Nivala

Nivala
vaakuna	sijainti
Nivalan kaupungintalo.
Sijainti	63°55′45″N, 024°58′40″E
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Nivala–Haapajärven seutukunta
Kuntanumero	535
Hallinnollinen keskus	Nivalan keskustaajama
Perustettu	1867
– kaupungiksi	1992
Kuntaliitokset	Osa Haapavedestä (1925)
Kokonaispinta-ala	536,24 km² 208:nneksi suurin 2022
– maa	527,18 km²
– sisävesi	9,06 km²
Väkiluku	10 383 92:nneksi suurin 31.10.2024
– väestötiheys	19,70 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	22,5 %
– 15–64-v.	54,2 %
– yli 64-v.	23,3 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	98,4 %
– ruotsinkielisiä	0,1 %
– muut	1,6 %
Kunnallisvero	9,90 % 25:nneksi suurin 2024
Kaupunginjohtaja	Päivi Karikumpu
Kaupunginvaltuusto	35 paikkaa
2021–2025  • Kesk.  • PS  • Kok.  • SDP  • Vas.  • Vihr.	20 8 3 2 1 1
www.nivala.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Nivala on kaupunki Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Oulun Eteläisessä Kalajoen keskijuoksun varrella n. 150 kilometrin päässä Oulusta sekä n. 90 kilometrin päässä Kokkolasta ja noin 29 kilometrin päässä Ylivieskasta valtateiden 27 ja 28 risteyskohdassa. Nivala on osa Nivala–Haapajärven seutukuntaa. Kaupungissa asuu 10 383 ihmistä ja sen pinta-ala on 536,24 km², josta 9,06 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 19,7 asukasta/km². Nivalan naapurikunnat ovat Haapajärvi, Haapavesi, Sievi ja Ylivieska.

Nivalan historiallinen nimi on Pidisjärvi.

Historia

Nivalan seudulla oli asutusta jo kivikaudella. Esikeraamisen kauden aselöytöjä on tehty Konttilasta, Pajulasta ja Erkkisjärven seutuvilla. Sarjakylän Järvenpäästä Erkkisjärven rannalta on tavattu kampakeraamisen ajan asuinpaikka.

Nivalan seutuja asuttivat pitkään lappalaiset, joista on muistoina useita paikannimiä, esimerkiksi Lapinniemi, Lapinvainio ja Lapintuli Välikylässä. 800-luvulta lähtien alueelle tuli kainulaisia ja pirkkalaisia pohjankävijöitä, joihin myöhemmin liittyivät sisämaan hämäläiset. Vähitellen Kalajokilaakson suuseudun asukkaat valtasivat alueen omakseen. Vakituista asutusta seudulle syntyi vasta 1500-luvulla. Aluksi harjoitettiin kaskenpolttoa, joka väistyi 1600-luvulla peltoviljelyn ja tervanpolton tieltä. Seudun talonpojat kuljettivat tervatynnyrinsä jokea pitkin Kalajoen markkinoille. Seudun uudisraivaustyötä häiritsivät alituisesti toistuvat katovuodet, sodat ja raskas verotus. 1600-luvulla katovuosia oli joka vuosikymmenellä. Venäläiset valloittivat seudun 1714, jolloin alkoivat isonvihan kärsimykset. Levottomien aikojen seurauksena Pidisjärvellä oli 1719 vain kaksi asuttua tilaa. Vasta pikkuvihan jälkeen 1700-luvun puolivälin seutuvilla seudun asukasluku alkoi kasvaa nopeasti. Nivala kehittyikin väkiluvultaan ja asukastiheydeltään jokilaakson ydinalueeksi.

