North American B-25 Mitchell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
North American B-25 Mitchell
Tyyppi pommikone
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja North American Aviation
Valmistusmäärä yli 10 000
North American B-25 Mitchell Góraszkan kansainvälisessä lentonäytöksessä vuonna 2007.

North American B-25 Mitchell (North American NA-62) oli yhdysvaltalainen kaksimoottorinen keskiraskas pommikone, jonka valmistaja oli North American Aviation. Lentokone oli nimetty "Mitchelliksi" kenraali Billy Mitchellin mukaan. Tuotannon loppuessa sitä oli eri malleina rakennettu yli 10 000 kappaletta. Tähän joukkoon kuuluivat myös muutamat erikoismallit, kuten Yhdysvaltain merivoimien PBJ-1-partiopommikone ja Yhdysvaltain ilmavoimien F-10-valokuvaustiedustelukone. Tyynenmeren taisteluiden alkuvaiheessa Mitchell joutui kamppailemaan Zerojen kanssa ilman hävittäjäsuojaa, mutta selvisi niistä hyvin nopeutensa ja aseistuksensa ansiosta.

B-25 nousee lentotukialus USS Hornet (CV-8):n kannelta ensimmäiselle pommitusiskulle Japanin pääsaarille huhtikuussa 1942.

Lentokonetta käyttivät useat Liittoutuneiden ilmavoimat Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien ja merivoimien lisäksi. Näihin maihin kuuluivat Australia, Iso-Britannia (joka vastaanotti yli 900 lentokonetta), Kiina, Alankomaat ja Neuvostoliitto.

B-25 sai mainetta huhtikuun 1942 Doolittlen iskussa, jossa 16 B-25-pommikonetta everstiluutnantti Jimmy Doolittlen johdolla lähti lentotukialus USS Hornetin kannelta ja pommitti Tokiota ja neljää muuta japanilaista kaupunkia. Hyökkäykseen osallistuneista koneista 15 teki pakkolaskun Kiinan rannikolle. Tarkoitus oli lähteä lentoon huomattavasti lähempänä Japanin rannikkoa mutta japanilaisten havaittua laivasto-osaston koneet nousivat ilmaan paljon aiottua aiemmin joten koneet eivät päässeet Kiinan sisämaassa oleville aiotuille laskeutumispaikoille. Tappiot johtuivat polttoaineen loppumisesta, myrskyisestä yöstä ja huonosta näkyvyydestä. Yksi pommikoneista laskeutui ehjänä Neuvostoliittoon, jossa sen viisihenkinen miehistö internoitiin ja lentokone takavarikoitiin. Suurin osa 80:stä Doolittle Raidiin osallistuneesta miehistön jäsenestä selvisi historiallisesta tehtävästään ja pääsi takaisin omien joukkojensa pariin. lähde?

Kehitystyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

B-25 oli aiemman 1930-luvun keskivaiheilla kehitetyn XB-21 (North American-39) -projektin jälkeläinen. XB-21-mallin kehitystyössä saatuja kokemuksia hyödynnettiin B-25-pommikoneen (yhtiön nimi koneelle oli NA-40) suunnittelussa. Yksi NA-40 rakennettiin prototyypiksi ja siihen tehtiin myöhemmin useita muutoksia, joilla testattiin potentiaalisia parannuksia.

Vuonna 1939 muunneltu ja paranneltu NA-40B luovutettiin Yhdysvaltain armeijan ilmavoimille (USAAF) arviointia varten. Koneen alkuperäinen tehtävä oli toimia rynnäkköpommituskoneena Ison-Britannian ja Ranskan ilmavoimissa. Kummallakin maalla oli toisen maailmansodan alkuvaiheissa tarve rynnäkköpommituskoneille. Nämä maat kuitenkin muuttivat suunnitelmiaan ja valitsivat pommikoneeksi myös uuden A-20 Havoc -mallin. Yhdysvaltain ilmavoimat määrittelivät NA-40B:n keskiraskaaksi pommikoneeksi ja malli määrättiin tuotantoon yhtä aikaa armeijan toisen uuden keskiraskaan pommikoneen, Martin B-26 Marauderin, kanssa.

Alkuvaiheen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NA-40B:n kehitelty versio, NA-62, oli pohja ensimmäiselle varsinaiselle B-25:lle. Armeijalla oli kova kiire saada keskiraskaita pommittajia ja tästä syystä koneesta ei rakennettu versioita palveluskäytön testaukseen eikä siitä tehty kokeellisia malleja. Kaikki tarpeelliset muutostyöt tehtiin tuotantoajojen aikana tai olemassa oleviin lentokoneisiin kenttämuutoksina ympäri maailmaa.

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: kuusi henkeä (kaksi pilottia, navigaattori/pommittaja, tykkimies(torni)/teknikko, radio-operaattori/tykkimies(sivuaseet), tykkimies(perä)
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&016.010000016,1 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&020.060000020,6 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.07000004,7 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&057.&&&&0057 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&09580.&&&&009 580 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&019000.&&&&0019 000 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Wright R-2600 Cyclone -14-sylinteristä tähtimoottoria; &&&&&&&&&&&01380.&&&&001 380 kW (&&&&&&&&&&&01850.&&&&001 850 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0442.&&&&00442 km/h
  • Toimintasäde: &&&&&&&&&&&02170.&&&&002 170 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&07600.&&&&007 600 m

Aseistus

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bridgman, Leonard, ed. “The North American Mitchell.” Jane’s Fighting Aircraft of World War II. London: Studio, 1946. 249–251. ISBN 1-85170-493-0.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=North_American_B-25_Mitchell&oldid=22134640”