassa oma kasvatti Jaakko Rissanen, pronssia Lukossa voittanut Janne Keränen ja Mestiksen tähtipelaaja Mikael Ruohomaa. Kun KalPan kasvatti Iiro Pakarinen siirtyi 2014 NHL-seura Edmonton Oilersiin, KalPa sai korvauksena 52 000 euroa. NHL-varaustilaisuudessa Kasperi Kapasesta tuli korkeimmin varattu KalPassa pelannut pelaaja, kun Pittsburgh Penguins varasi hänet ensimmäisellä kierroksella 22. vuorolla. Nashville Predators varasi ensimmäisen liigakautensa pelanneen puolustaja Joonas Lyytisen.

Runkosarjakauden 2014–2015 KalPa aloitti hyvin ja tuolloin kunnostautuivat varsinkin Eero Kilpeläinen, toimintansa lopettaneesta KHL-seura Lev Prahasta tulleet uudet hankinnat Michal Birner ja Tomas Kubalik sekä Tapparasta takaisin tullut Jukka Voutilainen. Lokakuussa Kasperi Kapanen palasi joukkueeseen jäätyään Pittsburgh Penguinsin kokoonpanon ulkopuolelle. Kilpeläinen loukkaantui kesken kauden ja toiseksi maalivahdiksi hankittiin Samu Perhosen rinnalle Andy Chiodo, josta tuli seurahistorian ensimmäinen ulkomaalainen maalivahti. Sami Kapanen aateloitiin 7. marraskuuta 2014 Jääkiekkoleijonaksi. KalPa sijoittui runkosarjassa kuudenneksi ja kohtasi puolivälierissä Lukon. KalPa voitti kolmannen ja neljännen ottelun mutta Lukko eteni välieriin voitoin 4–2. Kimmo Timosesta tuli kesäkuussa 2015 Chicago Blackhawksin joukkueessa ensimmäinen KalPa-taustainen Stanley Cup -mestari.

Kaudella 2015–2016 KalPa sijoittui runkosarjassa kahdeksanneksi ja kohtasi villi kortti -kierroksella Pelicansin. KalPa voitti ensimmäisen pelin Kuopiossa mutta putosi jatkosta voitoin 1–2. Seuran omistaja Sami Kapasen pelaajanumero 24 jäädytettiin ja paita nostettiin Niiralan jäähallin kattoon.

KalPa voittaa puolivälierien 2. ottelun Kuopiossa

Kaudella 2016–2017 KalPa sijoittui runkosarjassa yllättäen kolmanneksi 112 pisteellä. Joukkueen paras pistemies oli Jaakko Rissanen tehoin 9+34. Janne Keränen oli 24 maalillaan sarjan parhaita maalintekijöitä. Seura jäädytti Kimmo Timosen pelinumeron 44. Pudotuspeleissä KalPa voitti ensin Pelicansin otteluvoitoin 4–1. Välierissä KalPa voitti JYPin ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa 5–1 ja eteni finaaleihin ensimmäisen kerran sitten kevään 1991. KalPa voitti kaksi ensimmäistä loppuottelua mutta Tappara voitti mestaruuden toista kertaa peräkkäin. KalPalle hopea oli seuran historian toinen, ja kaikkiaan se oli kolmas mitali. Kauden jälkeen päävalmentaja Pekka Virta siirtyi Rauman Lukkoon.

Kaudella 2017–2018 KalPan omistaja Sami Kapanen aloitti seuran päävalmentajana. Seurasta olivat lähteneet muun muassa Jaakko Rissanen KHL:ään, kapteeni Jussi Timonen Saksan liigaan ja maalivahti Eero Kilpeläinen Ruotsiin. Kauden aikana joukkuetta kiusasivat useat loukkaantumiset, ja Niko Hovisen loukkaantumisen aikana joukkueessa pelasi Jokereista lainattu Riku Helenius. Tervehdyttyään Hovinen neljä nollapeliä kuudessa ottelussa. Joukkue teki seuraennätyksen ottamalla yhdeksännen peräkkäisen voittonsa 5. joulukuuta HPK:ta vastaan. Champions Hockey Leaguessa KalPa ei yltänyt pudotuspeleihin. SM-liigan runkosarjassa joukkue oli kuudes. Puolivälierissä KalPa hävisi Tapparalle voitoin 2–4.

Kaudella 2018–2019 KalPa ei menestynyt runkosarjassa vaan jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Joulukuussa se osallistui Spengler Cupiin ja eteni ensimmäisenä suomalaisjoukkueena turnauksen loppuotteluun, jossa se voitti Kanadan 2-1 voittolaukauskilpailun jälkeen. KalPa ei hävinnyt turnauksessa yhtään ottelua.

