Mauri Pekkarinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mauri Pekkarinen
Euroopan parlamentin jäsen
2.7.2019–15.7.2024
Ryhmä Uudistuva Eurooppa (2019–)
Suomen elinkeinoministeri
Vanhasen II hallitus[1]
1.1.2008–21.6.2010
Kiviniemen hallitus[2]
22.6.2010–22.6.2011
Edeltäjä Virka luotu
Seuraaja Jyri Häkämies
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Jäätteenmäen hallitus[3]
17.4.2003–23.6.2003
Vanhasen I hallitus[4]
24.6.2003–18.4.2007
Vanhasen II hallitus[1]
19.4.2007–31.12.2007
Edeltäjä Sinikka Mönkäre[5]
Seuraaja -
Suomen sisäasiainministeri
Ahon hallitus[6]
26.4.1991–13.4.1995
Edeltäjä Jarmo Rantanen[7]
Seuraaja Jan-Erik Enestam[8]
Kansanedustaja
24.3.1979–16.4.2019
Ryhmä/puolue Keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Keski-Suomen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt6. lokakuuta 1947 (ikä 77)
Kinnula
Arvonimiministeri
Puoliso Raija Kaarina Pekkarinen (1972–)
Tiedot
Puolue Suomen Keskusta
Koulutus yhteiskuntatieteiden maisteri (1974)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.mauripekkarinen.fi
Mauri Pekkarinen puhumassa Jyväskylän kävelykadulla elokuussa 2009.

Reijo Mauri Matias Pekkarinen (s. 6. lokakuuta 1947 Kinnula) on suomalainen poliitikko, Euroopan parlamentin jäsen vuosina 2019–2024, keskustalainen 10 kauden kansanedustaja ja viiden hallituksen ministeri. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden maisteri. Pekkarinen sai ministerin arvon vuonna 2020.[9]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen eduskuntaan valitsemistaan Mauri Pekkarinen toimi muun muassa Keskustapuolueen Keski-Suomen piirijärjestön toiminnanjohtajana vuosina 1974–1979, työvoimaministerinä toimineen Paavo Väyrysen poliittisena sihteerinä 1976–1977, sisäasiainministeri Eino Uusitalon poliittisena sihteerinä 1978–1979, Jyväskylän kaupunginvaltuutettuna 1977–2004 sekä presidentin valitsijamiehenä vuoden 1978 presidentinvaalissa.[10] Vuosina 1987–1991 hän oli puolueensa Keski-Suomen piirin puheenjohtaja.lähde?

Kansanedustajana Mauri Pekkarinen toimi vuosina 1979–2019[11]. Hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisellä kerralla vajaalla 8 000 äänellä. Seuraavissa vaaleissa 1983 äänimäärä kasvoi 400:lla ja jonkin verran vielä vuoden 1987 vaaleissa. Seuraavissa vaaleissa äänimäärä nousi yli 10 000:n. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Pekkarinen sai Keski-Suomessa enemmän ääniä kuin kukaan toinen tässä vaalipiirissä aiemmin, mutta vuonna 2011 keskustan kärsiessä ison vaalitappion Pekkarinen keräsi kaikkien aikojen huonoimman eduskuntavaalien äänisaaliinsa ja hävisi vaalipiirin äänikuninkuuden keskustalaiselle Anne Kalmarille.lähde?

Pekkarinen on toiminut eduskunnan pankkivaltuustossa vuosina 1995–2003, keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana 1999–2003 sekä Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajana 1987–1991. Keskustan ollessa oppositiossa vaalikaudella 1995–2003 aktiivisesti puheenvuoroja käyttänyt Pekkarinen sai lempinimen ”eduskunnan terrieri”.lähde?