Nivalan kirkko heinäkuussa 2019

Nivalan seutu kuului aluksi kirkollisesti Saloisten ja vuodesta 1540 alkaen Kalajoen kirkkopitäjään, jonka ensimmäinen asukas oli Kyösti Wilkunan mukaan Niva-Kaija, joka nimesi talonsa Nivalaksi. Vuonna 1693 siitä tuli osa Haapajärven kappeliseurakuntaa. Pidisjärvelle rakennettiin 1682 oma saarnahuone, mutta oma pappila saatiin vasta 1782. Seurakunnan alueeseen liitettiin 1782 Ylivieskan Välikylä. Kappelin oikeudet Pidisjärvi sai 1802. Seuraavana vuonna kappeliseurakunta sai uuden kirkon 1761 rakennetun heikkokuntoisen kirkon tilalle. Vuonna 1838 Pidisjärvi siirtyi itsenäistyneen Haapajärven seurakunnan kappeliksi. Itsenäiseksi seurakunnaksi Nivala erotettiin keisarillisella käskykirjeellä 11. toukokuuta 1868. Tällöin myös seurakunnan nimi vaihtui Nivalaksi. Nivalan kunta on vuoden seurakuntaa vanhempi, se perustettiin 1867. Vuonna 1805 asukkaita oli yli 1 500 ja 1860 ylitettiin 4 500 asukkaan raja.

1800-luvulla Nivalan elämänmeno oli rajua. Nivalan metsärosvot ”puukkojokelaiset” tunnettiin koko läänissä. Siveellisen rappion vastapainoksi virisi vahva hengellinen elämä. Niilo Kustaa Malmbergin johdolla seutu nousi herännäisyyden keskuspaikaksi. Suurina halla- ja nälkävuosina 1860-luvulla myös lestadiolainen herätysliike saavutti kannatusta.

Nivalan vanhimpia teollisia elinkeinoja olivat tervanpoltto sekä potaskan ja salpietarin valmistus. Seudulla oli myös myllyjä ja sahoja sekä myöhemmin meijereitä. Nivalan ensimmäinen varsinainen teollisuuslaitos oli nahkoja valmistanut Nivalan Nahkimo, joka aloitti toimintansa 1873. Pääasiassa puuteollisuutta harjoittanut Oy Jyrkänkoski, myöhemmin Nivala Oy, perustettiin 1920. Suuren pulakauden taloudellinen ahdinko aiheutti kesällä 1932 kuuluisan Nivalan konikapinan. Jokilaaksojen oopperakeskus esitti vuosina 2004–2006 konikapinasta kertovan Pula-oopperan.

Nivala tunnetaan myös presidentti Kyösti Kallion kotipitäjänä. Kallio syntyi Ylivieskassa 1873. Nivalaan Kallio siirtyi 1895, jolloin hän osti Heikkilän tilan. Kallion hoidossa Heikkilästä kehittyi 1930-luvun lopulla Oulun läänin suurin tila. Rivakalta isännältä liikeni aikaa myös moniin yhteiskunnallisiin toimiin. Kallion ura kulki valtiopäivämies- ja ministeritoimien kautta 1937 presidentiksi. Talvisota uuvutti Kallion, ja hän luopui virasta 1940. Kotimatkan Nivalaan alkaessa Kallio kuoli kunniakomppanian edessä Helsingin päärautatieasemalla.

1900-luvun alussa väkiluku oli noussut jo lähes 8 000:een. Väestönkehitys jatkui koko 1900-luvun alkupuoliskolla ja 1950-luvun alkupuolella saavutettiin väestönkehityksen huippu, jolloin Nivalassa asui vähän yli 12 600. Tällöin Nivala oli yksi Oulun läänin tiheimmin asutuista maalaiskunnista. Seuraavien 20 vuoden aikana väki väheni kuitenkin runsaalla 2 500 asukkaalla. 1970-luvun puolimaissa asukasluku alkoi jälleen kasvaa. Vuonna 1985 asukkaita oli 11 037.