Kaudella 2019-2020 KalPa palasi pudotuspeleihin ja saavutti runkosarjassa 59 ottelun jälkeen sijan 10. Pudotuspelit jäivät kuitenkin pelaamatta koronaviruspandemian vuoksi.

Kaudella 2020-2021 KalPa palasi kuuden parhaan joukkoon ja sijoittui runkosarjassa sijalle 5. Puolivälierissä KalPa sai vastaansa neljänneksi sijoittuneen Tapparan.[12] Tappara oli puolivälierissä parempi voitoin 3–1 ja KalPan sijoitus kaudella 2020–2021 oli runkosarjan tapaan 5:s. Viidennen sijan myötä KalPa sai kutsun vuoden 2021 Spengler Cupiin, jota ei kuitenkaan pelattu koronaviruspandemian vuoksi.

Kaudella 2021-2022 KalPa sijoittui runkosarjassa sijalle 11, jääden niukasti ulos pudotuspeleistä. Joukkueen paras pistemies oli Tuomas Kiiskinen 14+26 (40) tehopisteellä. Kauden päätteeksi KalPan U20-nuoret pelasivat U20 SM-sarjan finaaleissa Rauman Lukkoa vastaan. Lukko voitti finaalisarjan voitoin 3-2 ja KalPa-pelaajien kaulaan ripustettiin hopeiset mitalit. SM-hopea oli KalPan U20-nuorille seurahistorian kuudes SM-mitali U20-tasolta.

Kaudella 2022-2023 KalPa sijoittui runkosarjassa sijalle 5, ja sai vastaansa puolivälierissä Pelicansin.[13] Pelicans voitti puolivälieräsarjan otteluvoitoin 4-3.

Kaudella 2023-2024 KalPa sijoittui Liigan runkosarjassa 7. sijalle ja kohtasi Liigan playoffs-otteluiden 1. kierroksella runkosarjassa 10. sijalle sijoittuneet Vaasan Sportin. KalPa voitti Sportin suoraan kahdessa ottelussa voitoin 2-0 ja eteni neljännesfinaalivaiheseen, jossa vastaan asettui runkosarjan kakkossijan napannut Tampereen Ilves. KalPa kellisti Ilveksen otteluvoitoin 4-1 ja eteni semifinaalivaiheeseen.[14] Tappara oli semifinaaleissa vahvempi voitoin 4-1 ja KalPan tie kävi pronssiotteluun Kärppiä vastaan. Pronssiottelussa KalPa hävisi ottelun lukemin 3-2, ensimmäisessä jatkoerässä.

Tunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Peliasu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KalPa pelaa sekä koti- että vierasottelunsa pääosin keltaisilla paidoilla, mustilla housuilla, keltaisilla sukilla sekä mustalla kypärällä.

Kannattajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KalPan kannattajalauman entinen nimi oli Supporters Club, joka perustettiin vuonna 1985. Se tuli kuuluisaksi kannatushuudoista, jotka olivat rumpujen säestämiä. Vuoden 1999 konkurssin jälkeen sen toiminta loppui. Vuodesta 2005 lähtien seuran kannattajoukko on kantanut nimeä ”Musta Verkosto”, joka edeltäjänsä tavoin kannustaa joukkuetta rumpujen säestämänä.

Vuonna 2010 KalPan hävittyä JYP:ille pronssiottelussa 0–4 antoi Musta Verkosto suuren kunnianosoituksen JYPin maalivahdille Sinuhe Wallinheimolle, jolle tämä ottelu oli viimeinen. Musta Verkosto on kaudesta 2008–2009 järjestänyt ”Suuri Savolainen Kokoontuminen” -tapahtuman, johon on yleensä osallistunut satoja KalPan kannattajia. Kaudella 2008–2009 ensimmäinen SSK järjestettiin Tampereella. Seuraavalla kaudella kokoontuminen järjestettiin Espoossa ottelussa Bluesia vastaan.

Kaudella 2010–2011 ”Suuri Savolainen Kokoontuminen” järjestettiin Helsingissä IFK vastaan. Kaudella 2011–2012 kokoontuminen järjestettiin Lahdessa Pelicansia vastaan. Paikalla oli tuolloin 400 KalPan kannattajaa. Kauden 2012–2013 kokoontuminen oli helmikuussa 2013, jolloin KalPa pelasi Jokereita vastaan. Paikalla tässä ottelussa oli noin 1 000 KalPan kannattajaa. Kaudella 2013–2014 tapahtuma oli joulukuussa 2013, jolloin KalPa pelasi TPS:ää vastaan. Kauden 2014–2015 kokoontuminen oli Espoossa maaliskuussa, jolloin vastaan asettui Espoo Blues. Paikan päällä oli noin 300 fania.