Pekkarinen oli kesäkuussa 2022 tehdyn laskelman mukaan kaikkien aikojen kuudenneksi useimmin täysistunnossa puhunut kansanedustaja yli 5200 puheenvuorollaan.[12]

Pekkarinen on toiminut viiden hallituksen ministerinä. Ahon hallituksessa (1991–1995) hän toimi sisäasiainministerinä ja Jäätteenmäen hallituksessa (2003) sekä Vanhasen I hallituksessa (2003–2007) kauppa- ja teollisuusministerinä. Vanhasen II hallituksessa Pekkarinen oli kauppa- ja teollisuusministeri 31. joulukuuta 2007 asti.lähde?

Vuonna 2008 tämän tehtävän nimeksi tuli elinkeinoministeri. Pekkarinen jatkoi elinkeinoministerinä Kiviniemen hallituksessa. Kevään 2011 vaalien jälkeen keskusta jäi oppositioon. Pekkarisesta tuli tällöin yhdeksännellä eduskuntakaudellaan eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja.lähde?

Pekkarinen toimi myös Vapaan koulutuksen tukisäätiössä (VKTS), jonka tavoitteena oli kamppailla kouluihin tunkeutuvaa sosialismia vastaan. Säätiö muun muassa kokosi "mustaa listaa" opettajien poliittisesta suuntautumisesta.[13] Pekkarinen oli kesäkuussa 2010 ehdolla keskustan uudeksi puheenjohtajaksi ja pääministeriksi Matti Vanhasen tilalle ja pääsikin toiselle kierrokselle, mutta hävisi Mari Kiviniemelle.lähde?

Maaliskuussa 2012 Pekkarinen ilmoitti pyrkivänsä jälleen keskustan puheenjohtajaksi kesän puoluekokouksessa. Hän painotti tiedotustilaisuudessaan, että puolueelle tulee löytää ylin johto, joka pystyy innostamaan ja yhdistämään sekä viemään sanomaa perille.[14] Huhtikuussa Pekkarinen kuitenkin vetäytyi puheenjohtajakisasta, koska koki puolueenjohdon toivovan puolueessa sukupolvenvaihdosta.[15]

Syyskuussa 2018 Pekkarinen ilmoitti, ettei asetu ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.[16] Sen sijaan hän asettui ehdolle kevään 2019 europarlamenttivaaleissa. [17]

Euroopan parlamentin vaalit 2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa Pekkarinen valittiin ensimmäiselle kaudelleen 68 487 äänellä.[18]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
1991 Keski-Suomi 10 306 Valittu
1995 Keski-Suomi 10 265 Valittu
1999 Keski-Suomi 9 633 Valittu
2003 Keski-Suomi 12 164 Valittu
2007 Keski-Suomi 9 102 Valittu
2011 Keski-Suomi 7 112 Valittu
2015 Keski-Suomi 9 170 Valittu
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
1996 Jyväskylä 900 Valittu
2000 Jyväskylä 1233 Valittu
2008 Jyväskylä 1626 Valittu
2012 Jyväskylä 1700 Valittu
2017[19] Jyväskylä 1650 Valittu

”Pekkarointi”

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iiro Viinanen otti tiettävästi käyttöön – Pekkarista tarkoittaen – termin ”pekkarointi” Ahon hallituksen aikana. Termillä tarkoitetaan kotiinpäinvetämistä, josta näkyvimmäksi esimerkiksi nimettiin Kärkisten silta.[20] Yleensä ”pekkaroinnilla” viitataan kansanedustajien ja ministereiden väitettyyn oman vaalipiirin ja kotiseudun suosimiseen esimerkiksi budjettimäärärahojen jakamisessa. Termi on uusi versio aikaisempina vuosina suosituksi tulleesta termistä ”iltalypsy”, jossa jo aikaisemmin sovitun jälkeen epäillään vaadittavan vielä (illalla) lisää.