Vuonna 1942 avattiin Makolan kaivos, josta louhittiin nikkelikuparimalmia 1950-luvun puoleenväliin asti, jolloin kaivos ehtyi. Uusi malmio löydettiin Makolan pohjoispuolelta Hiturasta 1962. Hiturassa käynnistyivät työt 1980. Vuonna 2010 kaivoksen toiminta haluttiin turvata, ja silloin arveltiin nikkelivarantojen riittävän vähintään kuuden vuoden tarpeisiin. Hituran kaivoksen tuotanto kuitenkin keskeytettiin vuonna 2013 ja Hituran kaivosyhtiö meni konkurssiin vuonna 2015. Hituran kaivoksen lopullinen sulkeminen aloitettiin vuonna 2017.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Nivalan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			10 515
1985			11 017
1990			11 249
1995			11 379
2000			11 079
2005			10 889
2010			11 025
2015			10 876
2020			10 643
Lähde: Tilastokeskus.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Nivalassa oli 10 815 asukasta, joista 7 029 asui taajamissa, 3 730 haja-asutusalueilla ja 56:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Nivalan taajama-aste on 65,3 %. Nivalan taajamaväestö jakautuu kuuden eri taajaman kesken:

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Nivalan keskustaajama	5 412
2	Järvikylä	379
3	Haikaperä	357
4	Ahde	356
5	Maliskylä	282
6	Karvoskylä-Jokikylä*	243

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Karvoskylä-Jokikylän taajama sijaitsee pääosin Nivalassa, mutta pieneltä osin myös Haapajärvellä.

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Nivalassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Nivalan seurakunta

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Nivalassa toimii Nivalan helluntaiseurakunta.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Nivalan alueella toimii Iisalmen ortodoksinen seurakunta.

Luonto

Luonnonmaisemallisesti Nivala lukeutuu Pohjois-Pohjanmaan viljalakeuteen, jossa hallitsevana maisematekijänä on pinnanmuotojen tasaisuus. Kunnan halki virtaavan Kalajoen varrelle levittäytyvät laajat viljelyaukeat.

Kunnan kallioperä on kivilajikoostumukseltaan vaihteleva. Kunnan länsi- ja keskiosissa on gneissiä ja kiilleliusketta ja etelä-itäosissa kvartsidioriittia. Seudulla on myös gabro- ja peridotiittialueita, joista on tavattu malmiaiheita. Nikkelilöydöksiä on tehty myös Maliskylän, Haapaperän ja Hosionperän seuduilta. Kallioperää peittävät irtaimet maalajit lähes kaikkialla. Moreeni on yleisin maalaji kunnan koilliskulmalla, mutta sitä on runsaasti myös Kalajoen laaksossa. Savimaita on erityisesti Ypyän kirkonkylän ja Jokikylän alueilla. Vähäiset sora- ja hiekkamuodostumat keskittyvät kunnan pohjois- ja lounaisosiin.

Alueen suhteelliset korkeuserot ovat yleensä 0–10 m, koillisessa ja lounaassa 10–20 m. Lounaisrajalla korkeuserot kohoavat kapealla alueella 20–50 metriin. Maasto on alavinta Kalajoen laaksossa, joka on 70–80 metrin korkeudella. Maanpinta kohoaa kunnan koillis- ja lounaisrajoilla yli 100 m:n korkeuskäyrän. Korkeimmat mäet nousevat 138 m koillisrajalla ja 134 m lounaisrajalla. Nivalan vedet kuuluvat lähes kokonaisuudessaan Kalajoen vesistöalueeseen. Päävesistö on Reisjärvestä alkunsa saava Kalajoki, johon laskeutuvat useita pieniä sivujokia. Näistä suurin on Haapaveden puoleisilta suolalakeuksilta vetensä saava Malisjoki. Kalajoen leveys on Nivalan kohdalla noin 50 metriä, mutta tulviessaan se levittäytyy huomattavasti laajemmalle alueelle. Tulvahaittojen poistamiseksi Kalajoen säännöstely aloitettiin jo 1959. Kunnan suurin järvi on Pidisjärvi kuntakeskuksen eteläpuolella. Pienempiä järviä ovat Suojärvi eteläkulmalla ja Erkkisjärvi itäosassa.

Nivalan kasvillisuutta hallitsevat laajat, yhtenäiset ja voimaperäisesti viljellyt peltolakeudet. Yli 70 prosenttia pelloista on hieta- ja multamaita, jotka ovat erittäin hyviä viljelymaita. Kasvillista metsämaata on Nivalan pinta-alasta lähes puolet. Vallitseva metsätyyppi on kuivahko kangas, jonka valtapuuna on mänty. Metsäalasta on puolet mänty-, kolmannes kuusi- ja loput lehtimetsää.