Kaudella 2015–2016 Suuri Savolainen Kokoontuminen oli tammikuussa 2016 Helsingissä, jolloin vastaan asettui HIFK.

Muualla Suomessa asuvien KalPan kannattajien kerhon nimi on ”Susiklubiyhdistys”, jonka perustivat vuonna 1997 Etelä-Suomessa asuvat KalPan kannattajat.

Kaudella 2014–2015 17. tammikuuta 2015 KalPa – Ilves -ottelussa debytoi uusi kannattajaryhmä Veljmiehet.

Kaudella 2017-2018 Suuri Savolainen Kokoontuminen järjestettiin lokakuussa 2017 Turussa, jossa vastaan tuli TPS. TPS voitti ottelun 3-2.

Logot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • KalPan alkuperäinen ja nykyinen logo (vuosina 1947–1979) ja (2009–)
    KalPan alkuperäinen ja nykyinen logo (vuosina 1947–1979) ja (2009–)
  • KalPan aiempi logo (1999–2009)
    KalPan aiempi logo (1999–2009)
  • KalPan vanha susilogo (1996–1999)
    KalPan vanha susilogo (1996–1999)
  • KalPan vanha logo (1979–1996)
    KalPan vanha logo (1979–1996)

Pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
KalPa kaudella 2024–2025
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja

Apulaisvalmentajat

Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects Eliteprospects.
Päivitetty: 15. elokuuta 2024

Valmennus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Päävalmentaja Suomi Petri Karjalainen
  • Apuvalmentaja Suomi Sami Tervonen
  • Apuvalmentaja, joukkueenjohtaja Suomi Atte Kinnunen
  • Maalivahtivalmentaja Suomi Santeri Hilli
  • Urheilujohtaja Suomi Anssi Laine

Kapteenit SM-liigassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraennätyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 14.11.2024.

Runkosarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eniten maaleja: Darius Rusnak, 29 maalia (1989–1990)
  • Puolustajalta: Juha Tuohimaa, 17 maalia (1989-1990)
  • Eniten syöttöjä: Jouni Rinne, 42 syöttöä (1988–1989)
  • Syöttöjä puolustajalta: Juha Tuohimaa, 28 syöttöä (1989-1990)
  • Eniten pisteitä: Darius Rusnak, 60 pistettä (1990–1991)
  • Pisteitä puolustajalta: Juha Tuohimaa, 45 pistettä (1989-90)
  • Eniten maaleja tulokkaalta: Teemu Hartikainen, 17 maalia (2008–2009)
  • Syöttöjä tulokkaalta: Santeri Lukka, 17 syöttöä (2015-16)
  • Pisteitä tulokkaalta: Artturi Lehkonen, 30 pistettä (2012–13)
  • Eniten jäähyminuutteja: Kyle Rossiter, 187 minuuttia (2005–2006)
  • Paras +/-: Tuomas Kiiskinen, +25 (2011-2012)
  • Eniten voittoja: Ari Ahonen, 23 voittoa (2010-11)
  • Eniten nollapelejä: Mikko Koskinen, 7 nollapeliä (2012–13)
  • Paras torjuntaprosentti: Ari Ahonen, 94,1 % (2011-2012, 18 ottelua)
  • Paras päästettyjen maalien keskiarvio: Ari Ahonen, 1.48 päästettyä maalia ottelua kohden (2011-2012, 18 peliä)
  • Eniten pisteitä pudotuspeleissä: Oliver Kapanen 7+7 ja Juuso Mäenpää 2+12 (14 pistettä, 2023-2024)

Joukkuetilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Paras kausi runkosarjassa: 2011–2012; 115 pistettä
  • Eniten voittoja varsinaisella peliajalla: 37 voittoa (2011-2012)
  • Eniten tappioita varsinaisella peliajalla: 41 tappiota (2005-2006)
  • Eniten voittoja putkeen: 9 voittoa (2017-2018)
  • Eniten tehtyjä maaleja: 205 maalia (1989–1990)
  • Eniten päästettyjä maaleja: 237 maalia (2005–2006)
  • Eniten jäähyminuutteja: 1134 minuuttia (2005–2006)
  • Parhaat pudotuspelit: SM-hopea vuonna 1991 ja 2017