Helsingin Sanomien tekemässä huippupoliitikkojen arvioinnissa asiantuntijajoukko katsoi Pekkarisen olevan paras neuvottelija arvioiduista.[21]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekkarinen on kinnulalaisen maanviljelijäperheen esikoinen. Hänen äitinsä oli emäntä Hellin Inkeri (o.s. Kinnunen, 1929–2018[22]) ja isänsä oli maanviljelijä Niilo Matti Pekkarinen[10] (1922–2004). Pekkarinen on ollut naimisissa vuodesta 1972, ja hänellä on vaimonsa Raijan kanssa vuosina 1973 ja 1976 syntyneet pojat sekä vuosina 1982 ja 1988 syntyneet tyttäret.

Pekkarinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Kannuksen yhteiskoulusta vuonna 1968 ja valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1974. Lappeenrannan teknillinen yliopisto myönsi Pekkariselle tekniikan kunniatohtorin arvonimen vuonna 2008 ja Jyväskylän yliopisto taloustieteen kunniatohtorin arvon 2009.[10]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Vanhanen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  2. ↑ Kiviniemen hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  3. ↑ Jäätteenmäen hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  4. ↑ Vanhanen I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  5. ↑ Lipponen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  6. ↑ Ahon hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  7. ↑ Holkerin hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  8. ↑ Lipposen I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  9. ↑ Politiikan veteraanit Liisa Jaakonsaari ja Mauri Pekkarinen saivat ministerin arvonimet Yle Uutiset. 11.12.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 11.12.2020.
  10. ↑ a b c Mauri Pekkarinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 14.1.2011.
  11. ↑ Varapuhemies Mauri Pekkarinen, 70, jättää eduskunnan: ”Aikansa kutakin” www.iltalehti.fi. Viitattu 7.3.2019.
  12. ↑ Eduskunta | Kukaan ei ole puhunut täysistunnoissa niin paljon kuin he – Tässä ovat 11 kaikkien aikojen puheliainta kansanedustajaa Helsingin Sanomat. 26.6.2022. Viitattu 26.6.2022.
  13. ↑ Poliitikkoja toimi porvarien salaisessa säätiössä HS 17.10.2010
  14. ↑ Pekkarinen lähtee keskustan puheenjohtajakisaan Helsingin Sanomat. 16.3.2012. Viitattu 3.4.2012.
  15. ↑ Mauri Pekkarinen vetäytyy keskustan puheenjohtajakisasta Helsingin Sanomat. 27.4.2012. Viitattu 9.6.2012.
  16. ↑ Kinnunen, Pekka: Mauri Pekkarinen jättää eduskunnan – Keskustan uskollinen soturi turhautui Sipilän puolueessa Yle Uutiset. 7.9.2018. Yleisradio. Viitattu 7.9.2018.
  17. ↑ Mauri Pekkarinen haluaa europarlamenttiin – vaatii muun muassa hallittua ja vastuullista maahanmuuttoa Forssan Lehti. 10.10.2018. Viitattu 11.3.2019.
  18. ↑ Vaalikone Yle. Viitattu 30.5.2019.
  19. ↑ Kuntavaalit 2017:Jyväskylä 12.4.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 13.4.2017.
  20. ↑ Parkkila, Esko: Etulyöntiasema antaa julkisuutta. Keskisuomalainen, 7.1.2010, s. 12.
  21. ↑ Mielonen, Matti: Pekkarinen pätevin neuvottelupöydässä, Vanhanen ja Halonen huonoimpia (tilaajille) Helsingin Sanomat. 21.3.2008. Viitattu 23.2.2010.
  22. ↑ Inkeri Pekkarisen kuolinilmoitus, Keskisuomalainen 30.12.2018, s. 44

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mauri Pekkarinen.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Mauri Pekkarinen.
Edeltäjä:
Jarmo Rantanen 		Suomen sisäasiainministeri
1991−1995 		Seuraaja:
Jan-Erik Enestam
Edeltäjä:
Sinikka Mönkäre 		Suomen elinkeinoministeri
2003−2011 (1.1.2008 asti kauppa- ja teollisuusministeri) 		Seuraaja:
Jyri Häkämies
Keskustapuolueen ja Suomen Keskustan kansanedustajat
Keski-Suomen vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mauri_Pekkarinen&oldid=22847800”