Nivala kuuluu pääasiassa aapasoiden alueeseen, mutta rämeitä on myös runsaasti. Rimpinevan alue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelusohjelmaan. Rimpineva on myös seudun merkittävin lintujen pesimäalue.

Yleistä

Asutus Nivalassa on keskittynyt pääosin keskustaan sekä muutamiin kyliin jokien varrelle.

Nivala kuuluu EU:n tavoitealue 1:een. Palvelualoilla toimii Nivalan työikäisestä väestöstä noin 46 prosenttia, jalostuksessa 31 prosenttia ja alkutuotannossa 20 prosenttia.

Katvalan talonpoikaismuseoalue portilta kuvattuna elokuussa 2017.

Nivalassa toimii 11 peruskoulun alakoulua, yläkoulu ja lukio. Nivalassa antaa koulutusta myös Jokilatvan opisto, Jokilaaksojen musiikkiopisto, Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymän ylläpitämät Nivalan ammattiopisto sekä Suomen toiseksi vanhin aikuiskoulutuskeskus, vuonna 1956 perustettu Aikuiskoulutus- ja oppisopimuskeskus. Nivalassa julkaistaan kerran viikossa Nivala-lehti tilauspohjaisena. Toinen Suomen ensimmäisenä kaupallisena paikallisradiona aloitti toimintansa Radio Lakeus Nivalassa 27. huhtikuuta 1985. Sen toiminta lakkasi 1989.

Nähtävyyksiä Nivalassa ovat muun muassa kirkko, kaupungintalo, vesitorni, Kyösti ja Kalervo Kallion museo, Katvalan kotiseutumuseo, Kyösti Wilkunan työhuonemuseo, Tillaripatsas, Hilippa-patsas, Kylväjäpatsas, N. K. Malmbergin muistomerkki sekä Kaarinan Galleria. Maliskylällä sijaitseva elämyspuisto Crazyland on viimeisten vuosien aikana noussut suosituksi kohteeksi. Ehkä tunnetuimpia nivalalaisia on presidentti Kyösti Kallio.

Nivala on tunnettu kotiseututyöstään ja kapinahengestään. Kotiseututyötä ylläpitää Nivala-Seura ry. Kotiseututyön näkyvä symboli on aivan Nivalan keskustassa oleva tuulimylly. Kotiseutuihmisiä kutsutaankin joskus leikkisästi tuulimyllyuskovaisiksi. Hieman keskustasta Haapajärvelle päin sijaitsee Nivala-Seuran ylläpitämä Katvalan talonpoikaismuseoalue, joka koostuu lukuisista historiallisista rakennuksista.

Padingissa on Kalajoen Padinginkoskessa Padingin voimalaitos.

Nivalan Karvoskylässä on Kuopion ortodoksisen seurakunnan Kristuksen kirkastumisen kirkko.

Välimatkoja

• Ylivieska 29 km
• Helsinki 482 km
• Haapavesi 33 km
• Oulainen 50 km
• Oulu 151 km
• Iisalmi 115 km
• Jyväskylä 217 km
• Kalajoki 66 km
• Kauhava 159 km
• Kokkola 98 km
• Kuopio 217 km
• Tampere 349 km
• Turku 492 km

Kylät ja kulmakunnat

Nivalassa on kahdeksan henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):

• Haapajärvenkylä
• Järvikylä
• Karvoskylä
• Maliskylä
• Nivala
• Pahkalankylä (Pahkakylä)
• Sarjankylä
• Välikylä

Kulmakuntia Nivalassa ovat Junttikangas, Padinki, Paloperä, Haikara, Ruuskankylä, Jokikylä, Koskenperä, Ypyä, Haapaperä, Aittoperä, Ahde, Erkkilä, Töllinperä, Makola, Vilkuna.