Tilastot SM-sarjan / SM-liigan runkosarjassa ja pudotuspeleissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Runkosarjassa (tilanne 14.11.2024)

Huom! Kauden 2003-04 jälkeen SM-liigassa tilastoihin ei enää laskettu tasapelejä

  • 33 kautta
  • 1752 ottelua
  • 639 voittoa
  • 325 tasapeliä
  • 788 häviötä
  • 122 voittoa jatkoajalla ja voittolaukauskilpailuissa
  • 203 häviötä jatkoajalla ja voittolaukauskilpailuissa
  • tehtyjen ja päästettyjen maalien erotus: 4846 - 5520

Pudotuspeleissä

16 kertaa pudotuspeleissä

  • 51 voittoa ja 69 häviötä
  • tehtyjen ja päästettyjen maalien erotus: 274 - 313
  • 2 hopeaa (1991, 2017) ja 1 pronssi (2009)

Maineikkaita pelaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäädytetyt pelinumerot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KalPan jääkiekkoleijonia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jollain tavalla KalPan toiminnassa mukana olleet Jääkiekkoleijona-kunniamaininnan saaneet henkilöt. Suluissa jääkiekkoleijonanumero, aatelointivuosi ja kategoria.

Pelasi SM-sarjaa vuosina 1957-59. 26 ottelua, 26+14=40, 6 jäähyminuuttia.

Päävalmentajana 1. divisioonakaudella 1982-83

Pelasi SM-sarjaa vuosina 1957-59. 23 ottelua.

Pelasi 1. divisioonakaudella 1982-83. 6 ottelua, 4+8=12, 6 jäähyminuuttia

Pelasi SM-liigakaudella 1986-87. 8 ottelua, 4+0=4, 30 jäähyminuuttia

Pelasi SM-liigakaudella 1995-96. 16 ottelua, 3+5=8, 4 jäähyminuuttia

Toimi seurassa juniorivalmennuspäällikkönä, apuvalmentaja ja päävalmentajana SM-liigavuosina 1988-94, 1999 SM-liigan karsinnoissa ja kaudella 2006-07. Vuodesta 2003 lähtien toiminut muun muassa Mestiksessä apuvalmentajana, hallituksen jäsenenä ja Hannes-Klubi -nimisen VIP-aition isäntänä.

Pelasi seurassa vuosina 1984-90 ja yhden SM-liigaottelun kaudella 1998-99 sekä 1. divisioonaa että SM-liigaa. Toimi SM-liigakaudella 1998-99 seuran päävalmentajana 14. joulukuuta lähtien.

1. divisioona: 82 ottelua, 73+105=178, 49 jäähyminuuttia. SM-liiga: 163 ottelua, 84+122=206, 56 jäähyminuuttia.

Pelasi seurassa SM-liigakaudella 1993-94. 40 ottelua, 11+12=23, 32 jäähyminuuttia.

Pelasi naisten SM-sarjajoukkueessa vuosina 1994-96.

Pelasi seurassa vuosina 1988-92. 175 ottelua, 42+59=101, 102 jäähyminuuttia.

Pelasi seurassa vuosina 2007-10. 129 ottelua, 13+49=62, 179 jäähyminuuttia

Pelasi seurassa Liigaa vuosina 1990-94, 2008-10 ja 2011-14 sekä Mestistä 2004-05. Seuran pääomistaja vuodesta 2002 lähtien, kaudella 2010-11 toimitusjohtajana ja juniorijoukkueiden henkilökohtaisena valmentajana.

Liiga: 353 ottelua, 105+145=250, 187 jäähyminuuttia. Mestis: 10 ottelua, 6+3=9, 4 jäähyminuuttia.

Palkittuja KalPan pelaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • SM-liigan kakkostähdistökentällinen:

Juha Tuohimaa (1990) ja Peter Slanina (1991)

  • Sisu-pelaaja:

Juha Jokiharju (1992)

Sami Kapanen (tammikuu 1994 ja lokakuu 2008), Tuomas Kiiskinen (syyskuu 2009), Matti Kuparinen (lokakuu 2011), Eero Kilpeläinen (lokakuu 2015), Janne Keränen (marraskuu 2015) ja Matyáš Kantner (helmikuu 2024)

Sami Kapanen (1994, 2009 ja 2010), Sakari Salminen (2013), Eero Kilpeläinen (2017), Jaakko Rissanen (2017)