Tunnettuja nivalalaisia

Merja Halmetoja, jääkiekkoilija Eeva-Maija Haukinen, näyttelijä Yrjö Hautala, kansanedustaja Olli Immonen, kansanedustaja Katri Kaarlonen, kansanedustaja Marko Kaarto, painija Aimo Kairamo, päätoimittaja Kalervo Kallio, kuvanveistäjä Kyösti Kallio, Suomen presidentti Pauli Kallio, sarjakuvakäsikirjoittaja Paavo Kinnunen, fysiologisen kemian sekä teknillisen fysiikan professori Esko Kurvinen, kansanedustaja Juha Lahdenranta, kiekonheittäjä Martti Linna, kansanedustaja

Maria Lohela, eduskunnan puhemies, kansanedustaja Kalevi Marjamaa, nyrkkeilijä Lauri Mustakallio, kansanedustaja Pasi Nielikäinen, jääkiekkoilija Esko Niskanen, ministeri, kansanedustaja Heikki Niskanen, kansanedustaja Atte Ohtamaa, jääkiekkoilija Matti Oja, kansanedustaja Atte Palokangas, rumpali Piia Peltosaari, yleisurheilija Reino Rajamäki, yrittäjä ja yritysjohtaja, teollisuusneuvos Janne Raudaskoski, taikuri Väinö Raudaskoski, kansanedustaja Ilkka Ruostetsaari, politiikan tutkija

Esa Ruuttunen, oopperalaulaja Kerttu Saalasti, ministeri, kansanedustaja Harri Sailas, toimitusjohtaja Raimo Sailas, valtiosihteeri Henri Sandvik, jääkiekkoilija Henri Stenroth, vuoden 2007 tangokuningas Helena Takalo, hiihtäjä Jussi Tenkku, filosofian professori Henna-Maija Vannemaa, harmonikansoittaja Kustaa Vilkuna, akateemikko, kirjailija Kyösti Wilkuna, kirjailija Pekka Vilkuna, kansanedustaja Varpu Vilkuna, kirjailija

Kulttuuri

Tapahtumat

Nivalassa on järjestetty useita kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Nivalassa kahdeksan kertaa: 1894 Palosaaressa, 1903 Yliniemessä, 1907 pappilassa sekä vuosina 1933, 1946, 1966, 1992 ja 2019. Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Nivalassa kolme kertaa, vuosina 1945, 1969 sekä 2004.

Musiikkitoiminta

Nivala on Jokilaaksojen musiikkiopiston kuntayhtymän isäntäkunta.

Nivala tunnetaan monista kuoroista, enimmillään toimivia kuoroja on 7–10 kpl. Nykyisin toimivia kuoroja ovat:

• Nivalan Mieslaulajat, monia johtajia; nykyisin Olena Mikhailova
• Nivalan Sekakuoro, johtaja Olena Mikhailova
• Nivalan elävän musiikin yhdistys Nelemu
• Lapsikuoro, johtaja Liisa Katajala
• Virsikuoro, johtaja Veli Järviluoma
• Pisara, johtaja Anu Rautio
• Lauluryhmä Sisters
• Nivalan pelimannit ry. (perustettu 1980), johtajina Heino Haavisto ja Pauli Raivio. 15–20-jäseninen yhtye esittää kansan- ja viihdemusiikkia, kirkko- ja sota-ajan lauluja.

Urheiluseurat

• Yleisurheiluseura Nivalan Urheilijat
• Jääkiekkoiluseura Nivala Cowboys
• Jalkapalloseura Ysikaks' Nivala Ry
• Juoksuseura Lakeuden Kipinä
• Nivalan Ratsastajat Ry
• Uimaseura Nivalan Saukot
• Pesäpalloseura Nivala Pesis
• Suunnistusseura Nivalan Suunnistajat ry
• Telinevoimisteluseura Nivalan Voimistelijat
• Voimanostoseura Nivalan voima ry
• Uppopalloseura Nivalan sukeltajat ry

Ruokakulttuuri

Nivalan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla punainen hera ja pepu.

Katso myös

• Luettelo Nivalan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nivala Wikimedia Commonsissa

• Nivalan kaupungin kotisivut
• Tilastokeskus – Nivalan avainluvut
• Nivala-lehti
• Nivala-Seuran kotisivut
• Haikaperä