Teemu Hartikainen (2009) ja Artturi Lehkonen (2013)

Sami Kapanen (2009)

Sakari Salminen (2013)

Eero Kilpeläinen (2017)

Pekka Virta (2017)

Mathew Maione (2018)

NHL:ään varattuja pelaajia KalPa-pelaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaaja Pelipaikka Varausvuosi Varausnumero Varauskierros Joukkue
Timo Kulonen P 1987 130. 7. Minnesota North Stars
Kimmo Timonen P 1993 250. 10. Los Angeles Kings
Jussi Tarvainen LH 1994 95. 4. Edmonton Oilers
Tommi Miettinen KH 1994 236. 10. Anaheim Mighty Ducks
Marko Ahosilta LH 1998 227. 8. New Jersey Devils
Carl Grahn MV 2000 282. 9. Los Angeles Kings
Tuomas Nissinen MV 2001 89. 3. St. Louis Blues
Jussi Timonen P 2001 146. 5. Philadelphia Flyers
Eero Kilpeläinen* MV 2003 144. 5. Dallas Stars
Juuso Puustinen LH 2006 149. 5. Calgary Flames
Teemu Hartikainen LH 2008 163. 6. Edmonton Oilers
Rasmus Rissanen P 2009 178. 6. Carolina Hurricanes
Iiro Pakarinen* LH 2011 184. 7. Florida Panthers
Artturi Lehkonen* LH 2013 55. 2. Montreal Canadiens
Henri Ikonen* KH 2013 154. 6. Tampa Bay Lightning
Kasperi Kapanen LH 2014 22. 1. Pittsburgh Penguins
Joonas Lyytinen P 2014 132. 5. Nashville Predators
Jonne Tammela* LH 2015 118. 4. Tampa Bay Lightning
Niko Mikkola* P 2015 127. 5. St. Louis Blues
Eetu Luostarinen KH 2017 42. 2. Carolina Hurricanes
Kim Nousiainen P 2019 119. 4. Los Angeles Kings
Leevi Aaltonen* VH 2019 130. 5. New York Rangers
Oliver Kapanen KH 2021 64. 2. Montreal Canadiens
Juha Jatkola MV 2023 121. 4. Nashville Predators

*Tähdellä merkatut pelaajat eivät ole KalPa-kasvatteja.

KalPaa edustaneita pelaajia arvoturnauksissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorten maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentajat SM-liigassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ kalpa.fi: Kuopion jäähallin uusi nimi on Olvi Areena
  2. ↑ Olvi Areena info kalpa.fi. Viitattu 14.6.2019. (suomeksi)
  3. ↑ Petri Karjalainen on KalPan uusi päävalmentaja 12.04.2023. kalpa.fi. Viitattu 21.4.2023. (suomeksi)
  4. ↑ Kalevan Pallo KalPa r.y. Yhdistysrekisterin tietopalvelu. Helsinki: Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 23.3.2021.
  5. ↑ Sami Kapanen myi omistuksensa KalPasta kokonaan – ostajataho koostuu 11 tunnetusta savolaisvaikuttajasta Savon Sanomat. 22.4.2020. Viitattu 17.4.2024.
  6. ↑ Edustus KalPa Hockey Oy. Arkistoitu 20.2.2017. Viitattu 9.11.2007.
  7. ↑ Karjalainen, Markus & Airola, Iiro-Pekka: Juniori-KalPan työ sai komean palkinnon. Savon Sanomat, 13.1.2009, s. 18.
  8. ↑ Olvi Areena Info kalpa.fi. Viitattu 2.8.2021. (englanniksi)
  9. ↑ a b Kalevan Pallon historiaa
  10. ↑ Puustjärvi, Aleksi: Jääkiekon ja KalPan historiaa vuoteen 1979 (pdf) iihce.fi. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 10.4.2014.
  11. ↑ Lommi, Ilpo: KalPa juhli A-junnujen mestaruutta kotikaukalossa HS.fi. 29.3.2008. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 29.3.2008.
  12. ↑ KalPa teki historiaa - eteni legendaarisen turnauksen finaaliin www.iltalehti.fi. Viitattu 30.12.2018.
  13. ↑ Tässä ovat SM-liigan pudotuspeli­parit! www.is.fi. Viitattu 30.3.2023.
  14. ↑ SM-liigan sensaatio on valmis! KalPa upeasti mitalipeleihin, mestarisuosikki Ilves tylysti lomalle Yle Urheilu. 29.3.2024. Viitattu 17.4.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kalevan Pallo.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalevan_Pallo&oldid=22825497”